Ramppi

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Yleensä kun puhutaan rampista, ajatellaan pyörätuolikäyttöä. Kuitenkin leikkivälineissä rampilla tarkoitetaan mitä tahansa kaltevaa tasoa, jota myöten voi kävellä ilman käsitukea.

Rampin kallistuksen vuoksi sen pinnan tulee tarjota riittävä kitka. Leikkivälineiden turvastandardi EN 1176-1 ei varsinaisesti kerro sitä, missä kulmassa vaaditaan tietynlainen materiaali tai kuvio. Karkeasti sanottuna ja omaan kokemukseen perustuen, alle 10° menee ilman varsinaista kitkamateriaalia. Sopiva karhennus, kuten hiekkapaperi riittää reiluun pariin kymmeneen asteeseen, minkä jälkeen tarvitaan kunnon kuvio kuten poikkirimoitus.

Yli 38° kulmassa olevia tasoja ei katsota rampeiksi, vaan loiviksi kiipeilyseiniksi.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.2.1. Ramppi.

Leikkivälineiden esteettömyys

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Tekninen raportti TR 16467 käsittelee leikkivälineiden esteettömyyttä. Esteettömyydellä tarkoitetaan sitä, että suunnittelussa on huomioitu käyttäjät, joilla on jokin toimintaa rajoittava vamma.

Kantavana ajatuksena on, että välineitä ei suunnitella vain vammaisille lapsille. Se, että vammattomat lapset erotettaisiin eri leikkialueen osaan kuin muut, ei palvele kenenkään etuja. Tarkoituksena on, että kaikenlaiset lapset voisivat leikkiä yhdessä.

Pyörätuolikäyttäjien huomioiminen on yksi tapa tehdä leikkivälineestä esteetön, mutta ei suinkaan ainoa. muita keinoja on muun muassa

  • Kontrastivärien käyttö.
  • Eri vaikeusasteisten nousureittien suunnittelu.
  • Kahvojen lisääminen.
  • Avustajan toiminnan mahdollistaminen.

Vaikka kokonaisuus on laaja, tässä kirjoituksessa on hyvä nostaa yksi yksityiskohta esiin: Julkisia tiloja koskevat ramppien kaltevuuskulmat eivät välttämättä ole oikeat leikkivälineeseen. Välineen on tarkoituskin olla hieman haastava, joten nousukulma voi olla hieman jyrkempi. Välineen on myös tarkoitus olla hauska, joten rampin aaltoileva muotoilukin on perusteltu.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.1.14. Leikkivälineiden esteettömyys.

Kemikaalit

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Leikki- ja liikuntavälineet kuuluvat REACH direktiivin alaisuuteen, mutta eivät yleisen tuoteturvadirektiivin alaisuuteen.

Näin ollen leikkivälineitä koskee PAH kemikaalien käyttörajoitukset mutta ei esimerkiksi Ftalaatteja ja Bisfenoli-A:ta koskevat rajoitteet.

PAH kemikaalien rajoitusten suurin vaikutus osuu kierrätettyjen autorenkaiden käyttöön keinuistuimina ja iskua vaimentavina alustoina.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.1.11. Kemikaalit.

Sähkö

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Leikki- ja liikuntavälineet eivät yleensä tarvitse sähköä koska mikä tahansa moottori, joka liikuttaa käyttäjää, tekisi niistä huvipuistovälineitä, joita koskee aivan omat sääntönsä. Mutta yhä useammin välineisiin yhdistetään jotain sähköistä toiminnallisuutta tai ehkä vain valot. Jos ei mitään muuta, leikkialueella on varmasti joitain valaisimia.

Sähköturvallisuutta suunniteltaessa on huomioitava

  • rakennuksia koskevat sähköturvallisuusvaatimukset (maakaapeleiden syvyys esimerkiksi)
  • kuluttajatuotteita koskevat sähköturvallisuusvaatimukset (maadoitus ja häiriösäteily).

Siltä osin, kuin sähkökomponentti ja sen johdotus ovat matalajännitteisiä (12 V), riskiä käyttäjille ei pitäisi olla.

Erityisesti on huomioitava ilkivalta. Ilkivalta sekä rikkoo todennäköisesti kalliin komponentin, että saattaa itse ilkivallan tekijän, että muut käyttäjät, vaaraan.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.1.10. Sähkö.

Putoamistila

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Leikkivälineissä tarkastellaan putoamistila, jossa ei saa olla kohteita, joiden päälle pudottaessa loukkaantuisi vakavasti. Putoamistilassa kohteet voivat olla joko välineen omia rakenteita, tai välineen ympäristössä olevia kohteita.

Putoamistilassa kiellettyjä kohteita koskeva perussääntö on, että kohteiden ei pidä olla sekä kovia, että teräviä. Pelkästään kovia kohteita saa olla (leikkivälineet ovat lähes aina kovia). Pelkästään teräviä kohteita saa olla (esimerkiksi leikatun pensaan oksat voisivat olla teräviä mutta eivät kovia). Leikkaamalla valmistettu reunakivi tai verkkoaidan kiinnike voisi olla sekä kova että terävä.

Välineen sisäisen putoamistilan perussäännöt ovat seuraavat: Välineen sisässä hyvin pienipinta-alaisten kohteiden päälle (esimerkiksi tolpan pää) ei saa pudota lainkaan. Kohtuullisen pienipinta-alaisen kohteen (esimerkiksi kaideputki) päälle saa pudota 60 cm. Tasolle saa pudota 100 cm.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.1.9. Putoamistila.

Vapaa putoamiskorkeus

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Vapaa putoamiskorkeus on tiettyjen sääntöjen mukaan määritetty arvo, joka antaa vaatimuksen alustan iskunvaimennukselle sekä asettaa rajan leikkivälineen korkeudelle.

Putoamiskorkeus määritetään perusvälineissä joko seisomistasosta, istuimesta tai kiipeilyotteesta. Nimenomaisille välineille, kuten keinu, liukumäki jne. on erityissääntönsä.

Perussääntö on, että leikkivälineen putoamiskorkeus ei saa olla suurempi kuin 300 cm. Tähän on kuitenkin lukuisia poikkeuksia, esimerkiksi:

  • Kiipeilyvälineen ote saa olla jopa 400 cm korkeudessa.
  • Karusellin lattia saa olla korkeintaan 100 cm korkeudessa.
  • Pyörivän keinumisvälineen istuin saa nousta korkeintaan 200 cm korkeuteen.

Putoamiskorkeuteen ei yleensä sisällytetä kattoja, kaiteita, välineen runkorakenteita eikä tukikahvoja.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.1.8. Vapaa putoamiskorkeus.

Turvahiekka ja CE merkintä

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Pitääkö leikki- ja liikunta-alueiden turvahiekat ja -sorat CE merkitä?

Jukka Lepistö, ylitarkastaja TUKESista, on antanut tietoa liittyen Safe to Play -koulutuksessa esiin nousseeseen kysymykseen siitä, pitääkö leikki- ja liikunta-alueiden turvahiekat ja -sorat CE-merkitä. Vapaasti mukailtuna vastaus kuuluu:

”Rakennustuoteasetus vaatii, että maa-, vesi- ja tierakentamisessa käytettävän soran soveltuvuus osoitetaan CE merkillä, jonka saaminen edellyttää standardin EN 13242 mukaisia testejä. Leikki- ja liikunta-alueiden turvahiekka ja -sora ei kuulu tähän kategoriaan, joten CE merkintää ei vaadita. CE merkittyä hiekkaa tai soraa saa totta kai käyttää, ja tilaaja voi jopa vaatia sitä, mutta leikki- ja liikunta-alueiden turva-alustoina käytettävän hiekan tai soran laatu voidaan osoittaa muillakin tavoin.”

Helpoimmin mitattavissa oleva turvahiekan tai -soran ominaisuus on raekoko. Vuona 2017 pävitetyn standardin EN 1176-1 taulukon 4 mukaan soveltuvan soran jaokkeen tulee 0,25 … 8,00 mm ja täyttää vaatimus D60 / D10 < 3.

Riskinarvioinnillisesti ja käytön kannalta toinen tärkeä turvahiekan ja -soran ominaisuusvaatimus on pakkautumattomuus. Rakeiden geometrialle on kyllä olemassa kriteerit juuri standardissa EN 13242. Mutta näiden kriteerien oikeiden raja-arvojen määrittäminen testaamalla vaatisi enemmän testaamista kuin standardin EN 1176 laatijat ovat valmiita panostamaan. Hyvä niin, sillä geometriavaatimus toteutuessaan epäilyksettä moninkertaistaisi turvahiekkojen ja -sorien hinnat.

Niinpä leikki- ja liikunta-alueiden turvahiekoille ja -sorille on olemassa vain ohjeellinen raekokovaatimus D60 / D10 < 3 sekä tarkemmin määrittelemätön laatuvaatimus pakkaantumattomuudesta.

Päivitetty 3.9.2020

Putoamiselta suojaaminen

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Leikkivälineiden tasot on varustettava putoamiselta suojaavalla rakenteella, kun helppopääsyisyys ja tasokorkeus sitä vaatii.

Helppopääsyinen, yli 60 cm korkuinen taso tulee varustaa umpikaiteella. Vaikeapääsyinen, yli 100 cm korkuinen taso tulee varustaa kaideputkella ja yli 200 cm korkuinen, umpikaiteella.

Loivaan leikkielementtiin johtava aukko saa olla korkeintaan leikkielementin levyinen. Jyrkkään leikkielementtiin saa johtaa joko 50 cm levyinen vapaa aukko tai 120 cm korkuinen kaideputkella varustettu aukko. Kaideputkella varustettu aukko ei kuitenkaan saa olla leveämpi kuin jyrkkä leikkielementti, johon aukko johtaa.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.1.7. Putoamiselta suojaaminen.

Safe to Play & Turvallisuuslautakunta

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

28.2.2017 Safe to Play Oy erosi Viherympäristöliiton leikki- ja liikuntapaikkojen turvallisuuslautakunnan jäsenyydestä.

Vaikka useimmille lukijoille lautakunta on tuntematon, se ei ole merkityksetön. Sen ehkä näkyvin toimenpide on ollut muodollisesti hyväksyä leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuskoulutusten sisällöt vuonna 2015.

Miksi Safe to Play Oy erosi juuri nyt?

Safe to Play Oy ei hyödy jäsenyydestä sillä käytännössä Safe to Play Oy on määritellyt koulutusten sisällöt perustamisestaan lähtien. Jäsenyys kulutti ajallisia, fyysisiä ja henkisiä resursseja, joita tarvitaan Safe to Play -koulutuksen jatkuvaan kehittämiseen.

Safe to Play Oy:n liiketoimintaan ja koulutusten sisältöön erolla ei ole minkäänlaista vaikutusta. Safe to Play Oy:llä on jännittäviä kehityshankkeita meneillään, joista tiedotetaan vielä kuluvan kevään aikana! Yhteistyö Viherympäristöliiton kanssa sertifioinneista jatkuu normaalisti.

Safe to Play Oy kiittää lautakunnan jäseniä yhteistyöstä ja toivottaa menestyksekästä jatkoa.

Koulutuksissa tavataan!

Esa Junttila – Toimitusjohtaja, Safe to play Oy

Luoksepäästävyys

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Standardi EN 1176-1 esittää mustavalkoisen jaon välineiden helppo- ja vaikeapääsyisille osille. Vaikka usein ajatellaan, että kiipeilyvälineiden tulee olla vaikeapääsyisiä, mikään vaatimus ei sano niin.

Sillä, onko jokin taso helppopääsyinen vai ei, on suuri merkitys. Helppopääsyinen taso tulee varustaa umpikaiteella aina kuin sen korkeus on yli 60 cm. Vaikeapääsyinen puolestaan vaatii umpikaiteen vasta 200 cm korkeudessa ja 100 cm korkeuden yläpuolella riittää kaideputki.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.1.6. Luoksepäästävyys.