Miten tullaan asiantuntijaksi? (13)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit lukea miten minusta tuli yksi leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden tunnetuimmista asiantuntijoista Euroopassa.

2012 kirjoitti turvallisuusohjeen PLAN hyväntekeväisyysjärjestön Itä-Afrikassa toimiville varhaiskasvatuskeskuksille.

Tällaisia projekteja voisi olla enemmän: tuttu aihealue, mutta täysin uusi näkökulma. Kylkiäisenä tuli ehkä paras työetuus tähänastisella urallani.

Projekti alkoi siitä kun toimitusjohtaja kertoi Lappsetin aloittaneen yhteistyön Plan Internationalin kanssa. Yksi osa tuota työtä voisi olla leikkialueiden turvallisuusoppaan kirjoittaminen Planin Itä-Afrikassa oleville varhaiskasvatuskeskuksille.

Alkupalaverin jälkeen laadin ohjeen niin pitkälle kuin oman työpöydän äärestä saatoin. Sitten lähdin mukaan avustustyöntekijöiden kanssa Ugandaan. Maaseudun punaisenruskeita teitä ajettiin maasturilla kunnes tie muuttui poluksi joka kiersi pieniä maatiloja banaanipuineen. Lopulta tultiin varhaiskasvatuskeskuksen pihaan, jossa ehkä reilu kolmenkymmentä köyhän maaseudun lasta opetteli esikoulutaitoja ennen kuin lähtisivät kaupunkiin varsinaiseen kouluun.

Pihalla oli pyöreästä puusta ja loppuun kuluneista autorenkaista rakennettuja, varsin mukavan näköisiä leikkivälineitä. Silloin ehkä ensimmäisen kerran oivalsin kuinka suuren rajoitteen materiaalien puute voi asettaa.

Kun puhuttiin mitoista, alkoi keskustelu siitä, että jollakulla kyläläisellä taitaa olla mitta. Kun puhuttiin nauloista, laskettiin kuinka monta tarvittaisiin. Kun puhuttiin karusellin rakentamisesta esimerkiksi rikkoutuneesta auton akselista rakentamalla, sain osakseni naurut. Sellainen aarre vietäisiin metallinkeräykseen!

Vaikka tilanne länsimaissa ei ikinä ole näin tiukka, on resurssit täälläkin rajoittava tekijä. Jos kunnan huoltobudjetti on 10 000€, niin sinä vuonna ei tehdä 20 000€ huoltoja. Ja jos kunnassa on yhden henkilön vastuulla 40 leikkialuetta monen muun asian ohessa, ei häneltä riitä aikaa ihan mihin tahansa leikki- tai liikunta-alueen turvallisuuden parantamishankkeeseen. Tai välinevalmistajan tuotekehityksessä voi olla jonossa 200 tuoteparannusta. Näiden tekeminen vie oman aikansa vaikka kehitysinsinöörejä olisi useampikin.

Artikkeleiden hakemisto

Lumiaurauksen vauriot vähemmäksi

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Kesällä ei välttämättä tule ajatelleeksi kuinka paljon talvella tulee lunta ja kuinka vaikeaa lumiauran kuljettajan on arvioida lumen alla olevia rakenteita. Nytkin lienee kuntien ja taloyhtiöiden korjauslistoilla artikkelikuvan kaltaisia vahinkoja.

Yksikertainen keino estää vastaavat on asentaa uloimpaan kulmaan pitkä, ehkä noin metrinen tolppa. Jos hiekkalaatikkoa ollaan vasta tilaamassa ja jos se tulee sijoittumaan leikkialueen reunaan, voi olla hyvä ajatus pyytää sellainen malli, jossa on yksi pitkä tolppa alunalkaen.

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (12)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit oppia jotain miten siinä onnistuu.

2012 kutsuttiin ulkopuolisena asiantuntijana Englantiin laatimaan teknistä määritelmää julkiseen käyttöön tarkoitetuille lihaskuntolaitteille, PAS 888.

Kun kontaktit Britanniaan oli saatu aikaan, oli mahdollisuus pienelle, mutta mielenkiintoiselle projektille. Englannissa on standardien rinnalla toinen ikään kuin standardi, PAS, Publicly Available Specification. Ennen kuin EN 16630 standardia oli tehty, aloitettiin laatia PAS 888:aa, teknistä spesifikaatiota ulkokuntolaitteille.

Lappsettia pyydettiin osallistumaan sen laatimiseen ja Lappsetilta työhön määrättiin kukapa muu kuin allekirjoittanut. Jälleen tulivat Lontoon musikaalit tutuiksi. Farewell Leicester square ja TKTS booth.

Tämä tekninen spesifikaatio oli hyvin vahvasti erään laitevalmistajan välineiden mukainen. Oli lähes häiritsevää miten turvallisuusvaatimukset kuvattiin nimenomaisten tuotteiden kautta. Osa vaatimuksista oli erinomaisia, osalla ei tuntunut olevan turvallisuuden kanssa paljoakaan tekemistä.

Uusi piirre tässä teknisessä spesifikaatiossa oli sellaisen ryhmän kuin ei-käyttäjä, huomioiminen. Eli ajatuksena oli varmistaa myös sellaisten turvallisuus, jotka ovat alueella, mutta eivät varsinaisesti käytä välineitä.

Toinen uusi piirre tässä työssä oli se, että riskit jaettiin niihin, jotka voivat johtaa pysyvään vammaan ja niihin, jotka paranevat. Tavallaanhan näin tehdään myös riskinarvioinnissa vaikkakaan ei tällä kaksiportaisesti.

Kolmas ja suoraan sanoen ei kovinkaan mukava uusi piirre liittyi kilpailevaan standardisoimistyöhön. Samaan aikaan kun viimeisteltiin PAS 888 dokumenttia, oli aloitettu EN 16630 standardin laatiminen. Tämän standardisoinin kantavana voimana näytti allekirjoittaneen näkökulmasta olevan dokumentin saaminen nopeasti valmiiksi jotta PSA 888:n vaikutus olisi minimaalinen. Mutta tästä enemmän kun puhutaan EN 16630 standardin laatimisesta.

Artikkeleiden hakemisto

Katsaus vuoden ikäiseen EN 16630:een

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Lihaskuntolaitteiden standardin EN 16630 julkaisemisesta on nyt kulunut vuosi. Mitkä ovat olleet sen käytännön vaikutukset?

Ei enää vain EN 1176 -mukaisia liikuntavälineitä

Maalaisjärjellä voisi ajatella, että leikkivälinestandardi olisi parempi turvallisuuden tae kuin liikuntavälinestandardi. Ei ole, koska leikkivälineissä ei ole juurikaan liikkuvia mekanismeja, joita lihaskuntovälineissä on paljon. EN 1176:ssa olevat vaatimukset ovat yksinkertaisesti riittämättömiä.

On ok jos väline on sertifioitu sekä EN 1176 että EN 16630 mukaan. Mutta enää pelkkä EN 1176 ei riitä mikäli välineessä on muuttuvasuuruisia rakoja, vipuja ja mekanismeja.

Selkeämpi ero liikunta-alueiden ja leikkivälineiden välillä

Kauan eläneestä ajatuksesta kaikenikäisille yhteisestä leikki- ja liikunta-alueesta ei suinkaan ole luovuttu. Ennemminkin on tullut selvemmäksi millaiset liikuntavälineet soveltuvat leikkikenttien läheisyyteen ja millaiset tulisi erottaa selvästi omiksi alueikseen.

Jos kaikki liikuntavälineet olisivat lapsiystävällisiä, jouduttaisiin luopumaan joistakin liikunnassa haluttavista, urheilullisista toiminnoista kuten vapaapainot. Näitäkin halutaan, mutta ei leikkivälineiden läheisyyteen.

Liikunta-alueet ilman “turhia” vaatimuksia

Otetaan esimerkiksi leuanvetotanko. Jos väline on leikkialueella, tangon päällä istutaan ja jopa seistään. Turva-alue on laaja ja vaatii hyvän iskunvaimennuksen. Sama tuote liikunta-alueella voi EN 16630 olla lähes kovalla alustalla. Henkilökohtaisena mielipiteenäni kuitenkin sanoisin, että tangon alla kannattaa olla kunnon iskunvaimennus kuten 25 cm turvasoraa tai haketta, mutta ei kuitenkaan tuotteen koko turva-alueella. Lue tietoisku

(Edelleen) huonoimmat EN 16630 vaatimukset

Vaatimus kieltää maastavetoliike sekä olkapääpunnerrus kevyilläkin painoilla vaikuttaa edelleen tyhmältä. Ne, joille terveiset menee, eivät puhu suomea. ; )

Soveltamisala vaikuttaa edelleen liian lavealta jonka vuoksi jotkin vaatimukset ovat niin yleisiä etteivät ne sovellu oikein mihinkään. Samalla suuri osa soveltamisalaan soveltuvista tuotteista jää ilman niitä koskevia vaatimuksia. Parempaan lopputulokseen olisi päästy pitämällä soveltamisala tiukkana ja laatimalla vaatimukset nimenomaan mekanismeja sisältäville lihaskuntolaitteille.

Tuotekehitys

Kun Lappset alkoi muutama vuosi sitten kehittää parkour-välineitä, olin siinä mukana. Tehtiin tietoinen valinta kehittää lapsiystävällisiä parkour-välineitä. Kuinka hyvin kauppa lähti vetämään? Parkour-standardisointityöryhmässä vuosi sitten tuli puheeksi rakennettujen parkour-alueiden määrästä ja saatoin todeta, että Lappsetin osuus kaikkien standardisointiin osallistuneiden rakentamista kaikista alueista oli vähintään kaksi kolmasosaa. Siksikö, että tuote on ylivoimainen muihin verrattuna? Ei välttämättä, vaan enneminkin siksi että se on lapsiystävällinen. Leikkikenttiä on paljon, liikunta-alueita ei niin kovin paljoa. Do the math. ; )

Nyt välinevalmistajat voivat miettiä omassa tuotekehityksessään haluavatko jatkaa panostamista mekanismeja täynnä oleviin liikuntavälineisiin, joissa ei saa kunnon hikeä päälle ja joita ei saa asentaa leikkikentille. Vai olisiko aika kehittää lapsiystävällisiä välineitä, joita saisi myydä massoittain leikkikenttien välittömään läheisyyteen?

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (11)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit lukea yhden tarinan.

2011 kutsuttiin ulkopuolisena asiantuntijana Englannin standardisoimisliiton BSI:n työryhmään BSI WG 65_1 / 10075, tehtävänä laatia turvastandardi parkour välineille

Lappset alkoi kehittää parkourvälineitä joskus vuonna 2009. Heti alusta asti pidettiin tärkeänä konsultoida alan ammattilaisia. Jossain vaiheessa kutsuttiin Englannin parkour-liiton edustajat vierailulle. Muistan miten keskusteltiin siitä, että standardin puuttuminen estää parkour välineiden asentamisen monessa kohteessa. Lappset päätyi kehittämään tuotteensa niin lähelle EN 1176 standardia kuin mahdollista.

Englannissa ajatus oman standardin laatimisesta parkourvälineille alkoi kuitenkin kyteä. Pian he aloittivat kansallisen standardin laatimisen. Allekirjoittanut sai kutsun tuohon työryhmään vaikka yleensä kansallisia standardeja ei kehitetä kansainvälisenä yhteistyönä. Lontoon musikaalit tulivat tutuiksi. Kiitos Lappset. : )

Tämä standardi oli ensimmäinen ei-leikkivälinestandardi, jonka laatimiseen osallistuin. Oli tiukassa muuttaa omaa ajattelua siten, että ei vaatisi leikkivälineen turvallisuustasoa välineiltä, jotka eivät ole leikkivälineitä.

Suuri askel oikeaan suuntaan oli oivaltaa, että rakennetussa ympäristössä on eri riskitason alueita, jotka kaikki ovat ”riittävän turvallisia”. Liikenne on julma paikka, mutta kuitenkin riittävän turvallinen. Leikkikentän odotetaan olevan hyvin turvallinen, joten pienikin riski siellä voi olla liian suuri. Parkour alue on jotain näiden väliltä.

Artikkeleiden hakemisto

Lihaskuntoalueen aluekyltin käyttäjärajoitus

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

EN 16630 sanoo että lihaskuntoalueen aluekyltissä tulee olla käyttäjärajoituksena 140 cm pituus. Lisäksi aluekyltissä pitää kehottaa välttämään ylirasitusta.

Nämä standardin esittämät vaatimukset ovat herättäneet hämmennystä alan asiantuntijoiden keskuudessa.

  • Miten vaatimukset liittyvät turvallisuuteen?
  • Miksi esim. leukapuomia ei saisi käyttää alle 140 cm pituiset aikuiset?
  • Miksi ihmeessä liikunta-alueella ei saisi rasittaa itseään fyysisesti?

Mikäli alueen omistaja tai suunnittelija arvelee tällaisen tekstin aiheuttavan hämmennystä alueen käyttäjien keskuudessa, aluekylttiin voisi kirjoittaa seuraavankaltaisen tekstin, joka täyttää standardin hengen.

“Tämä alue on tarkoitettu fyysisen peruskunnon omaaville teini-ikäisille ja aikuisille.”

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (10)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta näet mitä on kunkin CV:n rivin takana.

2008 kirjoitti kirjan Toimiva, kestävä ja turvallinen Leikkikenttä

”Kirjailija.” Kuulostaa hienolta. Tarkoituksena ei ollut alkaa kirjailijaksi. Mutta niin vain kävi.

Ryhmä saksalaisia leikkiturvallisuuden asiantuntijoita kirjoitti 2000-luvun alussa kirjan leikkivälineiden turvallisuudesta. Aikanaan se käännettiin englanniksi. Koska Suomenkielellä ei ollut mitään alan teosta, ja koska välinevalmistajan näkökulmasta oli ongelmallista kun alalta puuttui yleistä tietämystä, ajateltiin kääntää tuo kirja suomenkielelle.

Neuvottelut olivat jo aika pitkällä kun joku käänsi kirjan kirjoittajaryhmän pään ja he päättivät että tekisivät jatkossa yhteistyötä vain kansallisten standardisointijärjestöjen kanssa. SFS ei ollut kiinnostunut kääntämään kirjaa. Lappset ei nähnyt kustannustoimintaa kiinnostavana. Niinpä päätin tehdä sen itse.

Kun tieto alkaneesta kirjoitusprojektista kiiri Viherympäristöliittoon, silloinen toimitusjohtaja ehdotti, että kirjoittaisin kirjan heille. Koska kustantamiseen liittyy riskejä, päätin ottaa pienen mutta varman voiton sen sijaan, että tavoittelisin suurta ja epävarmaa.

Projektiin saatiin mukavasti asiantuntijoita, myös silloisesta kuluttajavirastosta. Kirja oli kategoriassaan ainoa, joten se oli myös paras. Painos myytiin loppuun.

Artikkeleiden hakemisto

Muutos irtomateriaalien iskunvaimennustestaukseen

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

EN 1177 standardi määrittää testimenetelmän leikki- ja liikunta-alueiden turva-alustojen iskunvaimennukselle. Standardin suurin virhe tällä hetkellä on pudottaa testiluotain kolme kertaa samaan kohtaan ja ottaa testitulos viimeisestä pudotuksesta. Tällä on haettu pinnan kovettamista pahimman mahdolliseen tilanteeseen. Mutta käytännössä kovetusmenetelmä on ollut paljon, paljon epäsuotuisampi kuin mitä pahin mahdollinen tilanne oikeasti vaatisi. Miksi?

  • Kahden pudotuksen jälkeen maassa on täsmälleen luotaimen kaarevaa pintaa vastaava muoto, minkä ansiosta kolmannen iskun voima on merkittävästi suurempi. Eroa vastaa hieman sitä, kun lyö veteen avokämmenellä tai nyrkillä. Avokämmenen yhtäaikainen kohtaamispinta-ala on suurempi ja siksi isku tuntuu kovemmalta.
  • Kahden pudotuksen jälkeen ainetta on lentänyt sivuun jolloin kolmas pudotus testaa paljon todellista ohuempaa kerrospaksuutta. Hakkeella sivuun lentäneen hakkeen määrä voi vastata jopa 15 cm:iä.

Revisiointityö meneillään

EN 1177 standardia ollaan revisioimassa. Suurin syy on testilaitteistojen huima kehitys, mutta samalla on parannettu mm. ulkona tehtävien testien proseduuria sekä irtomateriaalia olevien alustojen testausta.

Allekirjoittanut on ollut EN 1177 standardista vastaavan työryhmän CEN TC 136 / SC 1 / WG 1 jäsen vuodesta 2006. Vuonna 2008 vähennettiin turvahiekan ja hakkeen kerrospaksuuksia 10 cm:llä, mihin muutokseen olin vaikuttamassa merkittävällä tavalla. Nyt on tulossa toinen, ehkä vieläkin merkittävämpi muutos.

Helmikuussa 2016 pidetyssä työryhmäkokouksessa päätettiin muuttaa irtomateriaalien laboratoriotestaus sellaiseksi, että materiaali tiivistetään tasaisalla levyllä ja luotain pudotetaan kerran. Ulkona tehtävä testaus puolestaan muutettiin siten, että luotain pudotetaan alustalle sellaisena kuin se on ilman tiivistystä. Nämä muutokset ovat todella merkittäviä. Nyt testitulokset kuvaavat hiekan todellista iskunvaimennuskykyä eikä kuvitteellista pahinta mahdollista tilannetta.

Muutoksen merkitys

Otetaan esimerkiksi 30 cm kerros turvasoraa. Tällä hetkellä tehtävällä testimenetelmällä korkeudesta 200 cm iskun kovuus on yleensä 1000 HIC (suurempi arvo = kovempi isku). Uudella testillä tehtynä korkeudesta 330 cm tehtynä iskun kovuus voi olla esimerkiksi HIC 426 kuten kuvasarja osoittaa.

Ero HIC 426:n ja HIC 1000:n välillä on merkittävä. Mikäli tuon voimakkuuden isku kohdistuisi päähän, todennäköisyys saada eritasojen aivovamma voi olla moninkertainen.

Sillä, että hiekkaa vaaditaan liikaa, on muutakin merkitystä kuin taloudellinen kulu. Väärä testimenetelmä on saanut suunnittelijat ajattelemaan, että valetut turva-alustat ovat iskunvaimennukseltaan yhtä hyviä kuin hiekka. Eiväthän ne ole. Kuka tahansa voi todeta asian itse kävelemällä turvalaatalla ja hiekalla. Toinen joustaa vähän, toiseen jalka uppoaa selvästi.

Jos minun pitäisi valita kaadunko suorilta jaloilta selälleni turvalaatalla vai uimarantahiekalla, valitsisin hiekan. Ja niin tekisi kaikki muutkin mukaan lukien valettavien turvalaattojen valmistajat.

Tämän blogin tarkoituksena ei ole demonisoida valettuja turva-alustoja eikä tätä kirjoitusta sponsoroi turvahiekkatoimittajat. Jokaisella alustamateriaalilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Hiekan vahvuus on iskunvaimennus ja silloin kun putoaminen on odotettavaa, kuten esimerkiksi bouldering seinissä, hiekan pitäisi olla ykkösvalinta sen joistain heikkouksista huolimatta.

EN 1177 muutos on teknisen komitean hyväksyttävänä toukokuussa 2016 uusi revisio standardista julkaistaan joskus vuonna 2017.

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (9)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit lukea allekirjoittaneen tarinan.

2008 alkaen jäsenenä Euroopan kattavassa EN 1176 tulkintalautakunnassa

EN 1176 standardeja laatii tekninen komitea, jonka täysi nimi on CEN TC 136 / SC 1. Tämä komitea päätti vuonna 2008 perustaa tulkintalautakunnan, jonka tehtävänä on auttaa ratkaisemaan erimielisyydet joita voi syntyä kun henkilöt, jotka eivät ole olleet mukana standardin laadinnassa, tulkitsevat tekstejä.

Alkukokoonpano muodostettiin siten, että jäseniä otettiin eri asiantuntemusryhmistä: Viranomaisista, testitaloista, tarkastajista, huoltajista sekä välinevalmistajista. Lisäksi ryhmälle valittiin sihteeri.

Olen aina painottanut sitä, että asiantuntemus on sitä, että omaa mahdollisimman laajan näkemyksen. Tulkintalautakunnassa jos missä avautui mahdollisuus nähdä miten eri intressitahojen edustajat näkevät saman asian eri tavoin. Lähes aina hyvä tulkinta oli seurausta monitahoisesta keskustelusta. Toisinaan, kun tulkinta saatiin aikaan kivuttomasti, myöhemmin nähtiin, että siinä ei tullut esiin kaikkien näkemys.

Tässä tehtävässä ehkä ensimmäistä kertaa, mutta ehdottomasti ennen kokemattoman kouriintuntuvalla tavalla huomasi sen, kuinka tärkeä on viimeistellä lausunnot huolellisesti. Sisällytä yksi ajatus lauseeseen, yksi pääkohta kappaleeseen. Käytä yksinkertaista kieltä ja jäsentele teksti.

Artikkeleiden hakemisto