Mikä ero on kiipeämisen ja riippumisen välillä?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Leikkialueen rakennuskustannuksista suuri osa kuluu iskua vaimentavaan alustaan. Tämä on perusteltua, sillä suuri osa leikkikenttien henkilövahingoista liittyy välineestä putoamiseen. Pieni helpotus voi tulla standardin EN 1176-1 poikkeuksesta, jonka mukaan riippumisessa putoamiskorkeus ei tulekaan otekohdasta, vaan metrin otekohdan alapuolelta.

Joskus on sanottu, että EN 1176-1 ei olisi täsmällinen siinä, milloin välineen käyttö on vain riippumista, ja milloin se on kiipeilyä. Standardisointiin perehtyneelle ero on kuitenkin selvä ja eteenkin riskinarvioinnillisella tarkastelulla asiasta ei jää epäilystäkään.

EN 1176-1 kuva 14 on putoamiskorkeuden määrittämisestä (ks. artikkelikuva). vasemmanpuoleinen esittää leuanvetotankoa, jonka päälle käyttäjän on mahdollista vetää koko vartalonsa ja halutessaan vaikka jäädä istumaan tangolle. Oikeanpuoleinen puolestaan esittää kiipeilyköyttä, jossa käyttäjä ei mitenkään pääse köyden päälle.

Metrin vähennyksen saa siis tehdä silloin, kun kiipeilytoiminto on riippumista, mille tunnusomaista on seuraavat kaksi:

  • Käyttäjä ei voi ilman akrobaattisia kykyjä nousta otekohdan päälle.
  • Käyttäjä ei voi lepuuttaa itseään otekohdan varassa.

Voiko tarkastaja olla jäävi?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Euroopan standardisointipiireissä käydään keskustelua siitä, voiko tarkastaja tehdä muuta kuin tarkastaa. Jääviyskysymys on relevantti mutta ei mustavalkoinen.

  • Jos autokatsastaja määräisi korjauksen joka tehtäisiin omassa hallissa, voisi kyseenalaistaa vikaraportoinnin herkkyyden.
  • Toisaalta se hyväksytään, että lääkäri saa lääkeyhtiöltä kiitosta eri muodoissa.

Leikki- ja liikuntavälineiden tarkastuksessa on kieltämättä mahdollisuus väärinkäytökseen ja näin on kertoman mukaan toimittukin. Eräs ei-Eurooppalainen tarkastusyhtiö omassa kotimaassaan kuuleman mukaan yhdisti tarkastus- ja myyntitoiminnan hyvin kyseenalaisella tavalla. Esimerkiksi jos vanhassa välineessä oli edes teoreettinen päänkiinnijuuttumisaukko, se raportoitiin aina korkeimpaan “riskiluokkaan” välittämättä systemaattisesta riskinarvioinnista. Näin saatiin kuitenkin näyttämään siltä, että vanha väline on vaarallinen ja voitiin myydä oma väline sen sijaan. Tarkastaja ei välttämättä valehdellut riskistä, mutta varmasti harhaanjohti asiakasta luulemaan riskin olevan todellista suurempi saadakseen näin taloudellista hyötyä.

Edellä mainittua ongelmaa ei juurikaan ole, jos tarkastukseen liitetään asianmukainen ja aito riskinarviointi. Jos riski on todellinen, se pitää raportoida. Ja jos raportin ohessa saa mahdollisuuden vian korjauttamiseen, niin hyvähän se on.

Vaikuttaa siltä, että keskustelu on siirtymässä kohti seuraavaa johtopäätöstä: Tärkeintä on että tarkastaja on henkilökohtaisesti erillään välineiden, huollon tai tarkastuspalvelun myynnistä. Jos sama yhtiö harjoittaa sekä tarkastus, että myyntitoimintaa, pitäisi ainakin henkilöiden olla erillisiä eikä esimerkiksi tarkastajan bonukset saisi perustua varaosa- ja huoltomyyntiin.

Perustusten tarkastaminen

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Yksi tärkeimmistä vanhan tuotteen turvallisuustekijöistä on rakenteellinen lujuus. Kaatuvat välineet aiheuttavat vahinkoja harvoin, mutta suurella todennäköisyydellä vahinko on vakava. Erityisen suuri riski on välineillä, joissa koko rakenne on yhden tolpan varassa.

Kaatuminen voi johtua monesta syystä:

  • Perustusbetoni irtoaa maasta pienen kokonsa tai maan vettymisen vuoksi.
  • Tolpan kiinnikkeet irtoavat betonista.
  • Tolppa ruostuu tai lahoaa.

Periaatteessa vuositarkastuksessa tarkastajan pitäisi nähdä perustukset jos vakaudesta on vähänkään epäilystä. Mutta jos alustana on valettu rouhekumi tai keinonurmi, on kynnys sen rikkomiseen todella korkea.

Mitä siis tehdä?

Tarkastaja voi huojuttaa välinettä kaikin voimin ja huojumisesta ja mahdollisesta natinasta tai ritinästä päätellä onko rakenne ehjä. Jos mikään ei viittaa heikkouteen, niin hyvä.

Mutta jos tarkastaja arvioi, että välineen vakaus on heikentynyt ja syy voi olla merkittävä rakenteen heikkeneminen, siitä pitää laittaa merkintä tarkastusraporttiin. Alueen omistaja päättää jatkotoimenpiteistä, jotka voivat olla mm.

  • Seurataan tilannetta vielä vuosi.
  • Suoritetaan kuntotutkimus, jossa perustukset avataan.
  • Poistetaan väline käytöstä.

Mitä tarkoittaa kirjan nimi Leikisti turvallinen?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Erään arvostamani markkinoinnin asiantuntijan mukaan kirjan niemen on herätettävä tunnereaktio jäädäkseen mieleen. Jos pohdit että eivätkö leikkipaikat olekaan oikeasti turvallisia, on kirjan nimi onnistunut tässä.

Mutta tämä nimenomainen nimi paljastaa myös suuren salaisuuden. Seikan, jota ei julkisesti sanota. Turvallinen juridisessa mielessä ei ole turvallinen siinä mielessä kuin kuluttaja sen ymmärtää.

Olen usein aloittanut esityksiä kysymällä: Mitä tarkoittaa turvallinen? Käytännössä poikkeuksetta vastaus on sen suuntainen, että ei satu vahinkoja. Niinhän sitä luulisi vaan ei pidä paikkaansa. Juridisesti turvallinen on sellainen, joka täyttää lain mukaisen turvallisuuden arvioinnin kriteerit. Ja tällaisessa voi sattua, ja sattuukin, vahinkoja. Euroopan leikkikentillä sattuu arviolta 100 000 ensiapuahoitoa vaativaa vahinkoa joka vuosi. Kuulostaako turvalliselta?

Niin kauan kuin standardinmukaisuutta pidetään synonyyminä turvalliselle, leikkikentät ovat turvallisia vain leikisti. Jos joskus saavutetaan tilanne, jossa turvallisuusasiantuntijat ja erityisesti tuote- ja aluesuunnittelijat aidosti ymmärtävät ja osaavat riskinarvioinnin, kirjoitan kirjan Oikeasti turvallinen. ; )

Artikkeleiden hakemisto

Hieno ryhmäkeinu mutta missä sitä saa käyttää?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Artikkelikuva on otettu Istambulin leikkivälinemessuilta viime vuonna. Turkki on uusin CEN jäsenmaa, joten siellä on voimassa EN standardit. Tämä tosin ei vielä näkynyt esittelytuotteissa.

Keinuistuimelle on pari merkittävää turvallisuusvaatimusta.

  • Istuimen etureunan pitää olla jonkin verran iskua vaimentava, jotta keinun eteen pudonnut tai juossut lapsi ei saisi kovin pahoja vammoja.
  • Ripustusten tulee olla joustavat. Näin istuimen alle ei mankeloidu.
  • Samasta syystä suurten istuinten maavaran tulee olla vähintään 40 cm.

Vastuuvapautuslauseke

Artikkeleiden hakemisto

Keinuistuimet talveksi pois vai ei?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P Inspect koulutuksessa yksi riskinarviointiharjoitus tehdään siitä, missä olosuhteissa keinuistuinten poistaminen on riskinarvioinnillisesti järkevää ja milloin ei. Kuten tiedossa on, joissakin kaupungeissa on tapana kerätä istuimet pois, toisissa ei.

Turvallisuuden lisäksi voi olla muitakin syitä istuinten poiskeräämiseen. Esimerkiksi istuimista on mitattu kohtuullisia linnun ja ihmisen ulosteeseen liittyviä bakteeripitoisuuksia. Niinpä istuinten pesu ja huolto on hyvä tehdä hiljaisina talvikuukausina.

Ajatellen vain istuimesta putoamisen aiheuttamaa riskiä, vastaus otsikon kysymykseen riippuu siitä, kuinka monta päivää keinun turva-alue on jäinen ja sitä kuinka paljon keinuilla on käyttöä. Kuten artikkelikuvasta näkee, lumi ei ole ongelma lainkaan. Pakkautunut lumikaan ei ole kovin kovaa. Mutta jää ja erityisesti jäätyneen loskan epätasainen pinta on riski jos siihen lyö päänsä.

Artikkeleiden hakemisto

Umpikaiteen korkeus

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Tämä tuote sijaitsee (tai sijaitsi pari vuotta sitten) Riikassa. Kauempaa katsoen mikään ei vaikuttanut tavallisuudesta poikkeavalta, mutta kun nousin sillalle, huomasin että kaiteiden korkeus oli tuskin yli 40 cm.  Lattian pinta on nimittäin ylempänä kuin seinän alareuna.

EN 1176 vaatii umpikaiteelta 70 cm korkeuden. Jotta umpikaide suojaisi ylihorjahtamiselta, sen tulee olla vähintään yhtä korkea kuin sitä vasten horjahtavan henkilön painopisteen sijainti. Eli kuinka korkea? Seuraavat mitat ovat antropometrisista mittataulukoista:

  • 5-vuotias: 61 – 68 cm
  • 8-vuotias: 68 – 77 cm
  • 12-vuotias: 78 – 91 cm
  • 18-vuotias: 88 – 106 cm

Yksinkertainen johtopäätös on, että EN 1176:n antamat umpikaiteen korkeusvaatimukset ovat hyvin maltillisia eikä niistä pidä tinkiä lainkaan.

Artikkeleiden hakemisto

Keinu ja karuselli á-la Africa

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Muutama vuosi sitten Keniassa odottelin bussia Mombasaan artikkelikuvassa näkyvän leikkipaikan vieressä.

Ihailen suuresti Afrikkalaista luovuutta. Kun materiaaleja on vähän, kaikki käytetään. Esimerkiksi kuvan karuselli on rakennettu auton taka-akselista.

Keinu sen sijaan herättää vähän epäilyksiä. Istuin on yhden jäykän tangon varassa minkä vuoksi se keinuu kaikkiin suuntiin; myös kohti tolppia. Lisäksi turva-alueella on jostain kumman syystä irtonaisia kivilaattoja.

Artikkeleiden hakemisto

Pihan muut riskit

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Leikkialueiden turvallisuudesta puhutaan paljon, mutta moni muukin riski pihassa vaatii huomiota.

Kuvan sadevesikaivon kansi kiinnitti huomioni eräässä pihassa Rovaniemellä. Kannessa on kyllä lukko, mutta lukon salpa oli joko ruostunut tai lumiaurattu kokonaan rikki. Niinpä uteliaat lapset pääsevät tutkimaan maanalaisia rakenteita kuten minäkin aikanaan kun asuttiin meijerin lähellä.

Muita mainitsemisen arvoisia riskejä kuvan kohteessa ovat vieressä kulkeva 50 km/h katu, lukitsematon roskakatos ja läheinen vaaranlaitametsikkö, josta aivan varmasti löytyy niin käärmeitä kuin jyrkänteitäkin.

Artikkeleiden hakemisto

Uusi revisio skeittistandardista työnalla

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Skeittistandardi EN 14974 sanoo, että rullauspintojen tulee liittyä maahan alle 30° kulmassa. Kuitenkin skeittiammattilaiset suunnittelevat artikkelikuvan kaltaisia obstaakkeleita, joissa kohtauspinta on merkittävästi suurempi. Tämä on yksi esimerkki sellaisesta standardin vaatimuksesta, jota kirjoitettaessa on selvästikin mietitty tietynlaista käyttötilannetta ja kirjoitettu sitä koskeva vaatimus ajattelematta että samalla kielletään jokin muu käyttökelpoinen rakennetyyppi.

Skeittistandardia ollaan revisioimassa tällä hetkellä. Nykyinen standardi on hyvin tuotelähtöinen siten, että se antaa täsmällisen mitoituksen erityyppisille obstaakkeleille. Sellaisena se on hyvin helppokäyttöinen kyseisiä rakenteita ajatellen, mutta rajoittaa luovuutta jota tarvitaan mm. betonipooleissa. Uuden standardirevision on tarkoitus olla samankaltainen kuin EN 1176 osa 1, missä ei ole oikeastaan lainkaan jotain nimenomaista tuotetta koskevia vaatimuksia, vaan vain yleisiä vaatimuksia.

Artikkeleiden hakemisto