Huolto- ja tarkastussuunnitelmat

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Huolto- ja tarkastus ovat reaalitoimenpiteitä, joiden järjestyksellinen suorittaminen vaatii suunnitelman. Suunnitelma sisältää tiedon alueista ja välineistä, ohjeet huollolle sekä seurannan huoltojen tekemisestä.

Tarkastaja on leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden asiantuntija. Häntä voi käyttää myös muissa tehtävissä kuten suunnittelutyön konsultointi, asennuksen aikainen valvonta ja henkilövahingon jälkeinen tarkastus.

Riskinhallinta on hallinnoijan tehtävä ja se sisältää kaiken turvallisuuteen liittyvän tiedon (mm. tarkastusraportit) perusteella tehtävät päätökset tarvittavista jatkotoimenpiteistä joiden avulla havaitut riskit saatetaan hyväksyttävälle tasolle.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 2.1. Huolto- ja tarkastussuunnitelmat.

Vastuut

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Jokaisella on vastuu jostain. Seuraamus voi olla juridinen tai looginen. Lain vaatiman huolellisuuden laiminlyönti voi johtaa juridiseen vastuuseen joka voi olla sakko tai vapauden menetys määräajaksi. Henkilökohtaisen huolellisuuden laiminlyöminen taas voi johtaa loogiseen vastuuseen mikä voi olla kuhmu päässä tai aivovamma.

  • Kuluttajaviranomaisella on vastuu valvoa lain vaatimusten täyttymistä.
  • Alueen omistajalla on vastuu organisoida kaikki vaaditut tehtävät, joilla leikki- tai liikunta-alueen muodostaman palvelun turvallisuus varmistetaan.
  • Konsulteilla (tarkastaja, suunnittelija ym.) on vastuu suorittaa tehtävä tilaajan odottamalla tavalla. Yleensä vaatimuksena on lain vaatimusten täyttäminen.
  • Jopa alueen käyttäjillä on vastuu omasta turvallisuudestaan. Suurin osa vahingoista on käyttäjän omaa syytä.

Jos tuote tai palvelu ei täytä sille asetettuja vaatimuksia, vastuullinen henkilö tai yritys voi joutua vastuuseen rikos- tai siviilioikeudellisin perustein. Ensimmäisessä on kyse siitä, tuleeko pieni sakko tai vapauden menetys. Jälkimmäisessä on kyse siitä, tuleeko tosi suuri vai järjettömän suuri lasku.

Vastuuta ei pidä pelätä eikä pakoilla. Kun tietää mitä itseltä vaaditaan ja toimii huolellisesti, ei pitäisi olla mitään pelättävää, vaikka vahinko sattuisikin ja joutuisi jopa poliisin esitutkinnan kohteeksi.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 1.3. Vastuut.

Sertifiointi

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Sertifiointi on sertifiointistandardin mukaista testausta, jonka kohde voi olla henkilön pätevyys (ajokortti), toiminta (ISO 1991 laatujärjestelmä) tai tuote (EN 1176 sertifikaatti).

Sertifikaatin ulkoinen ilmentymä on todistus, mitä sana ”sertifikaatti” sananmukaisesti tarkoittaakin. Sertifikaatin takana on kuitenkin testaus, joka on rakennettu puolueettomuutta ja täsmällisyyttä kunnioittaen. Sertifikaatin voimassaolo voidaan evätä, jos sen ylläpitoedellytykset eivät enää täyty. Sertifikaatti on aina voitava varmistaa sertifioijalta.

Sertifikaatti ei yleensä ole pakollinen. Saahan autoakin ajaa omalla aidatulla pihallaan ilman korttia! Ajokortiton henkilö voi olla yhtä hyvä kuski kuin ajokortillinenkin. Koska liikenteessä ei tunneta kaikkien autoilijoiden ajotaitoja, valtio vaatii, että jokaisella autokuskilla on ajokortti. Samoin koska leikki- ja liikuntavälineiden ostaja ei yleensä tiedä onko ostettava väline laadukas ja turvallinen (välineethän valmistetaan yleensä tilauksesta ja valmistaja voi olla eri valtiossa), vaaditaan usein tuotesertifikaatti.

Sama ajattelumalli toimii myös leikki- ja liikunta-alueiden suunnitteluun, toteuttamiseen ja tarkastamiseen. Tilaaja ei välttämättä tunne tarjoajaa (tarjoaja voi olla uusi alalla tai eri kunnasta). Myöskään tehtävää ei ole vielä tehty, joten sen laatua ei voi arvioida muun kuin tekijän pätevyyden kautta. Niinpä tilaaja voi vaatia tekijältä pätevyyssertifikaatin.

Sertifiointi on siis puolueettoman osapuolen vakuutus vaatimuksenmukaisuudesta.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 1.2.6. Sertifiointi.

Neljännen päivityskoulutuswebinaarin palautetta

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Talvikauden 2016-2017 neljäs ja samalla viimeinen Safe to Play:n järjestämä päivityskoulutuswebinaari pidettiin 9.12.2016. Kysymyksiä esitettiin ja niihin vastattiin. Koulutus eteni luontevasti ja vain vähäisin teknisin häiriöin. : )

Kaiken annetun palautteen perusteella on täysin selvää, että päivityskoulutukset ovat merkittävä lisäarvo koulutuksen käyneille ja sertifioiduille. Kertaus ja uusien tai muuttuneiden asioiden läpikäyminen koetaan tärkeäksi oman pätevyyden ylläpidossa. Tieto kulkee myös toiseen suuntaan palautteena kouluttajalle.

Useimmat olivat jo käyneet koulutuksen aiemmin, joten osallistujia oli vain 10, joista 7 jätti palauteen.  Tässä on kaikki annettu palaute sensuroimattomana kaikkien luettavaksi.

Arvosana 4/5 (4 kpl)

Tämmöisiä tarkastajille vaikka tiivistettynä kevääseen just ennekö sännätään niitylle! Esimerkiksi maaliskuun loppu tai huhtikuun alku.

(3 kpl) Vain tähtiluokitus palautteena.

Arvosana 5/5 (3 kpl)

Selkeä ja asiapitoinen koulutus!

Uusi kirja vaikuttaa hienolta. En malta odottaa, että saan oman kappaleen. : ) Hyvät vuoden vaihteet.

(1 kpl) Vain tähtiluokitus palautteena.

Vaatimusten taustat

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Mistä tulee se tieto, jota esitetään esimerkiksi Safe to Play -koulutuksissa?

Kuluttajaturvallisuuslaki esittää perusteet kuluttajapalveluiden turvallisuuden arvioinnille. Laki itsessään ei esitä teknisiä vaatimuksia, vaan se esittää, että yhtenä arvioinnin perusteena käytetään standardeja. Leikki- ja liikuntavälineille nämä ovat tärkein lähtökohta.

Europan komissio on julkaissut myös viranomaisten käyttöön riskinarviointimenetelmän. Tämä on linkki riskinarvioinnin ja lain välillä.

Kuluttajaviranomaisten tehtävä on valvoa, että kuluttajille tarjottavat tuotteet ja palvelut ovat riittävän turvallisia. Valvonta perustuu sekä pistokokeisiin että turvallisuudesta vastaavien toiminnan harjoittajien omavalvontajärjestelmien tarkastamiseen.

Euroopassa standardisointi on hyvin pitkälle ei-viranomaistahojen hallussa. Tämä on maailmanlaajuisesti erityistä, sillä monissa maissa valtio laatii standardit, joita valmistajien on noudatettava – eivät valmistajat itse! Standardeja myös tulkitaan eri tahoilla. Voi olla valtiollisia talkintaelimiä (viranomaiset ja järjestöt) tai kansainvälisiä tulkintaelimiä (esimerkiksi EN 1176 tulkintalautakunta).

Muun muassa nämä muodostavat sen kokonaisuuden, mikä luo perusteet leikki- ja liikuntavälineiden ja -alueiden turvallisuuden arvioinnille.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 1.2. Vaatimusten taustat.