Mikä ero on kiipeämisen ja riippumisen välillä?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Leikkialueen rakennuskustannuksista suuri osa kuluu iskua vaimentavaan alustaan. Tämä on perusteltua, sillä suuri osa leikkikenttien henkilövahingoista liittyy välineestä putoamiseen. Pieni helpotus voi tulla standardin EN 1176-1 poikkeuksesta, jonka mukaan riippumisessa putoamiskorkeus ei tulekaan otekohdasta, vaan metrin otekohdan alapuolelta.

Joskus on sanottu, että EN 1176-1 ei olisi täsmällinen siinä, milloin välineen käyttö on vain riippumista, ja milloin se on kiipeilyä. Standardisointiin perehtyneelle ero on kuitenkin selvä ja eteenkin riskinarvioinnillisella tarkastelulla asiasta ei jää epäilystäkään.

EN 1176-1 kuva 14 on putoamiskorkeuden määrittämisestä (ks. artikkelikuva). vasemmanpuoleinen esittää leuanvetotankoa, jonka päälle käyttäjän on mahdollista vetää koko vartalonsa ja halutessaan vaikka jäädä istumaan tangolle. Oikeanpuoleinen puolestaan esittää kiipeilyköyttä, jossa käyttäjä ei mitenkään pääse köyden päälle.

Metrin vähennyksen saa siis tehdä silloin, kun kiipeilytoiminto on riippumista, mille tunnusomaista on seuraavat kaksi:

  • Käyttäjä ei voi ilman akrobaattisia kykyjä nousta otekohdan päälle.
  • Käyttäjä ei voi lepuuttaa itseään otekohdan varassa.

Ensimmäisen päivityskoulutuswebinaarin palautetta

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Perustuen omaan, vuosien pituiseen kokemukseeni tarkastajien kouluttamisesta, esitän vakaana käsityksenäni, että yhdellä kertaa ihminen voi oppia vain hyvin rajallisesti. Siksi (vähintään) vuosittainen päivityskoulutus on tarpeellinen. Ei vain muuttuvien asioiden tiedonjakokanavana, vaan tilaisuutena esittää kysymyksiä ja saada kertausta.

Ensimmäinen Safe to Play:n järjestämä VYL päivityskoulutuswebinaari pidettiin 22.10.2016. Webinaarin yhteydessä pyydettiin nimettömänä parannusehdotuksia. Ei siis varsinaisesti kiitosta markkinoinnissa käytettäväksi, vaan ihan vain koulutukseen osallistuneen näkemys siitä, miten koulutus seuraavalla kertaa voisi olla antoisampi. Tämä palaute voi auttaa myös sinua, joka ehkä harkitset, onko VYL sertifioinnin vuosimaksu mainostetun päivityskoulutuksen arvoinen!

Koulutukseen osallistui 25, joista 17 antoi palautetta. Tässä palautteet sensuroimatta kaikkien luettavaksi! : )

Vain sanallinen palaute (2 kpl)

1) Hieno ja onnistunut koulutus. Itse käytin kuulokkeita, voin suositella muillekin.

2) Webinaari toimii hyvin. Jatkossa hyvänä aiheena mm. Turvallisuusasiakirja.

  • Esan kommentti tähän palautteeseen: Koulutuksen aikana kartoitettiin halukkuutta seurata esimerkiksi kuukausittain järjestettäviä webinaareja eri aihealueista.

Arvosana 1/5 (0 kpl)

Arvosana 2/5 (1 kpl)

3) (Yksi palaute ilman perusteluja)

Arvosana 3/5 (3 kpl)

4) Yhteys pelasi ok! mahdollisuus äänikeskusteluun olisi tosiaan hyvä.

5) Käytännön koulutus tarkastajille on mielestäni välttämätön!

  • Esan kommentti tähän palautteeseen: Koulutuksen aikana kartoitettiin kiinnostusta osallistua tarkastajien käytännönkertauspäivään keväällä 2017.

6) Oli aika vaikea seurata, saattaa kyllä johtua ADHD:stä.

  • Esan kommentti tähän palautteeseen: Joku kertoi käyttäneensä kuulokkeita mikä oli ollut hyvä tapa eristää toimiston häiriöt. Laitan seuraavaan kutsuun vinkin tästä!

Arvosana 4/5 (7 kpl)

7) Kiitos tehdystä työstä ja vaivasta. On mukava olla tässä ammattiporukassa. Kuvat ja videot voivat helpottaa sekä selkeyttää ja antaa lisää perspektiiviä tilanteisiin ja tapahtumiin. Esim. jo valmistetuista parkour alueista, ym.

8) Koulutus oli hyvä ja olisinkin antanut 4,5*, mutta koska se ei ollut mahdollista niin mennään neljällä. Alussa käytettiin ehkä turhaa aikaa vielä tähän “oman tilanteen ruotimiseen”, joka ei kuulu mielestäni koulutukseen. Kuitenkin vain siis sen puolikkaan tähtösen verran. Mielestäni itse koulutusosuus oli erittäin hyvä ja tuo viimeinen 45min. etenkin. Tässä viimeksi tullut kysymys noista liikuntavälineiden kahvavaatimuksista osoittaa sen, että tämän tyyppisiä tapauksia olis hyvä käydä yhdessä läpi. Kiitos sinulle tästä koulutuksesta ja tapaamisiin.

9) Koulutus oli kokonaisuudessaan ihan hyvä, mutta alussa oli mielestäni hieman liialti asian vierestä puhumista. Viimeinen 45 min oli oikein mainiota tietoa.

  • Esan kommentti kahteen edelliseen palautteeseen: Tuntui sopivalta kertoa miten S2P koulutukset ovat kehittyneet ja kertoa vähän haasteistakin matkan varrella. Mutta olette oikeassa, siihen ei kannata käyttää aikaa.

10) Web-pohjainen koulutus toimi hyvin ja oli selkeä. Chat-palvelu riittävä, online-keskustelu menee sekavaksi porukalla. Päivityskoulutus vuosittain tarpeellinen, vaikka tarkastuksia tekee kokopäiväisesti. Leikisti Turvallinen -kirjasi on myös ollut sesongin aikana käytössä, kun tulee muistikatkos tai erikoisempia tapauksia vastaan.

11) Käytännön esimerkkejä ja kysymyksiä olisi voinut olla enemmän. Toki on osallistujista kiinni että minkä verran niitä kysymyksiä esitetään.

12) (Yksi palaute ilman perusteluja)

13) Kiitos, hyödyllinen ja näppärä tapa hoitaa tällaisia päivityskoulutuksia ainakin. Ensin kun hoitaa itse tuon nettipuolen kuntoon!

  • Esan kommentti kahteen edelliseen palautteeseen: Yhdellä osallistujista oli ongelmia nettiyhteyden kanssa. Tämä oli kai häneltä. Sovittiin, että hän voi halutessaan osallistua toiseen päivityskoulutukseen lokakuussa.

Arvosana 5/5 (4 kpl)

14) Koulutus oli selkeä ja koulutuksen pito tapa oli hyvä.

15) Antoisa päivityskoulutus 🙂

16) Hyvä koulutus ja halvat matkakulut… Seuraavalla kerralla otan huoltomiehet mukaan kuuntelemaan päivityksen. Pistän esityksen tykinavulla näkyviin.

17) (Yksi palaute ilman perusteluja)

 

Kun standardi muuttuu, pitääkö välineet muuttaa?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Kuluttajaturvallisuuslaki sanoo, että välineen turvallisuuden arvioinnissa käytetään voimassa olevaa standardia. Tuntien standardisoinnin rytmin, väline ehtii nähdä elinkaarensa aikana ehkä 3 standardiversiota. Pitäisikö väline joka kerta muuttaa? Se tuntuisi turhalta ja kalliilta.

Vertailukohta löytynee autoista. 30-40 vuotta sitten autoissa ei ollut turvavyöpakkoa eikä monissa autoissa ollut turvavöitäkään. Turvavyöpakko tuli ensin etupenkeille, mutta se koski vain niitä (uusia) autoja, joissa oli turvavyöt. Myöhemmin kun vaatimus laajennettiin takapenkeille, sekin koski vain niitä (uusia) autoja, joissa oli turvavyöt myös takana. Jostakusta se, että eri aikoina käyttöönotetuille autoille on eri vaatimukset, saattoi tuntua väärältä. Mutta ajan saatossa autokanta uusiutui ja nykyään kaikissa autoissa on turvavyöt sekä edessä että takana.

Leikki ja liikuntavälineissä tilanne on samankaltainen. Välinettä koskee ne vaatimukset, jotka olivat voimassa asennushetkellä. Myöhemmin voimaan tulevista vaatimuksista pitää täyttää vain ne, jotka ovat turvallisuuden kannalta merkittäviä. Mitä tällaisia voisi olla? Otetaan pari esimerkkiä.

  • Vuonna 2008 tuli uusi vaatimus keinumisvälineiden käsi- ja jalkatuille; tapin pään halkaisijan tulee olla vähintään 44 mm jotta se ei vaurioittaisi silmää. Pitikö kaikki tapit siis vaihtaa? Riskinarvioinnillisesti ajatellen osa pitää, osaa ei. Esimerkiksi lähellä maan rajaa olevien jalkatappien vaihtaminen tuntuisi tarpeettomalta samoin kuin sellaisten käsikahvojen, joissa liike on vain poikittaista tappiin nähden. Mutta esimerkiksi käsikahva edellä pyörivissä keinumisvälineissä riski on selvästi suurempi.
  • Vuonna 2008 liukumäen turva-alue liu’un sivulla leveni 100 cm:stä 150 cm:iin. Tuskin missään tilanteessa olisi tarpeen siirtää välinettä jos liukumäen sivulla ei ole tuota 150 cm:n tilaa.

Mutta kuka päättää mitkä vaatimukset ovat riskinarvioinnillisesti merkittäviä? Jos minulta kysytään, niin suosituksen tekee tapauskohtaisesti vuositarkastuksen tekevä, riskinarvioinnin hallitseva tarkastaja. Päätöksen muutoksesta tekee aina alueen omistaja.

Otteet tason yläpuolelle vai ei?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

EN 1176 ei vaadi tason yläpuolelle, kohtaan josta noustaan jyrkästä nousuelementistä tasolle, otekahvoja joten useissa kiipeilyvälineissä niitä ei ole. Ehkä se, että standardi ei vaadi niitä, tulkitaan tarkoittavan, että niitä ei tarvita. Tai ehkä tuotekehitys on niin standardilähtöistä, että käytettävyys unohtuu. Tai ehkä kahvojen poisjättäminen on seurausta alati tiukkenevasta hintakilpailusta jonka seurauksena perusleikkivälineissä herkkuja ei juurikaan ole.

Australiassa leikkivälineille on EN 1176-standardien lisäksi muutamia lisävaatimuksia. Yksi näistä huomauttaa, että aukossa tulisi olla kahvat vaikkakaan niitä ei vaadita.

Riskinarvioinnillisesti ajatellen kahvat ehdottomasti kannattaa olla. Putoaminen on yleisin vahingon syy ja tällaisessa kohtaa putoaminen taaksepäin selälleen on aivan ilmeinen riski.

 

Alueen omistajan vastuu tarkastushuomioiden käsittelyssä

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Päävastuun leikki- tai liikuta-alueen muodostaman kuluttajapalvelun turvallisuudesta kantaa luonnollisesti alueen omistaja: Kunta, taloyhtiö tms.

Joskus tarkastaja voi kuitenkin ahdistua tietäessään, että alueella on vakava riski eikä sen korjaamisesta ole takeita. Pitäisikö tarkastajan siis omatoimisesti ilmoittaa puutteesta sosiaalisessa mediassa tai vaikkapa s-postilla viranomaiselle?

Ei pidä.

Eurooppalainen tekninen raportti leikki- ja liikunta-alueiden tarkastajien pätevyydestä (TR 17207) nimenomaan sanoo, että tarkastuksessa tehdyt havainnot ovat luottamuksellisia. Ainoan poikkeuksen tekevät seuraavat kaksi tilannetta:

  1. Tietojen luovuttaminen on ehdottomasti tarpeen lasten turvallisuuden varmistamiseksi. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että tietoja saa antaa suoraan esimerkiksi aluetta hoitavalle huoltoyhtiölle. Ei kuitenkaan kenellekään, joka ei huolendi alueen turvallisuudesta.
  2. Viranomaiset antavat lainvoimaisen määräyksen luovuttaa tiedot. Tämä vaihtoehto tulee kysymykseen jos vahinkoja on tapahtunut, asiaa tutkitaan ja esimerkiksi haluttaan varmistaa, että alueen omistajan toimittama tarkastusraportti on yhtenevä tarkastajan luovuttaman tarkastusraportin kanssa.

Voiko tarkastaja olla jäävi?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Euroopan standardisointipiireissä käydään keskustelua siitä, voiko tarkastaja tehdä muuta kuin tarkastaa. Jääviyskysymys on relevantti mutta ei mustavalkoinen.

  • Jos autokatsastaja määräisi korjauksen joka tehtäisiin omassa hallissa, voisi kyseenalaistaa vikaraportoinnin herkkyyden.
  • Toisaalta se hyväksytään, että lääkäri saa lääkeyhtiöltä kiitosta eri muodoissa.

Leikki- ja liikuntavälineiden tarkastuksessa on kieltämättä mahdollisuus väärinkäytökseen ja näin on kertoman mukaan toimittukin. Eräs ei-Eurooppalainen tarkastusyhtiö omassa kotimaassaan kuuleman mukaan yhdisti tarkastus- ja myyntitoiminnan hyvin kyseenalaisella tavalla. Esimerkiksi jos vanhassa välineessä oli edes teoreettinen päänkiinnijuuttumisaukko, se raportoitiin aina korkeimpaan “riskiluokkaan” välittämättä systemaattisesta riskinarvioinnista. Näin saatiin kuitenkin näyttämään siltä, että vanha väline on vaarallinen ja voitiin myydä oma väline sen sijaan. Tarkastaja ei välttämättä valehdellut riskistä, mutta varmasti harhaanjohti asiakasta luulemaan riskin olevan todellista suurempi saadakseen näin taloudellista hyötyä.

Edellä mainittua ongelmaa ei juurikaan ole, jos tarkastukseen liitetään asianmukainen ja aito riskinarviointi. Jos riski on todellinen, se pitää raportoida. Ja jos raportin ohessa saa mahdollisuuden vian korjauttamiseen, niin hyvähän se on.

Vaikuttaa siltä, että keskustelu on siirtymässä kohti seuraavaa johtopäätöstä: Tärkeintä on että tarkastaja on henkilökohtaisesti erillään välineiden, huollon tai tarkastuspalvelun myynnistä. Jos sama yhtiö harjoittaa sekä tarkastus, että myyntitoimintaa, pitäisi ainakin henkilöiden olla erillisiä eikä esimerkiksi tarkastajan bonukset saisi perustua varaosa- ja huoltomyyntiin.

Perustusten tarkastaminen

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Yksi tärkeimmistä vanhan tuotteen turvallisuustekijöistä on rakenteellinen lujuus. Kaatuvat välineet aiheuttavat vahinkoja harvoin, mutta suurella todennäköisyydellä vahinko on vakava. Erityisen suuri riski on välineillä, joissa koko rakenne on yhden tolpan varassa.

Kaatuminen voi johtua monesta syystä:

  • Perustusbetoni irtoaa maasta pienen kokonsa tai maan vettymisen vuoksi.
  • Tolpan kiinnikkeet irtoavat betonista.
  • Tolppa ruostuu tai lahoaa.

Periaatteessa vuositarkastuksessa tarkastajan pitäisi nähdä perustukset jos vakaudesta on vähänkään epäilystä. Mutta jos alustana on valettu rouhekumi tai keinonurmi, on kynnys sen rikkomiseen todella korkea.

Mitä siis tehdä?

Tarkastaja voi huojuttaa välinettä kaikin voimin ja huojumisesta ja mahdollisesta natinasta tai ritinästä päätellä onko rakenne ehjä. Jos mikään ei viittaa heikkouteen, niin hyvä.

Mutta jos tarkastaja arvioi, että välineen vakaus on heikentynyt ja syy voi olla merkittävä rakenteen heikkeneminen, siitä pitää laittaa merkintä tarkastusraporttiin. Alueen omistaja päättää jatkotoimenpiteistä, jotka voivat olla mm.

  • Seurataan tilannetta vielä vuosi.
  • Suoritetaan kuntotutkimus, jossa perustukset avataan.
  • Poistetaan väline käytöstä.

Seuraava suuri EN 1176 päivitys

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Seuraavat leikkivälinen standardit uusitaan elokuussa 2017:

  • EN 1176-1 Leikkivälineiden yleiset turvallisuusvaatimukset
  • EN 1176-2 Keinut
  • EN 1176-3 Liukumäet
  • EN 1176-4 Köysiradat
  • EN 1176-6 Keinumisvälineet

(Jo aiemmin julkaisun kynnyksellä ollut osan 6 julkaisua on siirretty, jotta se julkaistaan samaan aikaan kuin muutkin osat.)

Moni asia pysyy ennallaan, mutta moni asia muuttuu. Tällainen päivitys herättää kuitenkin kysymyksen: Kannattaako talvikaudella 2016 – 2017 osallistua Safe to Pay koulutuksiin lainkaan?

Kyllä kannattaa, kahdesta syystä.

  1. Safe to Play koulutuksissa käydään läpi myös tulevat muutokset. Päivitettävä oppikirja tulee sisältämään vaatimusten muutoshistorian sekä taakse, että eteenpäin!
  2. Safe to Play koulutuksiin kuuluu VYL sertifiointi, johon puolestaan kuuluu online päivityskoulutukset. Niinpä ne, jotka käyvät koulutuksen ja hankkivat sertifioinnin talvikaudella 2016 – 2017, saavat vuosittain päivityskoulutuksissa täsmällisen tiedon kaikista uusita tulkinnoista sekä muutoksista.

Koulutuksen sisältövaatimukset

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Leikkialueiden turvakoulutuksilla on pitkä historia Suomessa. Mutta muualla Euroopassa on koulutuksia järjestetty myös. On tullut selväksi se, että leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuusasiantuntijoille ei riitä pelkkä standardien vaatimusten läpikäynti. Tarkastajat käyttävät valtaa minkä mukana tulee vastuu.

Allekirjoittanut toimi sihteerinä kansainvälisessä työryhmässä, joka laati Eurooppalaiset pätevyysvaatimukset leikkialueiden tarkastajille. Tuossa työryhmässä havaittiin, että on kolmen tason pätevyyttä vastaten leikkikenttien kolmea päätarkastustyyppiä:

  • Silmämääräiset tarkastukset (Taso 1)
  • Toiminnolliset tarkastukset (Taso 2: S2P Yleiskatsaus)
  • Vuositarkastukset ym. riskinarviointia vaativat tehtävät (Taso 3: S2P Inspect).

Kunkin tarkastuksen tekeminen vaatii eritasoista tietoa kuudesta kategoriasta:

  1. Standardit ja tekniset raportit.
  2. Riskin arviointi.
  3. Tekninen tuotanto.
  4. Lasten kehitys.
  5. Aluesuunnittelu.
  6. Lainsäädäntö.

Ne, jotka ovat tutustuneet Leikisti turvallinen -kirjaan, ovat todennäköisesti havainneet, että se on kirjoitettu nämä osa-alueet mielessä. Kirja sekä tähän mennessäkin pidetyt Safe to Play -koulutukset ovat kattaneet laajasti nämä osa-alueet.

Nyt, talvisesonkina 2016-2017, aloitettavissa Safe to Play -koulutuksissa on uusittu rakenne, jotta koulutukset vastaavat täsmälleen tämän uuden teknisen raportin vaatimuksia.

Tervetuloa koulutukseen tai järjestäkää kokonaan oma koulutus!

Miksi tehdä riskinarviointi aina RAPEX direktiivin mukaisesti?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Otan alkuun kaksi elävää esimerkkiä, jotka osoittavat, että sääntöjä noudatetaan pilkulleen silloin kun siitä ei ole itselle haittaa.

Esimerkki 1: Rovaniemellä eräs henkilö rakensi lukkonurkallisen hirsitalon alueelle, missä lukkonurkat oli kielletty. Viranomaiset määräsivät muuttamaan talon ulkoalun rakennusluvan mukaiseksi. Miksi? Koska pitäähän sääntöjä noudattaa! Rakennuksen tulee olla rakennusluvan mukainen ja se joka virheen teki, maksaa muutoksen.

Esimerkki 2: Olimme mitoittamassa parkkialuetta rakennuksen ja tontin rajan väliin kun havaittiin, että 20 vuotta sitten rakennettu talo on 2,5 metriä väärässä paikassa eikä parkkipaikka sovikaan siihen, mihin se oli asemakaavan mukaan suunniteltu. Virheen oli tehnyt kaupungin virkamies. Maksaako kaupunki rakennuksen siirron koska nythän se on selvästi rakennusluvan vastainen? Älä hulluja puhu, ei tietenkään.

Miksi esimerkissä 1 ollaan tiukkoja mutta esimerkissä 2 ei? Miksi talon lukkonurkat on pahempi asia kuin koko rakennuksen sijainti väärässä paikassa?

Leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuus

Perinteisesti leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuutta on valvottu standardien valossa. Standardin mukainen on “turvallinen” ja standardin vastainen on “vaarallinen”. Näin ei kuitenkaan ole.

Kun tarkastaja havainnoi leikkialuetta, hän näkee sekä riskejä, että standardinvastaisuuksia. Usein standardinvastainen on riski, mutta ei aina. Lisäksi standardin mukainen tuote, tai muu rakenne jota standardit eivät koske, voi olla riski.

Tästä huolimatta pidetään usein kiinni siitä, että standardinvastainen on vaarallinen. Miksi?

Osittain samasta syystä kuin rakennusvalvonnassakin. Kun ei itse tarvitse vastata korjauskuluista, on helppo olla tiukka. Hyvä tarkastaja hyväksyy standardinvastaisenkin silloin kun se on riittävän turvallinen.

Standardinvastaista ei saa kuitenkaan ilman hyvää perustetta todeta riittävän turvalliseksi. Siitä voi joutua vastuuseen jos tuotteessa sattuukin vahinko. Vahinkoja ei satu usein, mutta joskus kuitenkin.

Miksi vain RAPEX direktiivin mukaista riskinarviointia?

Jos vakava vahinko sattuu, vakuutusyhtiö maksaa vahingonkärsineelle, mutta hakee korvauksia takaisin syyllisenä pitämältään taholta siviilioikeudessa. Tämä voi olla tarkastaja. Jotta ei joutuisi maksumieheksi, pitää oma riskinarvio pystyä perustelemaan.

  • Ensimmäinen lenkki omassa puolustuksessa on osoittaa, että on aina käyttänyt hyväksyttyä riskinarviointiskaalaa. Ainoa juridisesti hyväksyttävä on RAPEX direktiivissä.
  • Toinen lenkki on käydä läpi kyseinen yksityiskohta ja osoittaa, että siihen liittyvä riski oli hyväksyttävä.
  • Jos molemmissa onnistuu, ei hätää pitäisi olla. Case closed.

Jos teit riskinarvioinnin RAPEX direktiivin mukaan, syytä hätään ei pitäisi olla, vaikka varmasti oikeusprosessi stressaakin. Siksi jokaisen tarkastajan pitäisi ymmärtää RAPEX direktiivin mukainen systemaattinen riskinarviointi ja käyttää vain sitä.