Tavaramerkkihuijarit

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Tämä aihe liittyy tuoteturvallisuuteen vain nimellisesti jos sitäkään. Mutta en malta olla kirjoittamatta ja muita varoittamatta. Tällaista ja montaa muuta vastaavaa epärehellisyyttä ja järjestelmän väärinkäyttöä kohdataan kaiken aikaa.

Jokaisen kuvissa esitetyn kirjeen tarkoituksena on saada uhriksi valittu yritys maksamaan turhasta. Pahimmillaan maksun suorittaja tilaa järkyttävän ylihintaisen palvelun ja joutuu maksamaan siitä vielä vuosia eteenpäin. Siinä missä kuluttajia suojelee valtiolliset viranomaiset, yrityksen ainoa keino on viedä asia oikeuteen, missä kulut ja ajankäyttö on sitä luokkaa, että parin tuhannen riitaa ei kannata riitauttaa sen enempää kuin kuluttajan kannattaa riitauttaa parkkisakkoa. Vaikka se olisikin väärin perustein annettu, moraaliton ja epäeettinen, oikeuden hakeminen tulee lopulta kalliimmaksi kuin mitä voi voittaa.

Jokaisessa kirjeessä on tietoa ihan oikeasta yrityksestä ja yrityksen todellisesta tavaramerkistä. Tarkoituksena on saada yritys ostamaan joko tavaramerkin uusimispalvelu kohtuuttomalla hinnalla, tai tavaramerkin tiedot turhanpäiväiseen ja mitä ilmeisimmin väliaikaiseen, juuri tätä huijausta varten perustettuun, rekisteriin.

Ainoa keino suojautua tällaiselta ja muilta vastaavilta huijauksilta on se, että toimitusjohtaja tai hänen valtuuttamansa henkilö tietää täsmälleen, mitä palveluja yrityksellä on. Ei saa koskaan olla niin hätäinen, että maksaisi laskun vain siksi, että siinä on oman firman tiedot.

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (4)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tässä 21-osaisessa blogisarjassa kerron omat vaiheeni.

2004 alkaen arvioinut yli 1000 leikkialueita koskevaa turvallisuuskysymystä.

Leikki- ja liikunta-alueiden omavalvonnalla on pitkät perinteet niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Lappsetin kaltainen kansainvälistä kauppaa tekevä yritys joutuu vähän väliä perustelemaan omien tuotteidensa turvallisuuteen liittyviä ratkaisuja.

Kun aloin profiloitua turvallisuusasioita hoitavana suunnittelijana, alkoivat myös tuoteturvallisuuteen liittyvät kysymykset löytää aina vain suorempaan minun Inboxiin. Ensimmäiset tarkastusraportit saivat aikaa jotakuinkin paniikin, mutta pikkuhiljaa ymmärrettiin, että kyseessä on “vain” yksityinen tarkastaja, joka syystä tai toisesta ei näe turvallisuutta sillä tavalla kuin Lappset. Mikä avuksi? Opettaminen.

  • Joihinkin maihin riitti kun kertoi, millä perusteella tuote nähtiin riittävän turvallisena. Esimerkiksi Englanti oli tällainen.
  • Joihinkin maihin piti perustella asia standardin tulkitsemisen kautta. Esimerkiksi Saksa ja Tanska.
  • Samoin tuli opittua kantapään kautta, että vastaus viranomaiselle pitää olla hyvinkin erilainen kuin yksityiselle tarkastajalle tai vahingon kärsineen lapsen vanhemmalle.

Kävi selväksi, että hyvä ja selvä kommunikaatio, ja mielellään henkilökohtainen, on tärkeää minkä tahansa ongelman ratkaisemisessa.

Osa työtä oli sen suunnitteleminen, miten ongelma korjattaisiin siinä tapauksessa, että ongelma oli todellinen. Riittääkö, että korjataan tämä yksi tuote vai tehdäänkö muutos tuotteen designiin vai mennäänkö jopa niin pitkälle, että käydään korjaamassa kaikki vastaavat jo asennetut tuotteetkin?

Artikkeleiden hakemisto

“Ketjun pituus” ei ole ketjun pituus

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Standardeissa käytetään teknisiä termejä nimenomaisessa merkityksessä. Harmillisesti jotkut termit ovat puhekieltä, jolloin standardin merkitys on eri kuin puhekielessä. Yksi tällainen tekninen termi on “ketjun pituus”.

Keinuketjun pituudella leikkivälinestandardi tarkoittaa sitä sädettä, minkä etäisyyden päässä laakerin akselista keinuistuimen pinta liikkuu. Todellinen ketju on kuitenkin aina hieman vinossa, eli ei kulje lyhintä reittiä laakerin akselista kohti istuinpintaa. Toisaalta ketju ei ala laakerikeskiöstä eikä se jatku istuinpintaan asti. Yleensä ketju on 10 – 30 cm lyhempi kuin se mitta, mitä standardissa ketjun pituudella tarkoitetaan.

Köysiradan “ketjulle” on olemassa minimimitta. Tämä mitta mitataan kaapelista istuimen pintaan. Koska ketju kiinnittyy köysiradan kaapelissa kulkevan kuljettimen alareunaan, ja toisaalta koska istuimessa on yleensä jonkinlainen koroke, mihin ketju kiinnittyy, ketju itsessään on ehkä 20 cm lyhempi kuin se mitta, mitä ripustuksella tarkoitetaan.

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (3)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tässä blogisarjassa kerron vaiheista, jotka ovat edistäneet kehitystäni leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoista.

2004 – 2008, yksi Viherympäristöliiton Leikkipaikkojen turvakoulutusten pääkouluttajista.

Vielä 10 vuotta sitten turvallisuus miellettiin samaksi kuin standardinmukaisuus. Koulutuksissa käytiin läpi standardien vaatimuksia. Ja kun toden totta käytössä olleissa leikkivälineissä oli standardinvastaisuuksia, ne nousivat valokeilaan esimerkkeinä vaarallisista rakenteista. Mm. tämän vuoksi Lappset halusi olla mukana Viherympäristöliiton jo joitakin vuosia järjestämissä koulutuksissa. Vuonna 2004 tuli minun vuoroni astua luokan eteen ja läpikäydä EN 1176:n osa 1, eli yleiset turvallisuusvaatimukset.

On totta, että minkä opettaa toiselle, oppii itse. Kun asian joutui muotoilemaan luokan edessä ex-tempore esityksenä, sen joutui viimeistään siinä sisäistämään. Jos virhetulkintoja esitti, ne eivät jääneet huomaamatta. Koulutuksia pitäessä oppi valmistautumisen merkityksen kouriintuntuvalla tavalla. Asia pitää ymmärtää, ei vain opetella esittämään.

Kurssilaiset saattoivat tauolla kysyä asiaa, jonka olin mielestäni juuri selittänyt… jossain vaiheessa oivalsin, että laadukas oppimateriaali erottaa jyvät akanoista mitä tulee koulutuksen laatuun. Kuvia ja kaavioita tehdessä asian sisäistää samalla itse. Näitä tulin vielä tarvitsemaan muulloinkin kuin vain koulutuksia pitäessä.

Artikkeleiden hakemisto

Leuanvetotanko – uusi putoamiskorkeus liikunta-alueilla

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Ei niin kauan sitten leuanvetotangon korkeus määräytyi aina leikkivälinestandardin EN 1176 mukaisesti tangon yläpinnasta. Tämä muuttui kun ulkokuntolaitestandardi EN 16630 julkaistiin toukokuussa 2015.

Nykyäänkin, mikäli leuanvetotanko asennetaan leikkialueelle, putoamiskorkeus tulee edelleen tangosta. Mutta jos tanko on asennettu liikunta-alueelle, putoamiskorkeus on 100 cm alle tangon korkeuden.

Kun lisäksi EN 16630 sallii käyttää liikunta-alueella “pintamaata” 120 cm putoamiskorkeuteen ja nurmikkoa 150 cm putoamiskorkeuteen asti, voidaan leuanvetotankoja jatkossa asentaa liikunta-alueille merkittävästi aiempaa vähäisemmillä alustakustannuksilla.

Päivitys 30.2.2016: Kokonaan eri asia on sitten se, kannattaako esimerkiksi 219 cm korkeuteen asennettua leuanvetotankoa asentaa kivituhkalle. Ainakin allekirjoittanut asentaisi tangon alle, ±100 cm eteen ja taakse kunnolla iskua vaimentavaa materiaalia kuten soraa tai haketta 20 – 30 cm kerroksen. (Kiitos täsmentävästä kysymyksestä Tapio Parkkiselle Ouluun.)

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (2)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tässä blogisarjassa kerron vaiheista, jotka ovat edistäneet kehitystäni leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoista.

2002 – 2005, Tuotekehitysinsinööri Lappset Groupissa.

Heti ammattikorkeakoulusta valmistuttuani, vielä musteenhajuinen todistus kirjekuoressa, aloitin työn Lappsetin tuotekehityksessä. Tuolloin tuotekehitysinsinöörejä oli täsmälleen yksi – minä. Lisäksi oli totta kai muita suunnittelijoita, prototyyppien rakentajia ja dokumentoijia. Myöhemmin joukkoon liittyi lisää insinöörejä.

Tekninen suunnittelu oli mukavaa ja koulun jälkeen tuntui hyvältä päästä oikeaan työhön, saada omaa rahaa ja maksaa omat laskut. ; ) Kaikki oli uutta ja hienoa. Ensimmäisessä projektipalaverissa tuntui oudolta kun raavaat miehet keskustelivat siitä, miten lapsi käyttää suunnitteilla olevaa kiipeilyvälinettä. Turvastandardia EN 1176 tutkittiin välillä ilman, että siitä olisi saanut kunnon tolkkua. Kielletyt raot tuli selviksi vaikka se, miten siihen aikaan tehtiin ero helppo- ja vaikeapääsyisen aukon sekä pää- ja jalat edellä kuljettavien aukkojen välillä, oli hämmentävä.

Jo tässä varhaisessa vaiheessa opin kuitenkin sen, että tärkeintä on tuotteen käyttötapa. Toiminteen pitää olla itsessään turvallinen. Pykälien noudattaminen oli taustalla, mutta ei varsinaisesti suunnittelun lähtökohta. Uusi haaste odotti jo nurkan takana.

Artikkeleiden hakemisto

Miksi pään kiinnijuuttumisen testikoetinta työnnetään voimalla?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

EN 1176-1 määrittää liitteen D kohdassa 2.1.2, että pään kiinnijuuttumista testattaessa, jos jokin testikoettimista ei tunnu menevän aukosta läpi, sitä on työnnettävä noin 22 kg massaa vastaavalla voimalla. Miksi?

Eräs kurssilainen ehdotti syyksi sitä, että “pääkin antaa hieman periksi”. ; ) Teoriassa ehkä, mutta tämä ei ole varsinainen syy.

Testikoettimien ei ole tarkoitus joustaa lainkaan. Näin ollen voimaa ei ole tarpeen käyttää ellei itse aukko ole hieman joustava kuten esimerkiksi osittain köyteen rajoittuva. Jos aukko on jäykkäreunainen ja suuruudeltaan esimerkiksi 225 mm, Ø230 mm suuruista testikoetinta ei ole tarkoitus runnoa aukosta läpi.

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (1)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuusasiantuntijoiksi. Miten siinä voi onnistua?

Yhtä ainoaa ja oikeaa tietä asiantuntijaksi ei tietystikään ole. Tässä 21-osaisessa blogisarjassa kerron miten olen itse siinä onnistunut alkaen uran ensimmäisistä vaiheista ja päättyen edelleen meneillään oleviin projekteihin. Uusi osa julkaistaan joka maanantai päättyen 25. heinäkuuta 2016.

Blogisarjan artikkelikuvat on Islannista parin vuoden takaa. Blogisarjan kaikki osat on varustettu “Asiantuntemus” tägillä.

2002, Valmistui puutekniikan insinööriksi Seinäjoen ammattikorkeakoulusta.

Vaikka tekninen koulutus ei ole välttämätöntä leikki- ja liikunta-alojen turvallisuusasiantuntijalle, se auttaa. Esimerkiksi riskinarviointi on puhdasta matematiikkaa joten sen sisäistäminen vaatii matemaattista ajattelua. Tämän voi opetella ilman teknistä pohjakoulutustakin, totta kai, mutta jos se on jo verissä niin hyvä. Itse asiassa monet niistä, jotka ovat hankkineet teknisen koulutuksen kertovat, että koulu muutti tapaa ajatella. Näin kävi minulle ilman muuta.

Esimerkiksi vuositarkastusten tärkeä osa on tuotteen rakenteellisen lujuuden arvioiminen. Puualan koulutus auttaa ilman muuta silloin, kun tuotteen rakenne on puuta.

Kouluttautuminen puu- ja rakennustekniikan koulutusohjelmasta ja siitä puutekniikan suuntautumisvaihtoehdosta loivat pohjan sijoittumiselle leikki- ja liikuntavälineitä valmistavan yrityksen tuotekehitykseen. Siitä enemmän tämän blogisarjan seuraavassa osassa.

Artikkeleiden hakemisto

Kuinka monta turvallisuuspuutetta pieneen tuotteeseen sopii?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Tämä kuva on muutaman vuoden takaa Romanian pääkaupungista Bukarestista. Tarkkasilmäinen tarkastaja löytää tästä useamman puutteen:

  • Jäykät ripustukset aiheuttavat mankelointi-efektin jos joku jää keinun alle.
  • Istuin on täysin kova eikä lainkaan iskua vaimentava etureunastaan.
  • Etäisyys istuimesta tolppiin on tuskin kahtakymmentä senttiä kun sen pitäisi olla luokkaa 70 cm.
  • Turva-alueella olevat perustusbetonit ovat kohollaan maasta.

Se huono puoli leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuusasiantuntijana olemisessa on, ettei pysty liikkumaan leikki- tai liikunta-alueilla ilman, että etsisi ja arvioisi niissä olevia turvallisuuspuutteita. ; )

Kannattaako vanhaa leikkivälinettä korjata?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Kuvan uskomaton tilanne tuli eteen sattumalta lomareissulla. Kiipeilyteline on niin laho, että tolpat ovat kirjaimellisesti poikki ja jopa vaakapuomi on katkennut keskeltä. Kuvan tuote olisi pitänyt purkaa jo joitakin kesiä sitten. Turva-alustan asentaminen on parantanut turvallisuutta marginaalisesti mutta jättänyt jäljelle hengenvaarallisen vian, eli rungon massiivisen laho-ongelman.

Kun vanhaan tuotteeseen harkitaan korjaustoimenpidettä, on tärkeää miettiä muutoksen kustannuksia suhteessa tuotteen jäljellä olevaan elinkaareen. Totta kai ilmeiset vaarat poistetaan viipymättä, mutta matalampien riskiluokkien viat voidaan hyväksyä sillä perusteella, että tuotteen elinkaari on lähes lopussa ja piakkoin koko tuote korvataan uudella.

Artikkeleiden hakemisto