Miksi pään kiinnijuuttumisen testikoetinta työnnetään voimalla?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

EN 1176-1 määrittää liitteen D kohdassa 2.1.2, että pään kiinnijuuttumista testattaessa, jos jokin testikoettimista ei tunnu menevän aukosta läpi, sitä on työnnettävä noin 22 kg massaa vastaavalla voimalla. Miksi?

Eräs kurssilainen ehdotti syyksi sitä, että “pääkin antaa hieman periksi”. ; ) Teoriassa ehkä, mutta tämä ei ole varsinainen syy.

Testikoettimien ei ole tarkoitus joustaa lainkaan. Näin ollen voimaa ei ole tarpeen käyttää ellei itse aukko ole hieman joustava kuten esimerkiksi osittain köyteen rajoittuva. Jos aukko on jäykkäreunainen ja suuruudeltaan esimerkiksi 225 mm, Ø230 mm suuruista testikoetinta ei ole tarkoitus runnoa aukosta läpi.

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (1)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuusasiantuntijoiksi. Miten siinä voi onnistua?

Yhtä ainoaa ja oikeaa tietä asiantuntijaksi ei tietystikään ole. Tässä 21-osaisessa blogisarjassa kerron miten olen itse siinä onnistunut alkaen uran ensimmäisistä vaiheista ja päättyen edelleen meneillään oleviin projekteihin. Uusi osa julkaistaan joka maanantai päättyen 25. heinäkuuta 2016.

Blogisarjan artikkelikuvat on Islannista parin vuoden takaa. Blogisarjan kaikki osat on varustettu “Asiantuntemus” tägillä.

2002, Valmistui puutekniikan insinööriksi Seinäjoen ammattikorkeakoulusta.

Vaikka tekninen koulutus ei ole välttämätöntä leikki- ja liikunta-alojen turvallisuusasiantuntijalle, se auttaa. Esimerkiksi riskinarviointi on puhdasta matematiikkaa joten sen sisäistäminen vaatii matemaattista ajattelua. Tämän voi opetella ilman teknistä pohjakoulutustakin, totta kai, mutta jos se on jo verissä niin hyvä. Itse asiassa monet niistä, jotka ovat hankkineet teknisen koulutuksen kertovat, että koulu muutti tapaa ajatella. Näin kävi minulle ilman muuta.

Esimerkiksi vuositarkastusten tärkeä osa on tuotteen rakenteellisen lujuuden arvioiminen. Puualan koulutus auttaa ilman muuta silloin, kun tuotteen rakenne on puuta.

Kouluttautuminen puu- ja rakennustekniikan koulutusohjelmasta ja siitä puutekniikan suuntautumisvaihtoehdosta loivat pohjan sijoittumiselle leikki- ja liikuntavälineitä valmistavan yrityksen tuotekehitykseen. Siitä enemmän tämän blogisarjan seuraavassa osassa.

Artikkeleiden hakemisto

Kuinka monta turvallisuuspuutetta pieneen tuotteeseen sopii?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Tämä kuva on muutaman vuoden takaa Romanian pääkaupungista Bukarestista. Tarkkasilmäinen tarkastaja löytää tästä useamman puutteen:

  • Jäykät ripustukset aiheuttavat mankelointi-efektin jos joku jää keinun alle.
  • Istuin on täysin kova eikä lainkaan iskua vaimentava etureunastaan.
  • Etäisyys istuimesta tolppiin on tuskin kahtakymmentä senttiä kun sen pitäisi olla luokkaa 70 cm.
  • Turva-alueella olevat perustusbetonit ovat kohollaan maasta.

Se huono puoli leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuusasiantuntijana olemisessa on, ettei pysty liikkumaan leikki- tai liikunta-alueilla ilman, että etsisi ja arvioisi niissä olevia turvallisuuspuutteita. ; )

Kannattaako vanhaa leikkivälinettä korjata?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Kuvan uskomaton tilanne tuli eteen sattumalta lomareissulla. Kiipeilyteline on niin laho, että tolpat ovat kirjaimellisesti poikki ja jopa vaakapuomi on katkennut keskeltä. Kuvan tuote olisi pitänyt purkaa jo joitakin kesiä sitten. Turva-alustan asentaminen on parantanut turvallisuutta marginaalisesti mutta jättänyt jäljelle hengenvaarallisen vian, eli rungon massiivisen laho-ongelman.

Kun vanhaan tuotteeseen harkitaan korjaustoimenpidettä, on tärkeää miettiä muutoksen kustannuksia suhteessa tuotteen jäljellä olevaan elinkaareen. Totta kai ilmeiset vaarat poistetaan viipymättä, mutta matalampien riskiluokkien viat voidaan hyväksyä sillä perusteella, että tuotteen elinkaari on lähes lopussa ja piakkoin koko tuote korvataan uudella.

Artikkeleiden hakemisto

Vesistö riskinä leikkikentän läheisyydessä

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Kuva on Rovaniemeltä. Alle 100 metrin päässä on sekä koulu, että päiväkoti. Päiväkodin piha on asianmukaisesti aidattu, mutta koulua ei. Lienee varmaa, että koululaisten ei ole lupa tulla lammen rantaan kouluaikana. Mutta muulloin lammen ympäristö on aktiivisessa virkistyskäytössä vaikkei se mutapohjansa vuoksi olekaan uimakelpoinen. Sen sijaan, että vesistö koetettaisiin rajata lasten oleskelualueesta pois, sen ympärille rakennettiin viime kesänä uudet pitkospuut, jotta sen läheisyydessä olisi mukavampi viettää aikaa.

Selvästikään tätä vesistöä ei ole arvioitu sellaiseksi riskiksi, minkä läheisyydessä lasten ei toivottaisi viettävän aikaa.

Miten vesistön riski arvioidaan?

Yksi tekijä on rannan jyrkkyys vesirajan yläpuolella. Mitä salakavalampi rantatörmä on, sitä suurempi todennäköisyys on sille, että lapsi putoaa tai liukuu tahtomattaan veteen.

Toinen tekijä on pohjan jyrkkyys ja laatu vesirajan alapuolella. Jyrkkä ranta on vaarallisempi kuin loiva. Edelleen mutainen pohja on vaarallisempi kuin kova.

Virtaavuus on oleellinen tekijä. Rauhallinen lampi on pienempi riski kuin kuohuva virta.

Ja vielä yksi tekijä on se, kuinka paljon vesistön luonne muuttuu vuoden mittaan. Jos puro on rauhallinen suuren osan vuodesta, mutta tulva-aikana muuttuu syväksi ja kuohuvaksi koskeksi, eivät lapset välttämättä osaa suhtautua oikein veden riskeihin tulva-aikana.

Milloin aita?

Päiväkodit ovat oma lukunsa, sillä niiden pihat pitää viranomaismääräyksen vuoksi aidata aina.

Kuluttajaturvallisuuslain mukaan kuluttajapalvelusten yleensä tulee olla turvallisia. Tämä tarkoittaa sitä, että riskien, joita väistämättä aina kaikessa toiminnassa on, tulee olla hyväksyttävän suuruisia ja ennalta nähtäviä. Lisäksi erityistä huomiota on kiinnitettävä niihin, joilla on alentunut kyky arvioida omaa turvallisuuttaan, kuten nuoret lapset.

Luonto itsessään ei ole kuluttajapalvelus, mutta jos luonnon elementti kuten vesistö tehdään leikkialueeksi, se on kuluttajapalvelus. Jos vesistö arvioidaan vaaralliseksi, pitää varmistaa, että leikki ei huomaamatta siirry leikkikentältä vesistöön. Jos lapset päättävät mennä veteen, sitä ei voi estää. Mutta niin tehdäkseen heidän pitää joutua poistumaan leikkikentältä tai koulun pihalta ja sitten siirtymään vesistön ääreen. Keinoja vesistön ja leikkikentän toiminnolliseen erottamiseen on useita aidan ollessa yksi.

Artikkeleiden hakemisto

 

Testaa tietosi – vastaukset 9/9

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Tässä ja 8:ssa muussa Testaa tietosi -tägillä varustetussa Tietoiskussa on vastaukset Esapedista löytyvän Testaa tietosi testin kaikkiin kysymyksiin.

  • EN 1176 standardien lisäksi julkisia leikki- ja liikunta-alueita suunniteltaessa ja tarkastettaessa on tunnettava seuraavat liikuntavälinestandardit: ”Peliareenat” EN 15312, ”Lihaskuntovälineet” EN 16630, ”Jalkapallomaalit” EN 16579, ”Skeitti” EN 14974, ”Parkour” EN 16899 ja ”Kiipeilyseinät” EN 12572.
  • Sormen kiinnijuuttuminen testataan yli 100 cm korkeudessa olevissa aukoissa. Kielletty aukkokoko on Ø8 … Ø25 mm.
  • Vartalon kiinnijuuttuminen testataan yli 60 cm korkeudessa olevista aukoista. Aukon tulee olla sellainen, että siitä ei mahdu läpi kumpikaan pieni testikoetin, joiden koot ovat 89 x 157 mm ja Ø130 mm. Jos aukko on suurempi kuin kumpi tahansa näistä, sen tulee olla suurempi kuin Ø230 mm. Näin ollen esimerkiksi 120×120 mm suuruinen aukko on ok, sillä kumpikaan pienistä testikoettimista ei mene siitä läpi.

Artikkeleiden hakemisto

Testaa tietosi – vastaukset 8/9

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Tässä ja 8:ssa muussa Testaa tietosi -tägillä varustetussa Tietoiskussa on vastaukset Esapedista löytyvän Testaa tietosi testin kaikkiin kysymyksiin.

  • Siinä missä karusellissa on loogista välttää muotoja, joihin vaate voisi juuttua, katoilla voisi olettaa olevan vain vähän tarvetta vaatteen kiinnijuuttumisen testaamiseen. Kuitenkin EN 1176 vaatii, että katot testataan hupparinarutesterillä.
  • Vaatteen kiinnijuuttuminen testataan hupparinarutestillä liukumäissä, palomiehentangoissa ja katoissa. Lisäksi karusellin käyttäjäpaikkojen tulisi olla muotoiltu niin, ettei vaatteen kiinnijuuttumista tapahtuisi. Tuskin missään leikkivälineessä vaatteen kiinnijuuttuminen on suotavaa, mutta edellä mainittujen lisäksi ainakaan EN 1176 standardit eivät vaatteen kiinnijuuttumisesta puhu.
  • EN 1176 sarjaan kuuluu useita standardeja. Osa 1 (eli EN 1176-1) käsittelee kaikkia leikkivälineitä. Osa 2 käsittelee keinuja, osa 3 liukumäkiä, osa 4 köysiratoja, osa 5 karuselleja, osa 6 keinumisvälineitä, osa 10 suljettuja leikkivälineitä ja osa 11 kolmiulotteisia kiipeilyverkkoja. Lisäksi osa 7 käsittelee kausitarkastuksia. Osia 8 ja 9 ei ole koskaan tehty valmiiksi.

Artikkeleiden hakemisto

Testaa tietosi – vastaukset 7/9

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Tässä ja 8:ssa muussa Testaa tietosi -tägillä varustetussa Tietoiskussa on vastaukset Esapedista löytyvän Testaa tietosi testin kaikkiin kysymyksiin.

  • Luonnon kiertokulussa lahottajasieni syö kuolleen puun selluloosaa kunnes siitä ei ole enää mitään jäljellä. Kaikki puulajit lahoavat; toiset nopeammin, toiset hitaammin. Kotimaisista puulajeista lehtikuusi ja männyn sydänpuu ovat kohtuullisesti lahoa kestäviä kun taas lehtipuulajit yleensä lahoavat nopeimmin. Puurakenteissa lahoa voi estää joko pitämällä puun kosteuden niin alhaisena, että lahottajasieni ei voi syödä sitä tai myrkyttämällä puun niin, että lahottajasieni kuolee.
  • Muovit, sellaisina kuin ne nähdään, ovat sekoitteita muovin raaka-aineesta, väristä sekä lisäaineista. Yksi tärkeä lisäaineryhmä on UV suoja-aineet, jotka suojaavat sekä väriä haalistumasta, että varsinaista raaka-ainetta haurastumasta auringon valon vaikutuksesta. UV suoja-aine värille voi olla eri kuin raaka-aineelle. Näin ollen voi olla, että väriltään haalistunut muoviosa on vielä rakenteellisesti kestävä.
  • Karusellistandardi EN 1176-5 esittää, että karusellin käyttäjäpaikkojen tulisi olla rakennettu niin, että käyttäjän vaatteet eivät juutu. Tämän testaamiseen ei kuitenkaan käytetä niin sanottua hupparinarutestiä, mikä on testimenetelmänä erittäin vaativa ja jonka saa jumiin moneen sellaiseen muotoon, joka välttämättä ei ole varsinainen vaatteen kiinnijuuttumisriski.

Artikkeleiden hakemisto

Testaa tietosi – vastaukset 6/9

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Tässä ja 8:ssa muussa Testaa tietosi -tägillä varustetussa Tietoiskussa on vastaukset Esapedista löytyvän Testaa tietosi testin kaikkiin kysymyksiin.

  • CE merkki on valmistajan ilmoitus viranomaisille, että tuote täyttää sitä koskevat Euroopan unionin vaatimukset. EN 1176 standardit eivät ole ”Euroopan unionin vaatimuksia” vaan vapaaehtoisia standardeja, joihin kuluttajaturvallisuuslaki viittaa keinona arvioida palvelun turvallisuutta. Näin ollen ainakaan toistaiseksi leikkivälineitä ei tule CE merkitä.
  • Leikkialueella tarvitaan aluekyltti, jossa on monenlaista tietoa kuten esimerkiksi alueen osoite, yleinen hätänumero 112 ja ylläpitäjän puhelinnumero, johon voi ilmoittaa esimerkiksi jos jotain on rikki. Kun nämä tiedot ovat aluekyltissä, itse välineeseen tulevassa kyltissä riittää kyseisen välineen tiedot.
  • 2000-luvun alussa keinuketjuissa siirryttiin kuumasinkityistä ketjuista ruostumattomiin, joiden pinta on sileämpi ja ulkonäkö totta kai siistimpi. Ruostumattomalla teräksellä on kuitenkin yksi heikkous verrattuna kuumasinkittyyn ketjuun. Se on pehmeämpää ja kuluu joissain olosuhteissa merkittävästi nopeammin.

Artikkeleiden hakemisto

Testaa tietosi – vastaukset 5/9

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Tässä ja 8:ssa muussa Testaa tietosi -tägillä varustetussa Tietoiskussa on vastaukset Esapedista löytyvän Testaa tietosi testin kaikkiin kysymyksiin.

  • Kaikkien karusellien putoamiskorkeus on aina vähintään 100 cm. Putoamiskorkeus on korotettu samaan tapaan kuin liukumäen poistumisosalla. Yli 100 cm putoamiskorkeus tulee vain riipuntakarusellille, jonka kahvat on yli 250 cm korkeudessa tai istuinkarusellille, jonka istuimet käyvät yli 100 cm korkeudessa. Poislukien tällaiset, muiden karusellien putoamiskorkeus on aina 100 cm.
  • Keinun putoamiskorkeus määräytyy keinuketjun puomivälin korkeudesta keinuistuimen ollessa ala-asennossa. Keinuistuimen pinta on istuintyypistä riippuen 38 … 55 cm korkeudessa. Ketjun pituus on lyhimmilläänkin noin 150 cm, mutta yleensä 200 cm tai hieman yli. Näin ollen keinun putoamiskorkeus vaihtelee istuin- ja runkotyypin mukaan hieman vajaasta 120 cm:stä aina yli 150 cm:iin tai joissain hurjan pitkillä ketjuilla varustetuissa keinussa jopa lähes 300 cm:iin. Ainoastaan yläpuomittomat, hyvin lyhyillä ketjuilla varustetut keinut ovat putoamiskorkeudeltaan 100 cm, minkä ansiosta ne voi asentaa esimerkiksi kivituhkalle.
  • EN 1177 standardi muuttui vuonna 2008 niin, että enää se vain määrittää testimenetelmän, millä testataan alustan iskunvaimennus. Hyvin harva enää tarvitsee tätä standardia. Sitä ei tarvitse enää esittää leikkivälineiden tarjouspyynnöissä eikä viittausta siihen tietenkään laiteta minkään leikkivälineen tuotekylttiin.

Artikkeleiden hakemisto