Otteet tason yläpuolelle vai ei?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

EN 1176 ei vaadi tason yläpuolelle, kohtaan josta noustaan jyrkästä nousuelementistä tasolle, otekahvoja joten useissa kiipeilyvälineissä niitä ei ole. Ehkä se, että standardi ei vaadi niitä, tulkitaan tarkoittavan, että niitä ei tarvita. Tai ehkä tuotekehitys on niin standardilähtöistä, että käytettävyys unohtuu. Tai ehkä kahvojen poisjättäminen on seurausta alati tiukkenevasta hintakilpailusta jonka seurauksena perusleikkivälineissä herkkuja ei juurikaan ole.

Australiassa leikkivälineille on EN 1176-standardien lisäksi muutamia lisävaatimuksia. Yksi näistä huomauttaa, että aukossa tulisi olla kahvat vaikkakaan niitä ei vaadita.

Riskinarvioinnillisesti ajatellen kahvat ehdottomasti kannattaa olla. Putoaminen on yleisin vahingon syy ja tällaisessa kohtaa putoaminen taaksepäin selälleen on aivan ilmeinen riski.

 

Alueen omistajan vastuu tarkastushuomioiden käsittelyssä

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Päävastuun leikki- tai liikuta-alueen muodostaman kuluttajapalvelun turvallisuudesta kantaa luonnollisesti alueen omistaja: Kunta, taloyhtiö tms.

Joskus tarkastaja voi kuitenkin ahdistua tietäessään, että alueella on vakava riski eikä sen korjaamisesta ole takeita. Pitäisikö tarkastajan siis omatoimisesti ilmoittaa puutteesta sosiaalisessa mediassa tai vaikkapa s-postilla viranomaiselle?

Ei pidä.

Eurooppalainen tekninen raportti leikki- ja liikunta-alueiden tarkastajien pätevyydestä (TR 17207) nimenomaan sanoo, että tarkastuksessa tehdyt havainnot ovat luottamuksellisia. Ainoan poikkeuksen tekevät seuraavat kaksi tilannetta:

  1. Tietojen luovuttaminen on ehdottomasti tarpeen lasten turvallisuuden varmistamiseksi. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että tietoja saa antaa suoraan esimerkiksi aluetta hoitavalle huoltoyhtiölle. Ei kuitenkaan kenellekään, joka ei huolendi alueen turvallisuudesta.
  2. Viranomaiset antavat lainvoimaisen määräyksen luovuttaa tiedot. Tämä vaihtoehto tulee kysymykseen jos vahinkoja on tapahtunut, asiaa tutkitaan ja esimerkiksi haluttaan varmistaa, että alueen omistajan toimittama tarkastusraportti on yhtenevä tarkastajan luovuttaman tarkastusraportin kanssa.

Voiko tarkastaja olla jäävi?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Euroopan standardisointipiireissä käydään keskustelua siitä, voiko tarkastaja tehdä muuta kuin tarkastaa. Jääviyskysymys on relevantti mutta ei mustavalkoinen.

  • Jos autokatsastaja määräisi korjauksen joka tehtäisiin omassa hallissa, voisi kyseenalaistaa vikaraportoinnin herkkyyden.
  • Toisaalta se hyväksytään, että lääkäri saa lääkeyhtiöltä kiitosta eri muodoissa.

Leikki- ja liikuntavälineiden tarkastuksessa on kieltämättä mahdollisuus väärinkäytökseen ja näin on kertoman mukaan toimittukin. Eräs ei-Eurooppalainen tarkastusyhtiö omassa kotimaassaan kuuleman mukaan yhdisti tarkastus- ja myyntitoiminnan hyvin kyseenalaisella tavalla. Esimerkiksi jos vanhassa välineessä oli edes teoreettinen päänkiinnijuuttumisaukko, se raportoitiin aina korkeimpaan “riskiluokkaan” välittämättä systemaattisesta riskinarvioinnista. Näin saatiin kuitenkin näyttämään siltä, että vanha väline on vaarallinen ja voitiin myydä oma väline sen sijaan. Tarkastaja ei välttämättä valehdellut riskistä, mutta varmasti harhaanjohti asiakasta luulemaan riskin olevan todellista suurempi saadakseen näin taloudellista hyötyä.

Edellä mainittua ongelmaa ei juurikaan ole, jos tarkastukseen liitetään asianmukainen ja aito riskinarviointi. Jos riski on todellinen, se pitää raportoida. Ja jos raportin ohessa saa mahdollisuuden vian korjauttamiseen, niin hyvähän se on.

Vaikuttaa siltä, että keskustelu on siirtymässä kohti seuraavaa johtopäätöstä: Tärkeintä on että tarkastaja on henkilökohtaisesti erillään välineiden, huollon tai tarkastuspalvelun myynnistä. Jos sama yhtiö harjoittaa sekä tarkastus, että myyntitoimintaa, pitäisi ainakin henkilöiden olla erillisiä eikä esimerkiksi tarkastajan bonukset saisi perustua varaosa- ja huoltomyyntiin.

Perustusten tarkastaminen

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Yksi tärkeimmistä vanhan tuotteen turvallisuustekijöistä on rakenteellinen lujuus. Kaatuvat välineet aiheuttavat vahinkoja harvoin, mutta suurella todennäköisyydellä vahinko on vakava. Erityisen suuri riski on välineillä, joissa koko rakenne on yhden tolpan varassa.

Kaatuminen voi johtua monesta syystä:

  • Perustusbetoni irtoaa maasta pienen kokonsa tai maan vettymisen vuoksi.
  • Tolpan kiinnikkeet irtoavat betonista.
  • Tolppa ruostuu tai lahoaa.

Periaatteessa vuositarkastuksessa tarkastajan pitäisi nähdä perustukset jos vakaudesta on vähänkään epäilystä. Mutta jos alustana on valettu rouhekumi tai keinonurmi, on kynnys sen rikkomiseen todella korkea.

Mitä siis tehdä?

Tarkastaja voi huojuttaa välinettä kaikin voimin ja huojumisesta ja mahdollisesta natinasta tai ritinästä päätellä onko rakenne ehjä. Jos mikään ei viittaa heikkouteen, niin hyvä.

Mutta jos tarkastaja arvioi, että välineen vakaus on heikentynyt ja syy voi olla merkittävä rakenteen heikkeneminen, siitä pitää laittaa merkintä tarkastusraporttiin. Alueen omistaja päättää jatkotoimenpiteistä, jotka voivat olla mm.

  • Seurataan tilannetta vielä vuosi.
  • Suoritetaan kuntotutkimus, jossa perustukset avataan.
  • Poistetaan väline käytöstä.

Seuraava suuri EN 1176 päivitys

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Seuraavat leikkivälinen standardit uusitaan elokuussa 2017:

  • EN 1176-1 Leikkivälineiden yleiset turvallisuusvaatimukset
  • EN 1176-2 Keinut
  • EN 1176-3 Liukumäet
  • EN 1176-4 Köysiradat
  • EN 1176-6 Keinumisvälineet

(Jo aiemmin julkaisun kynnyksellä ollut osan 6 julkaisua on siirretty, jotta se julkaistaan samaan aikaan kuin muutkin osat.)

Moni asia pysyy ennallaan, mutta moni asia muuttuu. Tällainen päivitys herättää kuitenkin kysymyksen: Kannattaako talvikaudella 2016 – 2017 osallistua Safe to Pay koulutuksiin lainkaan?

Kyllä kannattaa, kahdesta syystä.

  1. Safe to Play koulutuksissa käydään läpi myös tulevat muutokset. Päivitettävä oppikirja tulee sisältämään vaatimusten muutoshistorian sekä taakse, että eteenpäin!
  2. Safe to Play koulutuksiin kuuluu VYL sertifiointi, johon puolestaan kuuluu online päivityskoulutukset. Niinpä ne, jotka käyvät koulutuksen ja hankkivat sertifioinnin talvikaudella 2016 – 2017, saavat vuosittain päivityskoulutuksissa täsmällisen tiedon kaikista uusita tulkinnoista sekä muutoksista.

Koulutuksen sisältövaatimukset

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Leikkialueiden turvakoulutuksilla on pitkä historia Suomessa. Mutta muualla Euroopassa on koulutuksia järjestetty myös. On tullut selväksi se, että leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuusasiantuntijoille ei riitä pelkkä standardien vaatimusten läpikäynti. Tarkastajat käyttävät valtaa minkä mukana tulee vastuu.

Allekirjoittanut toimi sihteerinä kansainvälisessä työryhmässä, joka laati Eurooppalaiset pätevyysvaatimukset leikkialueiden tarkastajille. Tuossa työryhmässä havaittiin, että on kolmen tason pätevyyttä vastaten leikkikenttien kolmea päätarkastustyyppiä:

  • Silmämääräiset tarkastukset (Taso 1)
  • Toiminnolliset tarkastukset (Taso 2: S2P Yleiskatsaus)
  • Vuositarkastukset ym. riskinarviointia vaativat tehtävät (Taso 3: S2P Inspect).

Kunkin tarkastuksen tekeminen vaatii eritasoista tietoa kuudesta kategoriasta:

  1. Standardit ja tekniset raportit.
  2. Riskin arviointi.
  3. Tekninen tuotanto.
  4. Lasten kehitys.
  5. Aluesuunnittelu.
  6. Lainsäädäntö.

Ne, jotka ovat tutustuneet Leikisti turvallinen -kirjaan, ovat todennäköisesti havainneet, että se on kirjoitettu nämä osa-alueet mielessä. Kirja sekä tähän mennessäkin pidetyt Safe to Play -koulutukset ovat kattaneet laajasti nämä osa-alueet.

Nyt, talvisesonkina 2016-2017, aloitettavissa Safe to Play -koulutuksissa on uusittu rakenne, jotta koulutukset vastaavat täsmälleen tämän uuden teknisen raportin vaatimuksia.

Tervetuloa koulutukseen tai järjestäkää kokonaan oma koulutus!