Safe to Play & Turvallisuuslautakunta

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

28.2.2017 Safe to Play Oy erosi Viherympäristöliiton leikki- ja liikuntapaikkojen turvallisuuslautakunnan jäsenyydestä.

Vaikka useimmille lukijoille lautakunta on tuntematon, se ei ole merkityksetön. Sen ehkä näkyvin toimenpide on ollut muodollisesti hyväksyä leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuskoulutusten sisällöt vuonna 2015.

Miksi Safe to Play Oy erosi juuri nyt?

Safe to Play Oy ei hyödy jäsenyydestä sillä käytännössä Safe to Play Oy on määritellyt koulutusten sisällöt perustamisestaan lähtien. Jäsenyys kulutti ajallisia, fyysisiä ja henkisiä resursseja, joita tarvitaan Safe to Play -koulutuksen jatkuvaan kehittämiseen.

Safe to Play Oy:n liiketoimintaan ja koulutusten sisältöön erolla ei ole minkäänlaista vaikutusta. Safe to Play Oy:llä on jännittäviä kehityshankkeita meneillään, joista tiedotetaan vielä kuluvan kevään aikana! Yhteistyö Viherympäristöliiton kanssa sertifioinneista jatkuu normaalisti.

Safe to Play Oy kiittää lautakunnan jäseniä yhteistyöstä ja toivottaa menestyksekästä jatkoa.

Koulutuksissa tavataan!

Esa Junttila – Toimitusjohtaja, Safe to play Oy

Luoksepäästävyys

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Standardi EN 1176-1 esittää mustavalkoisen jaon välineiden helppo- ja vaikeapääsyisille osille. Vaikka usein ajatellaan, että kiipeilyvälineiden tulee olla vaikeapääsyisiä, mikään vaatimus ei sano niin.

Sillä, onko jokin taso helppopääsyinen vai ei, on suuri merkitys. Helppopääsyinen taso tulee varustaa umpikaiteella aina kuin sen korkeus on yli 60 cm. Vaikeapääsyinen puolestaan vaatii umpikaiteen vasta 200 cm korkeudessa ja 100 cm korkeuden yläpuolella riittää kaideputki.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.1.6. Luoksepäästävyys.

Pakotettu liike

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Jotkin leikkivälineet saattavat käyttäjän liikkeeseen, jota ei voi juuri hallita eikä helposti pysäyttää. Tällaista liikettä kutsutaan pakotetuksi. Pakotetussa liikkeessä ollessaan käyttäjän ympärillä katsotaan olevan vapaa tila, mikä tulee olla vapaa kaikista esteistä eikä se yleensä saa ristetä toisen vapaan tilan kanssa.

Vaikka pakotettu liike on standardin mukaan mustavalkoisesti joko pakotettua tai ei, riskinarvioinnillisesti sillä, kuinka pakotettua liike on, on suuri merkitys.

Standardi sallii vapaiden tilojen risteämisen esimerkiksi keinurungossa, jossa on kaksi keinua vierekkäin samassa tolppavälissä.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.1.5. Pakotettu liike.

Kiilautuminen ja litistyminen

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Kiilautuminen on yleensä mahdollista nieluissa, jotka kapenevat jyrkemmässä kuin 60° kulmassa. Tunnetuin kiilautumistilanne on kaulan kiinnijuuttuminen, mutta periaatteessa mikä tahansa vartalon osa voi kiilautua.

Vartalossa on kaulan lisäksi muitakin sellaisia kohtia, joissa vartalo luonnollisesti levenee tietystä kohtaa molempiin suuntiin, tai jossa on paljon pehmeää kudosta; esimerkiksi peukalo, olkavarren alaosa, nilkka ja vyötärö.

Litistymistä koskien leikkivälinestandardissa on hyvin vähän vaatimuksia koska perinteisesti leikkivälineissä on ollut hyvin vähän liikkuvia osia. Nykyään liikkuvia leikkivälineitä on enenevässä määrin. Paremman puutteessa riskinarviointi voi perustua standardin En 16630 vaatimuksiin mekanismien raoista.

Litistyminen voi olla hiertävää (kuten karusellin maavara), murskaavaa (kuten vasaralla sormeen isku) tai leikkaavaa (kuten sakset).

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvuissa 4.1.3. Kiilautuminen ja 4.1.4. Litistyminen.

Kiinnijuuttumiset

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Riskinä kiinnijuuttumiset ovat vähäisempiä kuin mitä yleensä ajatellaan. Kiinnijuuttumisia sattuu kohtuullisen harvoin ja kuristumista lukuun ottamatta ne yleensä eivät johda vakaviin vammoihin.

Leikki- ja liikuntavälineissä on lähes samat kiinnijuuttumisvaatimukset.

Pään kiinnijuuttumisessa kiellettyjä rakoja ovat yli 60 cm korkeudessa olevat aukot, joista mahtuu läpi joko 89×157 mm testikoetin tai Ø130 testikoetin, mutta ei Ø230 testikoetin.

Sormen kiinnijuuttumisessa kiellettyjä rakoja ovat yli 100 cm korkeudessa olevat aukot, joista mahtuu läpi Ø8 mm testikoetin, mutta ei Ø25 mm testikoetin.

Vaatteen kiinnijuuttuminen testataan palomiehentangoista, liukumäistä ja katoista erityisellä testilaitteella, jossa on 40 cm pituisessa tangossa liukuva 40 cm pituinen ketju jonka päässä on Ø25 mm suuruinen nuppi.

Kaulan kiinnijuuttuminen testataan erityisellä testilaitteella kaikista ylös tai sivulle päin avautuvista nieluista yli 60 cm korkeudessa.

Lisäksi EN 1176 standardi määrittää testit vartalon ja jalkaterän kiinnijuuttumisille.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.1.2. Kiinnijuuttumiset.