Testaa tietosi – vastaukset 2/9

Tässä ja 8:ssa muussa Testaa tietosi -tägillä varustetussa Tietoiskussa on vastaukset Esapedista löytyvän Testaa tietosi testin kaikkiin kysymyksiin.


  • Yhden keinuistuimen turva-alue on leveydeltään 175 cm. Mutta jos istuin on leveämpi kuin 50 cm, turva-alue levenee vastaavasti. Myös Keinun turva-alueen pituus riippuu välillisesti istuintyypistä. Yleensä istuin asennetaan käytettävyyden vuoksi minimikorkeuteen. Koska rengasistuimen maavaran tulee olla 40 cm, on istuinpinta noin 55 cm korkeudessa. Lautaistuimen maavara puolestaan tulee olla vain 35 cm joten sen istuinpinta on yleensä hieman alle cm korkeudessa. Ketjun pituus (L) mitataan istuinpinnasta laakerikeskiöön ja ketjun pituus vaikuttaa suoraan turva-alueen pituuteen kaavalla Turva-alueen pituus = L x 0,867 + 225 cm.
  • Pois lukien tyypit 5 ja 6, keinumisvälineen turva-alueen laajuus on 100 cm mitattuna tuotteen liikeradan äärilaidasta.
  • Turva-alueen laajuus (X) määräytyy putoamiskorkeudesta (Y) ja se lasketaan kaavalla X = 2/3Y + 50 cm. Kun kiipeilyvälineen suurin sallittu putoamiskorkeus on 300 cm, kiipeilytelineen turva-alueen laajuudeksi voidaan vaatia maksimissaan 250 cm.

Artikkeleiden hakemisto

Testaa tietosi – vastaukset 1/9

Esapedista löytyy Testaa tietosi testi, joka koostuu 30:stä kyllä/ei -kysymyksestä, joista 10 valitaan satunnaisesti aina yhteen testiin. Omien valintojen jälkeen näkee tuloksen, mutta ei sitä, mitkä kysymykset meni oikein ja mitkä väärin. Tämä voi olla turhauttavaa jos yrittää saada täydet pisteet eikä tiedä mikä meni väärin…

Tässä ja 8:ssa muussa Testaa tietosi -tägillä varustetussa Tietoiskussa on vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Näitä tietoiskuja julkaistaan kahdesti viikossa alkaen tästä ja päättyen 23.2.2016.


  • Huvimajan katonrajassa saattaa olla rako, joka leikkivälineessä olisi kielletty. Jos aukko on sellainen, että lapsi voi helpohkosti sen saavuttaa, niin riski on ilmeinen. Mutta koska kyseessä ei ole leikkiväline, leikkivälineen turvallisuusvaatimuksia ei sellaisenaan sovelleta.
  • Pään kiinnijuuttuminen testataan aukoissa, joiden alareuna on yli 60 cm korkeudessa. Jos on tasanne esimerkiksi 70 cm korkeudessa, tasanteelle johtavien portaiden ylinkin aukko on mitä ilmeisimmin joko pienempi kuin 89 mm, tai sen alareuna on alle 60 cm korkeudessa.
  • EN 1176-5 esittää hämmentävän kokoelman kuvia ja määrityksiä karusellin maavaralle. Yleisimmän karusellityypin, B-tyypin tasokarusellin, maavaran tulee olla yli 60 mm, mutta alle 110 mm. A-tyypin istuinkarusellin maavaran tulee olla vähintään 40 cm. Riipuntakarusellin maavaran tulee olla vähintään 180 cm ellei otteet ole joustavia. E-tyypin karuselli on suuri, vinossa oleva kiekko, jonka alapinnan tulee olla täysin sileä ja maavaran joko 30 cm tai 40 cm riippuen siitä, onko alustamateriaali irtonaista tai kiinteää. Varsinaisesti pään kiinnijuuttumista ei karusellin maavarassa kuitenkaan huomioida.

Artikkeleiden hakemisto

 

Pitäisikö skeittipooliin rakentaa poistumisluiska?

Kesällä 2014 kiersin Lappsetin PlayCaren mukana tarkastamassa Helsingin skeittialueita. Kuvan pooli poikkesi muista, koska sen kaikki reunat nousevat pystyyn, minkä vuoksi siitä poistuminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta silloin kun:

  • laidat ovat jäiset.
  • poolissa on syystä tai toisesta alle 3-vuotiaas.
  • nilkka on nyrjähtänyt.
  • kannetaan paareja.
  • henkilö on humalassa tai liikuntarajoitteinen.

Tällainen design ei ole skeittistandardin vastaista. Kuitenkin, koska se ei tuo mainittavaa lisäarvoa skeittaajille, ja koska siihen liittyy ilmeisiä riskejä, olisi poolit viisasta suunnitella niin, että niistä johtaa pois vähintään yksi tasainen luiska.

Vastuuvapautuslauseke

Artikkeleiden hakemisto

Millainen on hyvä kiipeilyseinä?

Leikkiväline- ja boulderingstandardien välillä on paradoksi. Leikkivälinestandardi sallii lähes yhtä korkean kiipeilyseinän kuin boulderingstandardikin, mutta merkittävästi heikommalla iskunvaimennuksella. Jos minulta kysytään, leikkivälinestandardi sallii liian vaaralliset kiipeilyseinät.

Leikkivälineissä pitää olla haastetta, mutta ei tarpeettomia riskejä. Esimerkiksi riipuntasillan putoamiskorkeuden nostaminen ei tee toiminnosta haastavampaa, mutta se tekee putoamisen seuraamuksista vakavampia. Kasvattaa siis riskiä mutta ei haastetta.

Millainen olisi hyvä kiipeilyseinä leikkialueella?

Koska kiipeilyseinässä käyttäjän painopiste on jalan tukipisteen ulkopuolella, pelkästään paikallaan pysyminen on haastavaa. Samasta syystä sivuttaissiirtyminen on lähes yhtä haastavaa kuin ylöspäin kiipeäminen. Hyvä kiipeilyseinä hyväksikäyttää tätä.

Leikkialueelle rakennettavan kiipeilyseinän olisi hyvä olla sellainen, että käyttäjä lähtee matalalta korokkeelta ja pyrkii siirtymään sivuttain toiselle tasanteelle ilman, että koskettaa maata. Tällaisessa rakenteessa on kaikki edut, mutta ei juurikaan heikkouksia.

  • Kiipeilyseinää voi käyttää useampi lapsi samanaikaisesti ilman vaaraa toisen päälle putoamisesta.
  • Putoaminen ei tapahdu korkealta.
  • Päästyään perille lapsen ei tarvitse tulla alas.

Artikkeleiden hakemisto

Itseopiskelun hyödyt ja haasteet

“Miksi Safe to Play koulutuksissa on itseopiskelu- / ennakkotehtäviä?” kysyi eräs koulutuksesta kiinnostunut puhelimessa. Jostain syystä hänelle oli muodostunut käsitys, että olisi parempi jos ennakkotehtäviä ei olisi. Keskustelimme asiasta ja koin jonkinlaisen ahaa-elämyksen, minkä nyt jaan tässä blogikirjoituksessa.

3 syytä, miksi itseopiskelumateriaali kannattaa olla, ja 3 mahdollista syytä siihen, miksi sitä ei aina ole.

1. Kerralla voi omaksua vain määrätyn verran uutta

Se, kuinka paljon kerralla voi omaksua uutta, vaihtelee yksilöittäin, mutta jokaisella määrä on rajallinen. Luennosta hyötyy sitä enemmän, mitä enemmän on pohjatietoa. Eniten oppii ne, joilla on mielessä kysymyksiä, tai nimenomaisia epäselvyyksiä, joihin haluaa vastauksen. Ennakkotehtävät ovat erinomainen tapa nostaa oma osaaminen perustasolle, jolloin varsinaisista luennoista hyötyy enemmän. Parhaimmillaan ne stimuloivat mielikuvitusta ja halua ymmärtää asia läpikotaisesti.

2. Opitut asiat unohtaa melko nopeasti, mutta kyky hakea tietoa säilyy pitkään

Itselläni kesti hyvät 10 vuotta ennen kuin aloin kutsua itseäni leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuusasiantuntijaksi. Lienee selvää, että 7 päivän luennoilla voi päästä vain matkan alkuun. Siksi on hyödyllistä, että koulutuksesta saa materiaalin, joka käydään läpi sekä ennakkoon että luennoilla. Näin materiaalista tulee henkilökohtainen ja siitä löytää vastaukset myöhemmin kun tietoa pitää varsinaisesti soveltaa.

3. Luentopäivät ovat kalliita

Yksi luentopäivä koulutuksen hinnassa voi olla 200 €, mutta yhden luentopäivän kokonaiskustannus työnantajalle on paljon suurempi. Rovaniemen kaupungin edustaja arvioi, että yksi koulutuspäivä maksaa 500 €. Lasketaanpa: Palkka työnantajakuluineen 200 €, lennot ja paikallisliikenne 200 €, päiväraha 40 €, hotellimajoitus jos koulutus kestää yli päivän 120 €. Siitä se tulee. Joten jos itseopiskelulla voi korvata osan luennoista, niin kaikki voittaa.

Ja sitten ne 3 syytä miksi en ehkä tekisi itseopiskelumateriaalia.

1. Itseopiskelumateriaalin valmistaminen vie paljon aikaa

Sellaisen materiaalin valmistaminen, joka on todella yhtenäinen ja käyttökelpoinen, vie paljon aikaa. Pelkästään Leikisti turvallinen -kirjan kuvitukseen kului lähes 500 tuntia. Siihen tekstit päälle ja asiaan liittyvä yhteistyö muiden asiantuntijoiden kanssa.

2. Asian sanominen on helpompaa kuin sen kirjoittaminen

Jos en syystä tai toisesta en ole 100 % perillä asiasta, voin kuitenkin puhua siitä sen verran, että asia tulee ikään kuin käytyä läpi. Mutta jos asian haluaa kirjoittaa, se pitää ymmärtää perin juurin. Kieltämättä Leikisti Turvallinen -kirjassakin on osioita, joiden täsmällisyydestä en ole ylpeä. Rehellisesti sanottuna syynä saattoi olla se, että asia oli vasta muotoutumassa mielessä, mutta halusin kirjoittaa siitä kuitenkin. Nyt, kun aikaa on kulunut, koen, että seuraavaan versioon osaan ilmaista asian täsmällisemmin.

3. On perinteinen käsitys, että tietoa on vain rajallinen määrä

Jos minulla olisi vain yksi asia, joka toimii koulutuksen sisäänvetäjänä, pitäisin sen kaikin keinoin puolisalassa. Näin voisin myydä koulutusta uudelleen ja uudelleen, mikä on tietysti paljon kannattavampaa kuin yhden kirjan myyminen. Keskusteluani kuitenkin erään markkinoinnin asiantuntijan kanssa, ymmärsin, että tieto vain lisää tiedon janoa. Vaikka jotkut ehkä tyytyvät pelkkään netistä löydettävään tietoon, useammat saavat ilmaistiedosta kipinän oppia lisää.

Artikkeleiden hakemisto

Jalkapallomaalien turvallinen talvisäilytys

Kesällä jalkapallomaalit ovat normaalissa pelikäytössä, mutta talven ajaksi ne yleensä siirretään jonnekin syrjään. Siinä missä normaali pelikenttä on yleensä tasainen, minkä ansiosta maalit pysyvät kohtuullisen vakaasti pystyssä, talvisäilytyspaikka voi olla kalteva. Talvella maalit voivat houkutella lapsia kiipeämään niiden päälle jolloin kaatuminen voi johtaa vakaavaankin vahinkoon kuten Suomessa on käynytkin.

Yksinkertainen konsti auttaa. Sen sijaan, että maalit asetettaisiin selät vastakkain, ne asetetaan yläpuomit vastakkain. Lisäksi yläpuomit kiinnitetään toisiinsa esimerkiksi pyörän lukolla. Näin maalien luvaton siirtäminen on lähes mahdotonta eivätkä ne pääse kaatumaan.

Vastuuvapautuslauseke

Artikkeleiden hakemisto

Miksi keinun laakerointi kuluu?

Käydessäni Afrikassa PLAN Internationalin Itä-Afrikan varhaiskasvatuskeskuksissa, huomasin, että leikkikenttien rakennusmateriaaleista on pula siinä missä kaikesta muustakin. Afrikkalaisissa ihailemani luovuus löytää kuitenkin keinot. Keinun voi rakentaa ilman laakeria kun köyden kietoo yläpuomin ympäri. Köyden rikkovaa hankausta ei synny, koska köysi kiertyy vuoroin auki ja kiinni keinun heiluessa eteen ja taaksepäin.

Keinun laakerointi on haastavampaa kuin kuvittelisi. Koska laakeri ei kierrä koko kierrosta, voiteluaine ei leviä. Siksi laakereina on yleensä voiteluaineettomia liukulaakereita. Liukulaakeri kestää hyvin niin kauan kuin sen pinta on ehjä, mutta kun kuluminen alkaa, se voi olla hyvin nopeaa. Siksi on tärkeää tarkastaa laakerit säännöllisesti; koulujen leikkialueilla jopa kuukausittain, hiljaisissa taloyhtiöissäkin kerran vuodessa.

Artikkeleiden hakemisto

Kuinka suuren lumikuorman leikkivälineet kestää?

Yleensä lumen aiheuttama riski liittyy pakkaantuneen lumen aiheuttamaan voimakkaaseen kallistukseen ja liukkauteen. Mutta joskus lunta tulee todella paljon kuten tässä esimerkissä Alpeilta.

Kuinka suuren lumikuorman leikkivälineiden voi olettaa kestävän? 120×120 cm lattia testataan EN 1176-1 mukaisesti yli 600 kg:lla. Tämä vastaa noin metriä märkää lunta.

Aivan vähästä lumesta leikkivälineet eivät siis säry. Mutta kuten kuvasta näkee, pakkautuva lumi aiheuttaa melkoista puristusta myös sivulta päin ja se voi rikkoa rakenteita.

Vastuuvapautuslauseke

Artikkeleiden hakemisto

Leikkialue – turvallisuuden osatekijät

Kokonaisturvallisuus on osatekijöiden summa.

Leikkialueen on oltava houkutteleva

Vaarallisin leikkialue on sellainen, jossa lapset eivät viihdy. Sinne tulevat tai sinne tuodut lapset hakevat virikkeitä ympäristöstä missä riskit totta kai ovat suuremmat. Lopputulos on sama, jos lapset eivät ensinkään ole kiinnostuneita tulemaan leikkialueelle, vaan viettävät aikansa leikkien muualla.

Houkuttelevuuteen liittyy auttamatta riski – haaste. Pelkät kirkkaat värit eivät tee rakennelmasta kiinnostavaa, vaan tuotteessa pitää olla toimintoja, joissa saa kokea vauhtia, jännitystä, korkeita paikkoja tms.

Ympäristön riskit on huomioita

Merkittäviä riskejä ovat vilkasliikenteinen tie, vesistö, jonka rannat ovat jyrkät ja vesi vuolaasti virtaava tai jyrkänteet. Vähäisempiä riskejä ovat rakennukset, puut ja liikunta-välineet.

Näiden kohdalla pitää tehdä tapauskohtainen riskiarvio ja jos tarpeen huomioida se sopivin keinoin kuten aitaamalla tai rakentamalla jotain muuta maisemointia leikkialueen ja tunnistetun riskin väliin.

Iskua vaimentava alusta on asennettava

On paradoksi että iskua vaimentava alusta on riski itsessään. Se antaa turvallisuuden tunteen vaikka todellisuudessa suojaa vain kaikkein vakavimmilta vammoilta. Jos leikkivälineestä putoaa, sattuu aina.

Iskunvaimennuksen suuruutta kuvataan HIC arvolla. Mitä suurempi HIC arvo, sitä kovempi isku. Minimivaatimus on HIC 1000, mikä täyttyy kaikilla alustamateriaaleilla totta kai. Hiekalla HIC arvo on tyypillisesti 200-400. Jos siis halutaan hyvä iskunvaimennus, valitaan alustamateriaaliksi hiekka. Mutta hiekalla on omat heikkoutensa eikä sitä ymmärrettävästi haluta aina käyttää.

Vaarallisimmat tuotteet ovat kuitenkin riittävän turvallisia

Maailman leikkikentillä sattuu pyöreästi miljoona ensiapua vaativaa vahinkoa vuodessa.

Olisi kiusaus sanoa, että tuote, jossa vahinkoja sattuu eniten, on vaarallisin. Eipä ole. Vaarallisin on tuote, jossa sattuu eniten vahinkoja suhteessa käyttömäärään. Vaikka eniten vahinkoja sattuu liukumäissä ja keinuissa, suhteessa käyttömäärään eniten vahinkoja sattuu riipuntasilloissa.

Vaarallisimmat vahinkotyypit ovat (korkealta) putoaminen, kuristuminen ja kaatuvan tuotteen alle jääminen.

Oheisrakenteet ovat ongelma vain harvoin

Kalusteet ja muut ei-leikkivälineet ovat osa leikkikenttää vaikka eivät ole leikkivälineitä. Näiden turvallisuutta ei tarkasteta leikkivälineiden turvallisuusvaatimuksien mukaan, mutta ilmeisimmät riskit pitäisi huomioida.

Piharakennuksen seinään ei kannata laittaa köynnöskasvien varalle puuristikkoa, aitaa ei kannata rakentaa vaakalaudoituksella eikä sen yläreunaan pidä jättää muotoja, joissa kaulan kiinnijuuttuminen on ilmeistä.

Artikkeleiden hakemisto

Eihän tää mikään leikkiväline oo!

Artikkelin nykyarvio. Ennen vuotta 2008 leikkivälinestandardin EN 1176-1 soveltamisalan suomennoksessa oli teknisesti pieni virhe, jonka vuoksi vaatimuksia sovellettiin usein kalusteisiin ja tietysti liikuntavälineisiin, joille ei ollut vielä tuolloin omia turvastandardejaan. Se tuotti tuskaa välinevalmistajille ja alueiden ylläpitäjille. Tämä neljäs Viherympäristölehdessä julkaistu artikkelini vuodelta 2007 koettaa löytää järkeä siihen, mihin välineisiin leikkivälineiden vaatimuksia pitäisi soveltaa ja missä laajuudessa.

Eihän tää mikään leikkiväline oo!

Kansalainen yllätti itsensä tässä eräänä päivänä istumasta työtuolillaan takakenossa katse tiukasti näyttöjen läpi kaukaisuuteen porautuneena. Ajatukset olivat palanneet lapsuusmaisemiin Ylitorniolle, missä nuoret lihakset ja jänteet saivat kaipaamaansa vahvistusta rantakoivikon oksistossa. Vaikka meijerin asuntojen takapihalle rakennettu leikkipaikka oli tuohon aikaan poikkeuksellisen edistyksellinen, kului aika kuitenkin paremmin Tarzan roolileikkeihin uppoutuneena jossain muualla kaveriporukan kanssa.

Näin lienee myös nykyään. Leikkipaikkoja rakennetaan kaupunkeihin vastaamaan lasten ja nuorten leikin ja liikunnan tarpeita. Leikkipaikkoja toki käytetään, mutta leikki ei rajoitu leikkikentille. Tämä herättääkin kysymyksen siitä, mikä loppujen lopuksi on leikkiväline ja mikä ei?

Määritelmän merkitys

Jotta leikkiväline olisi turvallinen käyttää, sen suunnittelussa tulee huomioida pään, kaulan, jalkaterän, sormien ja vaatteiden kiinnijuuttumiset. Tuotteen on oltava asennettuna avoimeen tilaan ja alustamateriaalin tulee täyttää tiukat vaatimukset. Valmista tuotetta tarkastellaan lähestulkoon suurennuslasilla ja jopa monen miehen voimin.

Muut ympäristöelementit ovat vapaita edellä mainitun kaltaisista vaatimuksista. Taideteokset, aidat, pollarit jne. voidaan suunnitella ilman tiukkoja turvallisuusvaatimuksia. Sillä määritetäänkö rakennelma leikkivälineeksi vai ei, on selvästikin merkitystä.

Leikkiväline vai ei?

Tietyt välineet voidaan helposti määritellä leikkivälineiksi. Vastaavasti tietyt elementit ovat kiistatta jotain muuta. Jos jako olisi aina näin selvä, olisi elämä liian helppoa. Miten suhtaudutaan urheiluvälineisiin? Entä mihin lokeroon sijoitetaan leikkivälineen vieressä oleva pyöräteline tai roskakatos? Mitä vaaditaan leikkialuetta rajaavalta aidalta? Entäpä aita joka rajaa urheilualuetta jolla ei ole leikkivälineitä lainkaan?

Leikkivälineiden turvallisuutta käsittelevän standardin EN1176-1 soveltamisala sanoo: “Standardia sovelletaan myös laitteisiin ja välineisiin, joita käytetään leikkivälineiden tapaan, vaikka niitä ei ole varsinaisesti siihen tarkoitukseen valmistettu.” Viheralueiden rakentajien olisi siis kyettävä ennakoimaan mitä elementtejä käytetään leikkivälineiden tapaan. Aina tämä ei ole helppoa, mutta kokemus on osoittanut, että joitain lainalaisuuksia löytyy.

  • Urheiluväline leikkikentän yhteydessä on leikkiväline.
  • Leikkialuetta rajaava aita, mikäli sen päällä voidaan oleskella tai jos sen päälle tai yli voidaan kiivetä, on leikkiväline.
  • Roskakatos jonka seinät houkuttelevat kiipeilyyn on leikkiväline.
  • Kaluste leikkikentän yhteydessä on leikkiväline.

Luonnollisestikaan kaikkia EN1176-1 vaatimuksia ei voida soveltaa näihin leikkivälineiden tapaan käytettäviin ympäristöelementteihin. Useimmat ovat sitä mieltä, että riittää, kun kriittiset turvallisuusvaatimukset pään ja kaulan kiinnijuuttumisen suhteen on huomioitu. Hyvä suunnittelija varmasti huomioi myös kiipeiltävyyden ja muut kiinnijuuttumiset leikkikentän läheisyydessä olevissa rakenteissa. Iskua vaimentavan alustan vaatimuksia näille ei ole mielekästä soveltaa vaikkakin täysin kovia alustoja olisi viisasta välttää.

Käyttäytymisen ohjaaminen

Yleensä nuoret kansalaiset ovat erittäin hyvin itsensä hallitsevia. Kehitykseen kuitenkin kuuluu erottamattomasti omien rajojen hakeminen ja väistämättä jollekin joskus sattuu vahinko. Epäilemättä kaikkien yhteisenä tavoitteena on rakentaa ympäristöstä sellainen, että vahinkoja sattuisi mahdollisimman harvoin ja sattuessaan ne olisivat mahdollisimman lieviä. Parhaiten tämä ylevä tavoite saavutetaan tarjoamalla virikkeellisiä ympäristöjä jotka ohjaavat leikin, pelaamisen ja urheilun sinne missä se ei vaarannu ulkopuolisten tekijöiden vuoksi. Hyvin toteutettuina viheralueet houkuttelevat kaiken ikäisiä kansalaisia viettämän aikaa ja etsimään rajojaan siellä, missä se on kaikkein turvallisinta. Kansalainen kiittää.

Artikkeleiden hakemisto