Mikä ero on kiipeämisen ja riippumisen välillä?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Leikkialueen rakennuskustannuksista suuri osa kuluu iskua vaimentavaan alustaan. Tämä on perusteltua, sillä suuri osa leikkikenttien henkilövahingoista liittyy välineestä putoamiseen. Pieni helpotus voi tulla standardin EN 1176-1 poikkeuksesta, jonka mukaan riippumisessa putoamiskorkeus ei tulekaan otekohdasta, vaan metrin otekohdan alapuolelta.

Joskus on sanottu, että EN 1176-1 ei olisi täsmällinen siinä, milloin välineen käyttö on vain riippumista, ja milloin se on kiipeilyä. Standardisointiin perehtyneelle ero on kuitenkin selvä ja eteenkin riskinarvioinnillisella tarkastelulla asiasta ei jää epäilystäkään.

EN 1176-1 kuva 14 on putoamiskorkeuden määrittämisestä (ks. artikkelikuva). vasemmanpuoleinen esittää leuanvetotankoa, jonka päälle käyttäjän on mahdollista vetää koko vartalonsa ja halutessaan vaikka jäädä istumaan tangolle. Oikeanpuoleinen puolestaan esittää kiipeilyköyttä, jossa käyttäjä ei mitenkään pääse köyden päälle.

Metrin vähennyksen saa siis tehdä silloin, kun kiipeilytoiminto on riippumista, mille tunnusomaista on seuraavat kaksi:

  • Käyttäjä ei voi ilman akrobaattisia kykyjä nousta otekohdan päälle.
  • Käyttäjä ei voi lepuuttaa itseään otekohdan varassa.

Ensimmäisen päivityskoulutuswebinaarin palautetta

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Perustuen omaan, vuosien pituiseen kokemukseeni tarkastajien kouluttamisesta, esitän vakaana käsityksenäni, että yhdellä kertaa ihminen voi oppia vain hyvin rajallisesti. Siksi (vähintään) vuosittainen päivityskoulutus on tarpeellinen. Ei vain muuttuvien asioiden tiedonjakokanavana, vaan tilaisuutena esittää kysymyksiä ja saada kertausta.

Ensimmäinen Safe to Play:n järjestämä VYL päivityskoulutuswebinaari pidettiin 22.10.2016. Webinaarin yhteydessä pyydettiin nimettömänä parannusehdotuksia. Ei siis varsinaisesti kiitosta markkinoinnissa käytettäväksi, vaan ihan vain koulutukseen osallistuneen näkemys siitä, miten koulutus seuraavalla kertaa voisi olla antoisampi. Tämä palaute voi auttaa myös sinua, joka ehkä harkitset, onko VYL sertifioinnin vuosimaksu mainostetun päivityskoulutuksen arvoinen!

Koulutukseen osallistui 25, joista 17 antoi palautetta. Tässä palautteet sensuroimatta kaikkien luettavaksi! : )

Vain sanallinen palaute (2 kpl)

1) Hieno ja onnistunut koulutus. Itse käytin kuulokkeita, voin suositella muillekin.

2) Webinaari toimii hyvin. Jatkossa hyvänä aiheena mm. Turvallisuusasiakirja.

  • Esan kommentti tähän palautteeseen: Koulutuksen aikana kartoitettiin halukkuutta seurata esimerkiksi kuukausittain järjestettäviä webinaareja eri aihealueista.

Arvosana 1/5 (0 kpl)

Arvosana 2/5 (1 kpl)

3) (Yksi palaute ilman perusteluja)

Arvosana 3/5 (3 kpl)

4) Yhteys pelasi ok! mahdollisuus äänikeskusteluun olisi tosiaan hyvä.

5) Käytännön koulutus tarkastajille on mielestäni välttämätön!

  • Esan kommentti tähän palautteeseen: Koulutuksen aikana kartoitettiin kiinnostusta osallistua tarkastajien käytännönkertauspäivään keväällä 2017.

6) Oli aika vaikea seurata, saattaa kyllä johtua ADHD:stä.

  • Esan kommentti tähän palautteeseen: Joku kertoi käyttäneensä kuulokkeita mikä oli ollut hyvä tapa eristää toimiston häiriöt. Laitan seuraavaan kutsuun vinkin tästä!

Arvosana 4/5 (7 kpl)

7) Kiitos tehdystä työstä ja vaivasta. On mukava olla tässä ammattiporukassa. Kuvat ja videot voivat helpottaa sekä selkeyttää ja antaa lisää perspektiiviä tilanteisiin ja tapahtumiin. Esim. jo valmistetuista parkour alueista, ym.

8) Koulutus oli hyvä ja olisinkin antanut 4,5*, mutta koska se ei ollut mahdollista niin mennään neljällä. Alussa käytettiin ehkä turhaa aikaa vielä tähän “oman tilanteen ruotimiseen”, joka ei kuulu mielestäni koulutukseen. Kuitenkin vain siis sen puolikkaan tähtösen verran. Mielestäni itse koulutusosuus oli erittäin hyvä ja tuo viimeinen 45min. etenkin. Tässä viimeksi tullut kysymys noista liikuntavälineiden kahvavaatimuksista osoittaa sen, että tämän tyyppisiä tapauksia olis hyvä käydä yhdessä läpi. Kiitos sinulle tästä koulutuksesta ja tapaamisiin.

9) Koulutus oli kokonaisuudessaan ihan hyvä, mutta alussa oli mielestäni hieman liialti asian vierestä puhumista. Viimeinen 45 min oli oikein mainiota tietoa.

  • Esan kommentti kahteen edelliseen palautteeseen: Tuntui sopivalta kertoa miten S2P koulutukset ovat kehittyneet ja kertoa vähän haasteistakin matkan varrella. Mutta olette oikeassa, siihen ei kannata käyttää aikaa.

10) Web-pohjainen koulutus toimi hyvin ja oli selkeä. Chat-palvelu riittävä, online-keskustelu menee sekavaksi porukalla. Päivityskoulutus vuosittain tarpeellinen, vaikka tarkastuksia tekee kokopäiväisesti. Leikisti Turvallinen -kirjasi on myös ollut sesongin aikana käytössä, kun tulee muistikatkos tai erikoisempia tapauksia vastaan.

11) Käytännön esimerkkejä ja kysymyksiä olisi voinut olla enemmän. Toki on osallistujista kiinni että minkä verran niitä kysymyksiä esitetään.

12) (Yksi palaute ilman perusteluja)

13) Kiitos, hyödyllinen ja näppärä tapa hoitaa tällaisia päivityskoulutuksia ainakin. Ensin kun hoitaa itse tuon nettipuolen kuntoon!

  • Esan kommentti kahteen edelliseen palautteeseen: Yhdellä osallistujista oli ongelmia nettiyhteyden kanssa. Tämä oli kai häneltä. Sovittiin, että hän voi halutessaan osallistua toiseen päivityskoulutukseen lokakuussa.

Arvosana 5/5 (4 kpl)

14) Koulutus oli selkeä ja koulutuksen pito tapa oli hyvä.

15) Antoisa päivityskoulutus 🙂

16) Hyvä koulutus ja halvat matkakulut… Seuraavalla kerralla otan huoltomiehet mukaan kuuntelemaan päivityksen. Pistän esityksen tykinavulla näkyviin.

17) (Yksi palaute ilman perusteluja)

 

Kun standardi muuttuu, pitääkö välineet muuttaa?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Kuluttajaturvallisuuslaki sanoo, että välineen turvallisuuden arvioinnissa käytetään voimassa olevaa standardia. Tuntien standardisoinnin rytmin, väline ehtii nähdä elinkaarensa aikana ehkä 3 standardiversiota. Pitäisikö väline joka kerta muuttaa? Se tuntuisi turhalta ja kalliilta.

Vertailukohta löytynee autoista. 30-40 vuotta sitten autoissa ei ollut turvavyöpakkoa eikä monissa autoissa ollut turvavöitäkään. Turvavyöpakko tuli ensin etupenkeille, mutta se koski vain niitä (uusia) autoja, joissa oli turvavyöt. Myöhemmin kun vaatimus laajennettiin takapenkeille, sekin koski vain niitä (uusia) autoja, joissa oli turvavyöt myös takana. Jostakusta se, että eri aikoina käyttöönotetuille autoille on eri vaatimukset, saattoi tuntua väärältä. Mutta ajan saatossa autokanta uusiutui ja nykyään kaikissa autoissa on turvavyöt sekä edessä että takana.

Leikki ja liikuntavälineissä tilanne on samankaltainen. Välinettä koskee ne vaatimukset, jotka olivat voimassa asennushetkellä. Myöhemmin voimaan tulevista vaatimuksista pitää täyttää vain ne, jotka ovat turvallisuuden kannalta merkittäviä. Mitä tällaisia voisi olla? Otetaan pari esimerkkiä.

  • Vuonna 2008 tuli uusi vaatimus keinumisvälineiden käsi- ja jalkatuille; tapin pään halkaisijan tulee olla vähintään 44 mm jotta se ei vaurioittaisi silmää. Pitikö kaikki tapit siis vaihtaa? Riskinarvioinnillisesti ajatellen osa pitää, osaa ei. Esimerkiksi lähellä maan rajaa olevien jalkatappien vaihtaminen tuntuisi tarpeettomalta samoin kuin sellaisten käsikahvojen, joissa liike on vain poikittaista tappiin nähden. Mutta esimerkiksi käsikahva edellä pyörivissä keinumisvälineissä riski on selvästi suurempi.
  • Vuonna 2008 liukumäen turva-alue liu’un sivulla leveni 100 cm:stä 150 cm:iin. Tuskin missään tilanteessa olisi tarpeen siirtää välinettä jos liukumäen sivulla ei ole tuota 150 cm:n tilaa.

Mutta kuka päättää mitkä vaatimukset ovat riskinarvioinnillisesti merkittäviä? Jos minulta kysytään, niin suosituksen tekee tapauskohtaisesti vuositarkastuksen tekevä, riskinarvioinnin hallitseva tarkastaja. Päätöksen muutoksesta tekee aina alueen omistaja.