Miksi tehdä riskinarviointi aina RAPEX direktiivin mukaisesti?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Otan alkuun kaksi elävää esimerkkiä, jotka osoittavat, että sääntöjä noudatetaan pilkulleen silloin kun siitä ei ole itselle haittaa.

Esimerkki 1: Rovaniemellä eräs henkilö rakensi lukkonurkallisen hirsitalon alueelle, missä lukkonurkat oli kielletty. Viranomaiset määräsivät muuttamaan talon ulkoalun rakennusluvan mukaiseksi. Miksi? Koska pitäähän sääntöjä noudattaa! Rakennuksen tulee olla rakennusluvan mukainen ja se joka virheen teki, maksaa muutoksen.

Esimerkki 2: Olimme mitoittamassa parkkialuetta rakennuksen ja tontin rajan väliin kun havaittiin, että 20 vuotta sitten rakennettu talo on 2,5 metriä väärässä paikassa eikä parkkipaikka sovikaan siihen, mihin se oli asemakaavan mukaan suunniteltu. Virheen oli tehnyt kaupungin virkamies. Maksaako kaupunki rakennuksen siirron koska nythän se on selvästi rakennusluvan vastainen? Älä hulluja puhu, ei tietenkään.

Miksi esimerkissä 1 ollaan tiukkoja mutta esimerkissä 2 ei? Miksi talon lukkonurkat on pahempi asia kuin koko rakennuksen sijainti väärässä paikassa?

Leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuus

Perinteisesti leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuutta on valvottu standardien valossa. Standardin mukainen on “turvallinen” ja standardin vastainen on “vaarallinen”. Näin ei kuitenkaan ole.

Kun tarkastaja havainnoi leikkialuetta, hän näkee sekä riskejä, että standardinvastaisuuksia. Usein standardinvastainen on riski, mutta ei aina. Lisäksi standardin mukainen tuote, tai muu rakenne jota standardit eivät koske, voi olla riski.

Tästä huolimatta pidetään usein kiinni siitä, että standardinvastainen on vaarallinen. Miksi?

Osittain samasta syystä kuin rakennusvalvonnassakin. Kun ei itse tarvitse vastata korjauskuluista, on helppo olla tiukka. Hyvä tarkastaja hyväksyy standardinvastaisenkin silloin kun se on riittävän turvallinen.

Standardinvastaista ei saa kuitenkaan ilman hyvää perustetta todeta riittävän turvalliseksi. Siitä voi joutua vastuuseen jos tuotteessa sattuukin vahinko. Vahinkoja ei satu usein, mutta joskus kuitenkin.

Miksi vain RAPEX direktiivin mukaista riskinarviointia?

Jos vakava vahinko sattuu, vakuutusyhtiö maksaa vahingonkärsineelle, mutta hakee korvauksia takaisin syyllisenä pitämältään taholta siviilioikeudessa. Tämä voi olla tarkastaja. Jotta ei joutuisi maksumieheksi, pitää oma riskinarvio pystyä perustelemaan.

  • Ensimmäinen lenkki omassa puolustuksessa on osoittaa, että on aina käyttänyt hyväksyttyä riskinarviointiskaalaa. Ainoa juridisesti hyväksyttävä on RAPEX direktiivissä.
  • Toinen lenkki on käydä läpi kyseinen yksityiskohta ja osoittaa, että siihen liittyvä riski oli hyväksyttävä.
  • Jos molemmissa onnistuu, ei hätää pitäisi olla. Case closed.

Jos teit riskinarvioinnin RAPEX direktiivin mukaan, syytä hätään ei pitäisi olla, vaikka varmasti oikeusprosessi stressaakin. Siksi jokaisen tarkastajan pitäisi ymmärtää RAPEX direktiivin mukainen systemaattinen riskinarviointi ja käyttää vain sitä.

Miten tullaan asiantuntijaksi? (21)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Jos olet lukenut tämän koko blogisarjan, olet seurannut miten eräästä puutekniikan insinööristä kehittyi alansa johtava asiantuntija.

2015 alkaen perustaja, omistaja ja toimitusjohtaja Safe to Play Oy:ssä, joka kouluttaa ja sertifioi Leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuudesta vastaavia suunnittelijoita, hallinnoijia, projektipäälliköitä sekä tarkastajia.

Ei ollut helppo päätös lähteä Lappsetilta. Vaikka työ oli vaativaa, se oli myös antoisaa. Työ oli Lappilaisittain kohtuullisesti palkattua ja siinä oli hyvät edut. Vaimo työskenteli samassa toimistokompleksissa, joten työmatkat menivät mukavasti yhdellä autolla. Ja työyhteisö oli se, jossa olin ollut ammattikorkeakoulusta valmistumisesta asti.

Mutta jokin oli muuttunut. Suunnitteilla oleva koulutus ei tuntunut innostavan muita kuin minua. Olisin tarvinnut apuja koulutusten järjestämiseen, markkinointiin ja myymiseen.

Epäröintiä lisäsi se, että tuomalla uuden koulutuksen ja sertifiointijärjestelmän, tiesin astuvani monille varpaille. Suuren leikkivälinevalmistajan ei sitä tarvitsisi pelätä, mutta yksityisyrittäjänä voisin joutua todellisiin ongelmiin.

Entä miten onnistuisi ammattitaidon ylläpitäminen? Standardisointiin osallistuminen ei ole halpaa ja Lappsetin kaltaista tuotekehitystä ei ihan läheltä löytyisi.

Mutta tiesin, että jos ei nyt, niin ei koskaan ja jossittelisin lopun elämääni. Joulukuussa 2014 kerroin esimiehelleni irtisanoutuvani Lappsetin palveluksesta. Neljä viikkoa siitä syötiin läksiäiskakku ja seuraavana päivänä perustin Safe to Play Oy:n.

Nyt, reilua vuotta myöhemmin, takana on monta stressintäyteistä päivää ja muutama uneton yö. Mutta tulevaisuus näyttää hyvältä.

  • Lappset halusi jatkaa yhteistyötä konsulttisopimuksella heti irtisanoutumiseni jälkeen.
  • Sertifiointiyhteistyö Viherympäristöliiton kanssa oli tärkeä askel järjestelmän vakiinnuttamisessa.
  • Camilla Gammals CreateIT:stä on osoittautunut loistavaksi koulutusten järjestäjäksi.
  • Miko Piitsalo tekee hyvää työtä nuoresta iästään huolimatta www-sivujen kehityksessä.
  • Robert Patterson Nutmegger PR:stä on loistava PR manageri.
  • Leikisti turvallinen -kirjan ensimmäinen painos on loppumassa ja uusi revisio on työnalla.
  • Oppikirja ja koko koulutus käännetään englanniksi, mikä mahdollistaa konseptin viemisen eripuolille Eurooppaa ja vaikka aina Kauko-Itään ja Australiaan asti.

Kiitos kun seurasit ammattiuraani. Toivottavasti se kasvatti luottamustasi siihen, että S2P koulutukset ja VYL sertifioinnit ovat osaavissa käsissä.

Artikkeleiden hakemisto

Esteetön hiekkalaatikko melkein onnistui

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Lokakuussa 2015 sain s-postin, jossa maisteriksi valmistuva muotoilija Aino Kiviranta pyysi mielipidettäni luonnostelemastaan esteettömästä hiekkalaatikosta. Ajatus oli, että malli valmistuttuaan olisi kaikkien vapaassa käytössä; että kuka tahansa voisi tilata paikalliselta valimolta tarvitsemansa määrän. Minun, 12 vuotta tuotekehitystä tehneen ja kyyniseksi oppineen insinöörin silmissä ajatus oli niin romanttinen, että allekirjoituksena olisi voinut olla Julia Roberts ja ohjaajana Richard Gere.

Älkää ymmärtäkö väärin. Nostan hattua nyt jo valmistuneelle suunnittelijalle. Sen sijaan kirjoitan tässä teollisen tuotannon riskeistä, joiden vuoksi hyvätkin ideat usein jäävät pöytälaatikkoon.

Teollinen tuotanto – riskit

Valmistajalla on tuotevastuu. Valmistaja voi olla Lappsetin kaltainen toimija, joka tietää täsmälleen mitkä riskit ovat ja miten niihin varaudutaan. Mutta valmistaja voi olla myös betonivalimo tai alueen tuleva omistaja itse; heillä tällaista tietoa yleensä ei ole lainkaan tai vain nimeksi. Epävarmuus pelottaa kuten kuuluukin. Siinä missä rakennusliike pääsee kuin koira veräjästä jos ongelmat havaitaan vasta 2-vuoden takuuajan jälkeen (näin minulle on kerrottu), tuotevastuu jatkuu kuluttajatuotteissa tuotteen koko elinkaaren. Betonihiekkalaatikon kohdalla se voi olla 40 vuotta!

Tuotteistaminen suunnitelmasta valmiiksi tuotteeksi vaatii paljon työtä. Laatutuotteen tunnistaa yksityiskohdista. Siis juuri niistä asioista, joita teollinen muotoilija ei suunnittele. Muotoilijan ja tuotannon väliin vaaditaan tekninen asiantuntija joka osaa ennakoida ja neutraloida ongelmakohdat. Jeps, sitä työtä minä tein muutaman vuoden. ; )

Muottikustannukset voivat olla massiivisia. Eräs muoviosan muotti maksoi satatuhatta euroa lähes 10 vuotta sitten. Kun tuollaisen muotin päättää tehdä, pitää olla melko varma siitä, että tuote on teknisesti kelvollinen, monikäyttöinen ja pitkäikäinen. Näin ainakin leikkivälineteollisuudessa, jossa yhden komponentin keskimääräinenliikevaihto ei ole kuten autoteollisuudessa.

Logistiikka astuu kuvioon kun tuote on suurempi kuin kännykkä. Kun tuote on halkaisijaltaan 3 metriä ja painaa yli tonnin, sitä ei kannata kovin kauaksi valmistuspaikasta kuljettaa. Maailmalla on useita kansainvälistä kauppaa tekevää leikkivälinevalmistajaa. Yhteistä heidän tuotteilleen on modulaarisuus (osat saadaan pakattua tiiviisti) ja keveys (ei betonia).

Sertifiointi alkaa olla minimivaatimus leikkipaikkavälineille. Sertifiointi tehdään vasta valmiille tuotteelle, ei suunnitelmalle. Niinpä suuret riskinarvioinnilliset kysymykset, kuten tässä tuotteessa hiekkalaatikon yläpään korkeus, pitää selvittää etukäteen. Voi olla, että sertifioija ei suostu antamaan tällaista etukäteispäätöstä. Tai jos antaa, voi olla, että lopullisessa tuotteessa on kuitenkin jokin sellainen piirre, minkä vuoksi etukäteispäätös ei päde. Valmiin muotin muuttaminen voi maksaa puolet alkuperäisen muotin hinnasta ja viivästyttää myynnin aloittamista vuodella… Jos päättää, että sertifikaattia hankitakaan, voi tuotteen myynti jäädä vähäiseksi.

Miksi näin?

Vain harvalla toimijalla on varaa testailla tuotteita. Ideoista suurin osa ei läpäise edes teknistä esisuunnittelua. Jotkin ideat pysähtyy prototyyppiin. Mitä aikaisemmin elinkelvottoman tuoteidean hylkää, sitä vähemmän rahaa menee hukkaan.

Toinen ongelma on leikkivälineteollisuus yleensä. Tuotteista ei makseta sitä mitä rakennuksista. Paikallisilla pikkutoimijoilla on etulyöntiasema kevyen kustannusrakenteensa vuoksi, joten suuret leikkivälinevalmistajat eivät saa (ainakin minun silmissä laatunsa vuoksi ansaitsemaansa) hyötyä koostaan samalla tavalla kuin rakennusteollisuudessa.

Kolmas ongelma on hankintalaki, joka pakottaa ottamaan halvimman. Ellei voida selvästi osoittaa, että kalliimpi on parempi, halvempi vie voiton. Usein hyvät tuotteet vaihdetaan halvempiin kun väitetään, että halvempi on vastaava. Monesti ei ole.

Jos joku keksii ratkaisun tähän ongelmavyyhtiin, niin kertokaa minullekin. ; )

Miten tullaan asiantuntijaksi? (20)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit seurata yhtä taivalta.

2014 alkaen vetänyt työryhmää CEN TC 136 / SC1 WG 14 joka vastaa viiden EN 1176 standardin revisioinnista (osat 2, 3, 4, 5 ja 6).

Ensimmäinen varsinaisen EN 1176 työryhmän sain vedettäväkseni 2014, kun päätettiin revisioida karusellistandardi. Vuotta myöhemmin työryhmään sulautettiin myös liukumäki-, keinu-, köysirata- ja keinumisvälinestandardit.

Tämä työryhmä on nyt vuoden 2016 alussa todenteolla aloittamassa toimintansa. Haasteita riittää.

  • Osa mukana olevista asiantuntijoista on kiinnostuneita vain osasta näitä standardeja. Toisaalta haastetta tuo myös se, että eri standardit pitää sovittaa yhteen.
  • Markkinoille tulee esimerkiksi kaiken aikaa enemmän ja enemmän välineitä, jotka sekä pyörivät, että heijaavat. Pitäisi olla selvää, minkä standardin alle erityyppiset välineet kuuluvat.
  • Keinustandardiin puolestaan liittyy aivan omanlaisensa haaste, nimittäin turva-alueen laajuus. minkään muun tuotetyypin turva-alueessa ei oteta huomioon sitä, että käyttäjät vapaaehtoisesti hyppäävät välineestä.
  • Köysiratastandardin haaste on maavaran ja nopeuden hallinta.
  • Liukumäkistandardin massiivinen haaste on hallita liukumisnopeutta jopa kymmeniä metrejä pitkissä liukumäissä. Toisaalta ei haluttaisi yliampua mitättömän matalien liukumäkien turvallisuusvaatimuksia.
  • Lisäksi kaikkia näitä välineitä koskee myös EN 1176 standardien ensimmäinen osa, jonka kehityksestä vastaa aivan oma työryhmänsä.

Standardien laadinnassa yhteistyö on kaiken A ja O. Vetäjän ei pidä sortua yrittämään pitää liian tiukasti kiinni työnalla olevien standardien teknisistä yksityiskohdista. Tärkeintä on saavuttaa konsensus. Olkoon niin klisee kuin haluaa, mutta ”There is no I in team”.

Vaikka moni työryhmä sinnittelee ilman ammattisihteeriä, niin hyvä sellainen auttaa todella paljon ja onnekseni tähänkin työryhmään saatiin sellainen Yleisestä teollisuusliitosta.

Artikkeleiden hakemisto

Mitä tarkoittaa kirjan nimi Leikisti turvallinen?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Erään arvostamani markkinoinnin asiantuntijan mukaan kirjan niemen on herätettävä tunnereaktio jäädäkseen mieleen. Jos pohdit että eivätkö leikkipaikat olekaan oikeasti turvallisia, on kirjan nimi onnistunut tässä.

Mutta tämä nimenomainen nimi paljastaa myös suuren salaisuuden. Seikan, jota ei julkisesti sanota. Turvallinen juridisessa mielessä ei ole turvallinen siinä mielessä kuin kuluttaja sen ymmärtää.

Olen usein aloittanut esityksiä kysymällä: Mitä tarkoittaa turvallinen? Käytännössä poikkeuksetta vastaus on sen suuntainen, että ei satu vahinkoja. Niinhän sitä luulisi vaan ei pidä paikkaansa. Juridisesti turvallinen on sellainen, joka täyttää lain mukaisen turvallisuuden arvioinnin kriteerit. Ja tällaisessa voi sattua, ja sattuukin, vahinkoja. Euroopan leikkikentillä sattuu arviolta 100 000 ensiapuahoitoa vaativaa vahinkoa joka vuosi. Kuulostaako turvalliselta?

Niin kauan kuin standardinmukaisuutta pidetään synonyyminä turvalliselle, leikkikentät ovat turvallisia vain leikisti. Jos joskus saavutetaan tilanne, jossa turvallisuusasiantuntijat ja erityisesti tuote- ja aluesuunnittelijat aidosti ymmärtävät ja osaavat riskinarvioinnin, kirjoitan kirjan Oikeasti turvallinen. ; )

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (19)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta saat kuvan siitä, millaisen reitin allekirjoittanut on kulkenut.

2014 kirjoitti kirjan Leikisti turvallinen

Kun Lappset lähti kehittämään koulutusta, päätettiin tehdä kaikki huolella. Ymmärrettiin, että koulutuksen aikana henkilö voi oppia ja muistaa hyvin rajallisen määrän knoppitietoa. Se, että koulutuksesta jää kunnon oppikirja, josta oppii hakemaan tietoa, nähtiin hyvin tärkeänä.

Päätettiin, että kuvitukseen kannattaa panostaa. Koska samoja kuvia käytettäisiin sekä kirjassa, että koulutuksessa, sain luvan tehdä kuvituksen työaikana. Samaan aikaan kun kirjoitin tekstiä kotona omalla ajallani, tein kuvia toimistossa sen minkä muilta töiltäni ehdin.

Kirjaprojekti toi jälleen yhteen ryhmän asiantuntijoita. Olisi hienoa, jos kirjaa kirjoitettaisiin kuten standardia, mutta ymmärrettävästi kulujen maksamiseen ei löydy vapaaehtoisia. Siksi päädyttiin samaan hyväksi koettuun toimintamalliin, missä minä kirjoitin ja asiantuntijajäsenet kommentoivat. Lopulta tällaisen yhteistyön tuloksena kirja, jonka projektinimi oli Leiki turvallisesti, julkaistiin nimellä Leikisti turvallinen.

Tilaa kirja

Artikkeleiden hakemisto

Hieno ryhmäkeinu mutta missä sitä saa käyttää?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Artikkelikuva on otettu Istambulin leikkivälinemessuilta viime vuonna. Turkki on uusin CEN jäsenmaa, joten siellä on voimassa EN standardit. Tämä tosin ei vielä näkynyt esittelytuotteissa.

Keinuistuimelle on pari merkittävää turvallisuusvaatimusta.

  • Istuimen etureunan pitää olla jonkin verran iskua vaimentava, jotta keinun eteen pudonnut tai juossut lapsi ei saisi kovin pahoja vammoja.
  • Ripustusten tulee olla joustavat. Näin istuimen alle ei mankeloidu.
  • Samasta syystä suurten istuinten maavaran tulee olla vähintään 40 cm.

Vastuuvapautuslauseke

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (18)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tässä blogisarjassa kerron oman tarinani.

2013 – 2014 Laatinut koulutusjärjestelmän Leikki- ja Liikunta-alueiden suunnittelijoille, hallinnoijille, projektipäälliköille sekä tarkastajille.

Kun HAMK alkoi järjestää VYL koulutuksina aikaisemmin tunnettuja leikkivälineiden turvallisuuskoulutuksia, ei allekirjoittaneelle löytynyt enää tilaa kouluttajana. Lappset välinevalmistajana kuitenkin halusi seurata sitä, mitä Suomessa opetetaan leikkivälineiden turvallisuudesta. Vaikka virheellistä koulutusta tapahtui harvoin, ne harvat asiat aiheuttivat liikaa huolta.

Tuohon aikaan Lappsetin toimitusjohtaja kannusti sisäiseen yrittäjyyteen. Managereille annettiin kohtuullisen paljon valtaa kehittää uusia tuotteita. Kun siis pyysin lupaa aloittaa koulutusten kehittäminen, se hyväksyttiin.

Kun kerran homma aloitettiin puhtaalta pöydältä, huomioitiin kaikki mahdollinen: eri ammattiryhmät, sekä leikki että liikuntavälineet, riskinarviointi, aluesuunnittelu ja jopa esteettömyys. Omana kannustimenani oli saada tehdä omakustanteena oppikirja, jota käytettäisiin koulutuksissa.

Artikkeleiden hakemisto