Muutos irtomateriaalien iskunvaimennustestaukseen

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

EN 1177 standardi määrittää testimenetelmän leikki- ja liikunta-alueiden turva-alustojen iskunvaimennukselle. Standardin suurin virhe tällä hetkellä on pudottaa testiluotain kolme kertaa samaan kohtaan ja ottaa testitulos viimeisestä pudotuksesta. Tällä on haettu pinnan kovettamista pahimman mahdolliseen tilanteeseen. Mutta käytännössä kovetusmenetelmä on ollut paljon, paljon epäsuotuisampi kuin mitä pahin mahdollinen tilanne oikeasti vaatisi. Miksi?

  • Kahden pudotuksen jälkeen maassa on täsmälleen luotaimen kaarevaa pintaa vastaava muoto, minkä ansiosta kolmannen iskun voima on merkittävästi suurempi. Eroa vastaa hieman sitä, kun lyö veteen avokämmenellä tai nyrkillä. Avokämmenen yhtäaikainen kohtaamispinta-ala on suurempi ja siksi isku tuntuu kovemmalta.
  • Kahden pudotuksen jälkeen ainetta on lentänyt sivuun jolloin kolmas pudotus testaa paljon todellista ohuempaa kerrospaksuutta. Hakkeella sivuun lentäneen hakkeen määrä voi vastata jopa 15 cm:iä.

Revisiointityö meneillään

EN 1177 standardia ollaan revisioimassa. Suurin syy on testilaitteistojen huima kehitys, mutta samalla on parannettu mm. ulkona tehtävien testien proseduuria sekä irtomateriaalia olevien alustojen testausta.

Allekirjoittanut on ollut EN 1177 standardista vastaavan työryhmän CEN TC 136 / SC 1 / WG 1 jäsen vuodesta 2006. Vuonna 2008 vähennettiin turvahiekan ja hakkeen kerrospaksuuksia 10 cm:llä, mihin muutokseen olin vaikuttamassa merkittävällä tavalla. Nyt on tulossa toinen, ehkä vieläkin merkittävämpi muutos.

Helmikuussa 2016 pidetyssä työryhmäkokouksessa päätettiin muuttaa irtomateriaalien laboratoriotestaus sellaiseksi, että materiaali tiivistetään tasaisalla levyllä ja luotain pudotetaan kerran. Ulkona tehtävä testaus puolestaan muutettiin siten, että luotain pudotetaan alustalle sellaisena kuin se on ilman tiivistystä. Nämä muutokset ovat todella merkittäviä. Nyt testitulokset kuvaavat hiekan todellista iskunvaimennuskykyä eikä kuvitteellista pahinta mahdollista tilannetta.

Muutoksen merkitys

Otetaan esimerkiksi 30 cm kerros turvasoraa. Tällä hetkellä tehtävällä testimenetelmällä korkeudesta 200 cm iskun kovuus on yleensä 1000 HIC (suurempi arvo = kovempi isku). Uudella testillä tehtynä korkeudesta 330 cm tehtynä iskun kovuus voi olla esimerkiksi HIC 426 kuten kuvasarja osoittaa.

Ero HIC 426:n ja HIC 1000:n välillä on merkittävä. Mikäli tuon voimakkuuden isku kohdistuisi päähän, todennäköisyys saada eritasojen aivovamma voi olla moninkertainen.

Sillä, että hiekkaa vaaditaan liikaa, on muutakin merkitystä kuin taloudellinen kulu. Väärä testimenetelmä on saanut suunnittelijat ajattelemaan, että valetut turva-alustat ovat iskunvaimennukseltaan yhtä hyviä kuin hiekka. Eiväthän ne ole. Kuka tahansa voi todeta asian itse kävelemällä turvalaatalla ja hiekalla. Toinen joustaa vähän, toiseen jalka uppoaa selvästi.

Jos minun pitäisi valita kaadunko suorilta jaloilta selälleni turvalaatalla vai uimarantahiekalla, valitsisin hiekan. Ja niin tekisi kaikki muutkin mukaan lukien valettavien turvalaattojen valmistajat.

Tämän blogin tarkoituksena ei ole demonisoida valettuja turva-alustoja eikä tätä kirjoitusta sponsoroi turvahiekkatoimittajat. Jokaisella alustamateriaalilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Hiekan vahvuus on iskunvaimennus ja silloin kun putoaminen on odotettavaa, kuten esimerkiksi bouldering seinissä, hiekan pitäisi olla ykkösvalinta sen joistain heikkouksista huolimatta.

EN 1177 muutos on teknisen komitean hyväksyttävänä toukokuussa 2016 uusi revisio standardista julkaistaan joskus vuonna 2017.

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (9)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit lukea allekirjoittaneen tarinan.

2008 alkaen jäsenenä Euroopan kattavassa EN 1176 tulkintalautakunnassa

EN 1176 standardeja laatii tekninen komitea, jonka täysi nimi on CEN TC 136 / SC 1. Tämä komitea päätti vuonna 2008 perustaa tulkintalautakunnan, jonka tehtävänä on auttaa ratkaisemaan erimielisyydet joita voi syntyä kun henkilöt, jotka eivät ole olleet mukana standardin laadinnassa, tulkitsevat tekstejä.

Alkukokoonpano muodostettiin siten, että jäseniä otettiin eri asiantuntemusryhmistä: Viranomaisista, testitaloista, tarkastajista, huoltajista sekä välinevalmistajista. Lisäksi ryhmälle valittiin sihteeri.

Olen aina painottanut sitä, että asiantuntemus on sitä, että omaa mahdollisimman laajan näkemyksen. Tulkintalautakunnassa jos missä avautui mahdollisuus nähdä miten eri intressitahojen edustajat näkevät saman asian eri tavoin. Lähes aina hyvä tulkinta oli seurausta monitahoisesta keskustelusta. Toisinaan, kun tulkinta saatiin aikaan kivuttomasti, myöhemmin nähtiin, että siinä ei tullut esiin kaikkien näkemys.

Tässä tehtävässä ehkä ensimmäistä kertaa, mutta ehdottomasti ennen kokemattoman kouriintuntuvalla tavalla huomasi sen, kuinka tärkeä on viimeistellä lausunnot huolellisesti. Sisällytä yksi ajatus lauseeseen, yksi pääkohta kappaleeseen. Käytä yksinkertaista kieltä ja jäsentele teksti.

Artikkeleiden hakemisto

Valvonta kuntien terveystarkastajilta TUKESiin

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

1. toukokuuta 2016 leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden valvonta siirtyy kuntien terveystarkastajilta TUKESiin. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Ennakoida voi seuraavat kaksi:

1) Viranomaisvalvonnan taso nousee

Kuntien terveystarkastajat ovat olleet niin haastavan tehtävän edessä, ettei se ole ollut reilua. Siinä missä yksityiset tarkastajat ja välinevalmistajien turvallisuusasiantuntijat ovat keskittyneet vain leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden kehittämiseen, ovat kuntien terveystarkastajat joutuneet hoitamaan todella laajaa tehtäväkenttää, mikä on voinut sisältää ruokakaupat, pizzeriat, laskettelukeskukset, jopa eläinlääkärin tehtävät – ja siinä sivussa leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden valvonnan.

TUKES puolestaan antaa leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden valvonnan ehkä vain kahdelle tai kolmelle henkilölle. Heidän päätoimenkuvansa tulee keskittymään tähän alueeseen, joten asiantuntemuksen tason voi odottaa nousevan sinne missä sen kuuluukin olla.

2) Kuntien turvallisuusjohtamisjärjestelmät ja omavalvonta korostuu

Siinä missä kuntien terveystarkastajat työskentelivät päivittäin kohtuullisen lähellä tarkastettavia kohteita, TUKESin tarkastajat istuvat Helsingissä ja Rovaniemellä. Sieltä ei Inariin, Ilomantsiin tai Merikarvialle ihan tuosta vain lähdetäkään.

Epäilemättä tarkastajat tekevät säännöllisesti pistotarkastusmatkoja eripuolille Suomea, mutta työn pääpaino tulee olemaan kuntien omavalvontajärjestelmien valvonnassa ja niiden rakentamisen ohjeistamisessa. Kuntien osalta tämä tarkoittaa seuraavaa:

  • Turvallisuusasiakirjassa on listattuna kaikki leikki- ja liikunta-alueet, näiden välineet sekä aluekohtaiset ympäristöriskit.
  • On tehtynä toiminnallisten tarkastusten check-lista jonka mukaiset tarkastukset / huollot tehdään säännöllisesti.
  • On vuositarkastussuunnitelma ja pätevä henkilö joka tekee tarkastukset.

Aika näyttää millaiseksi uuden viranomaisen toiminta tulee muotoutumaan. Osaltani toivotan menestystä ja työniloa niin kuntiin kuin TUKESiin.

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (8)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit lukea vaiheet jotka johtivat lopulta Safe to Play koulutusten kehittämiseen.

2007 – 2015 täysipäiväinen tuoteturvapäällikkö Lappset Groupissa mukaan lukien sen 6 tytäryhtiötä

Nimitys tuoteturvapäälliköksi oli enemmän käytännönjärjestely kuin varsinaisesti ylennys. Missään vaiheessa minulla ei ollut alaisia. Mutta mitä tuli tuoteturvallisuuteen liittyviin päätöksiin, vain toimitusjohtajalla oli veto-oikeus, mitä hän ei kertaakaan käyttänyt.

Haasteita riitti.

  • Vuonna 2007 Lappsetin tuoteportfolio oli todella laaja. Uusia tuotteita kehitettiin jatkuvasti, mutta vanhojakin vielä toimitettiin jos vain joku tilasi.
  • Tuotekehitys oli hyvin aktiivista. Tuoteparannuksilla tarkoitettiin olevien tuotteiden yksityiskohtien parantamista. Tuotekehitysprojekteja oli kaiken aikaa useita rinnakkain. Luotiin jopa aivan uutta, kuten esimerkiksi sähköllä toimivia ja tietokoneohjattuja leikkikenttäpelejä. Peliareenat, parkourvälineet ja lihaskuntolaitteet kehitettiin paljon ennen kuin näille oli omia standardeja.
  • Suurelle osalle uusista välineistä ei ollut omaa standardia lainkaan.
  • Uudet ympäristöt toivat uudet haasteet liittyen mm. kemikaaleihin ja paloturvallisuuteen.

Vaikka tuoteturva-asioiden hoitaminen oli antoisaa, tavallaan se oli nöyrän miehen työtäkin. Mitä paremmin tehtäväsi teit, sitä vähemmän se huomattiin. Ehkä suurimpana mitalina rinnuksissa pidän sitä, että aloittaessani tehtävässä tuoteturvallisuus oli jatkuva aihe kaikissa palavereissa. Ajan mittaan sitä käsiteltiin vähemmän ja vähemmän ja lopulta ei ollenkaan. Hyvä. Kukapa tulipaloista haluaakaan puhua kun voidaan kehittää uutta myytävää. ; ) Tapanani oli vitsailla, että saatuani tehtäväni tehtyä minut voidaan irtisanoa.

Kun vuoden 2016 alussa Lappsetin toimistohenkilökuntaa vähennettiin, yksi irtisanotuista oli vuoden tehtävää hoitanut uusi tuoteturvainsinööri. Tavallaan hyvä tuoteturva-asioiden hoito johti siihen, että tuoteturvakysymyksiin erikoistunutta asiantuntijaa ei enää tarvittu ainakaan vakinaisessa työsuhteessa.

Artikkeleiden hakemisto

Nurmikon kriittinen putoamiskorkeus

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

EN 1176 esittää, että nurmikon kriittinen putoamiskorkeus on 100 cm ja lisää, että kansallisella päätöksellä voidaan nurmikon iskunvaimennukseksi katsoa 150 cm. Toisaalta EN 16630 sanoo, että liikunta-alueilla nurmikon kriittiseksi putoamiskorkeudeksi katsotaan 150 cm.

Onko nurmikon iskunvaimennus siis 100 cm vai 150 cm? Suomessa nurmikko on usein ohut ja kova, joten kansallista korotusta 150 cm:iin ei ole tehty. Ilman testausta nurmikon kriittiseksi putoamiskorkeudeksi katsotaan siis 100 cm.

Virallisesti iskunvaimennus määritetään EN 1177 mukaisella HIC testimenetelmällä. Tämä testimenetelmä ei katso materiaalin nimeä, väriä tai ulkonäköä, vaan vain sen kykyä suojella käyttäjää päähän kohdistuvien iskujen aiheuttamilta aivovammoilta.

Vuosien kuluessa hyvin ravitun nurmikon juuristo paksunee ja muodostaa iskua vaimentavaa kunttaa. Nurmikon iskunvaimennusominaisuudet siksi vaihtelevat riippuen nurmikon paksuudesta. Paras kriittinen putoamiskorkeus, minkä allekirjoittanut on testannut, on ollut 260 cm! Toisaalta poiskuluneen nurmikon kovettunut savi ei todennäköisesti saisi kriittiseksi putoamiskorkeudeksi edes 60 cm:ä.

Missä nurmikkoa voi käyttää?

Nurmikon heikkoudet iskunvaimennuksen suhteen ovat kuluminen ja kunttakerroksen hidas muodostuminen. Mutta jos kohteessa on oleva hyvin kasvanut nurmikko eikä käyttöä ennakoida tulevan kovin paljoa, nurmikko on kelpo alustamateriaali.

Kohteita, joissa käyttöä on yleensä suhteellisen vähän, ovat esimerkiksi kerrostalojen leikkialueet.

Kohtia, joista nurmikko kuluu vaikka käyttöä olisi suhteellisen vähänkin, ovat esimerkiksi liukumäen alastulokohta, portaiden edusta ja keinun keskikohta.

Kulumiskohtiin kaivetaan noin 30 cm syvyinen, tarkkareunainen kuoppa, täytetään se karkealla soralla ja asennetaan turvalaatan pinta hieman nurmikon leikkauskorkeutta alempaan tasoon.

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (7)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit lukea minun tarinani ja ehkä oppia siitä jotain.

2007, tarkasti ja huolsi 70 leikkialuetta

Yksi käytännön työ, joka auttaa kehittymään leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuusasiantuntijana on tietysti tarkastusten tekeminen. Jo pelkästään standardin vaatimuksen soveltaminen käytännön tilanteisiin opettaa aika paljon. Lisäksi oppii näkemään milloin vaatimukset soveltuvat hyvin ja milloin huonosti.

Joskus tarkastaja kokee, että vaatimusten soveltaminen on lähes tai täysin järjetöntä. Tällöin on kaksi vaihtoehtoa. Joko lähtee helpolle tielle, ja soveltaa vaatimusta joka tapauksessa. Tai lähtee haastavammalle polulle ja opettelee riskinarvioinnin.

Vuonna 2007 ei ollut riskinarviointia sellaisena kuin me sen nyt, vuonna 2016, tunnemme. Havaitut puutteet raportoitiin kategorioittain siten, että pään kiinnijuuttuminen oli aina A tason puute, sormen kiinnijuuttuminen B tason ja niin edelleen. Jonkin verran tästä kategorioinnista livettiin, mutta ei niin paljoa, että sitä voisi kutsua varsinaisesti riskinarvioinniksi. Ainakaan taustalla ei ollut systemaattista arviointimenetelmää.

70 leikkialuetta ei kuulosta paljolta, eikä se paljoa olekaan. Ne kaikki olivat kuitenkin alueita, joihin ei ollut aiemmin tehty mitään tarkastuksia ja ne oli asennettu tyypillisesti useita vuosia aiemmin. Jokaisen alueen tarkastaminen oli siis melkoinen työ ja antoi sellaisena hyvän kuvan siitä, miten tuotteet rappeutuvat ja millaisia suunnittelukukkasia alueista löytyy.

Artikkeleiden hakemisto

Tilastotietoja 2015 sertifiointikokeista

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

2015 oli vuosi, jolloin Leikki- ja Liikuntapaikkojen turvallisuussertifioinnit otettiin käyttöön. Vuoden aikana tehtiin mittava määrä työtä, koska koko järjestelmä luotiin tyhjästä.

Jotta koe testaisi kaikkia osa-alueita, päätettiin tehdä kokeesta moniosainen. Jotkin asiat on opeteltava ulkoa, mutta toiset asiat riittää kuin osaa hakea tiedon ja soveltaa sen. Lisäksi kuvallinen osa testaa henkilön kykyä tehdä havaintoja, löytää näitä koskevat vaatimukset ja soveltaa.

Yksi linjanveto koski sitä, että läpipääsykynnys päätettiin laittaa suhteellisen matalaksi. Koska tarkastukset pitää kuitenkin tehdä, on hyvä, että tarkastustyötä tekevät pääsevät kohtuullisen hyvällä todennäköisyydellä sertifioinnin ylläpidon piiriin.

Heti alusta asti Safe to Play -sertifioinnin ohjausryhmässä oli jäseniä VYL:n turvallisuuslaitakunnasta. Kesäkuussa solmitus yhteistyön kautta sertifioinnin nimeksi tuli VYL sertifiointi ja VYL nimitti koko turvallisuuslautakunnan sertifioinnin ohjausryhmään.

Seuraavassa tilastoja tehdyistä kokeista.

  • Kirjallinen koe suoritettiin kaikkiaan 62 kertaa. Näistä 11 sai alle 80 % tuloksen ja näin ollen ei läpäissyt koetta.
  • Paras kirjallisen kokeen tulos oli 99 % ja heikoin 59 %.
  • Kuvallinen koe suoritettiin 32 kertaa. Näistä 7 sai tuloksen alle 60 % eikä läpäissyt.
  • Paras kuvallisen kokeen tulos oli 100 % ja heikoin 42 %.

Uusi herättää aina keskustelua. Kehitystyöhön kuuluu palautteen pyytäminen ja jatkokehittäminen. Kiitos kaikille VYL sertifioinnin kehittämisessä auttaneille, toiminnassa mukana olleille ja erityisesti siinä edelleen oleville.

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (6)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit seurata miten puuseppä Torniojokilaaksosta kehittyi reilussa kymmenessä vuodessa kautta Euroopan tunnetuksi leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuusasiantuntijaksi.

2006 alkaen toiminut pääturvallisuusasiantuntijana Lappset PlayCare:lle, joka tarkastaa ja huoltaa yli  2000 leikki‐ ja liikunta‐aluetta eripuolilla Suomea

Itse tarkastajan on oltava pätevä, mutta lisäksi raportoinnin on oltava yhtenäistä ja tasapainoista. Alueen omistaja haluaa rehellisen kuvan hallinnoimiensa alueiden tilasta. Yksinkin tarkastustoimintaa tekevällä on haasteita ratkaistavana, mutta jos tarkastajia on kymmenen, pitää heillä olla käytössään täsmälliset ohjeet ja työkalut.

Roolini Lappset PlayCaren toiminnassa oli tukea ja jatkokouluttaa tarkastajia. Peruskoulutuksena Lappset PlayCare käytti Viherympäristöliiton leikkipaikkojen peruskoulutusta, mikä oli tuohon aikaan ainoa saatavilla oleva suomenkielinen koulutus.

Järjestelmää luotaessa alkoi melko pian häiritä riskinarviointi, joka perustui kategoriointiin; kärjistäen sanottuna lähtökohtana oli, että jokainen pään- ja kaulan kiinnijuuttuminen katsottiin vakavaksi puutteeksi kun taas jokainen sormen kiinnijuuttuminen katsottiin hieman vähemmän vakavaksi. Tämän vuoksi joskus tuotteiden turva-alustoja uusittiin vaikka koko tuote oli monivikainen.

Tästä alkoi muotoutua ajatus siitä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Että riskit pitää arvioida kokonaisuutena eikä muusta välineestä eristettynä mittalukuna tai testinä kuten standardi ohjasi tekemään.

Pian vuoden 2008 standardipäivityksen jälkeen laadin PlayCare tarkastajille ohjeen, missä esiteltiin ensimmäinen versio riskinarvioinnista. Yksinkertaisesti sanottuna ajatuksena oli, että vaikka sormen kiinnijuuttuminen perustilanteessa on B-tason vika, se voi tilanteesta riippuen olla A tai C.

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (5)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tässä 21-osaisessa blogisarjassa kerron omat vaiheeni.

2004 alkaen aktiivisesti osallistunut EN 1176 standardisointiin CEN TC 136 / SC1:ssä ja toiminut  Suomen ryhmän edustajana

Turvastandardien merkitys on kiistaton sillä ne luovat linkin lain asettamien periaatteellisten velvoitteiden ja käytännön välille. Vaikka riskinarviointi on tavallaan pieni irtiotto pitkään jatkuneesta valtasuhteesta, missä standardi on kuningas, ilman standardeja ei voi olla kunnollista riskinarviointia.

Lappset on ollut aina aktiivisesti mukana EN 1176:n kehittämisessä. 2000-luvun alussa siihen tuli pieni paussi, mutta vuonna 2004 jatkettiin minun johdolla. Välinevalmistaja hyötyy standardisoinnissa mukana olemisesta, sillä näin voi hieman vaikuttaa standardin sisältöön mutta mikä ehkä merkittävämpää, tuotekehityksellä on täsmällinen tieto siitä, miksi vaatimukset ovat sellaisia kuin ne ovat. Standardisointiin osallistumisesta hyötyy myös siten, että jo varhain tietää tulevista muutoksista.

Standardin laadintaan kuuluu riskinarviointi; koetetaan ennakoida miten lapset käyttävät välineitä ja tutkitaan antropometrisia taulukoita. Välillä politikoidaan ja tehdään keskinäisiä sopimuksiakin eri tahojen välillä. Standardisoinnissa oppi, että yhteistyötä voi tehdä vaikka olisi eturistiriitoja. Selkään puukottajia halveksitaan joka paikassa, mutta suorasanaista ja teknisesti ajattelevaa arvostetaan. Sopii insinöörille!

Artikkeleiden hakemisto

Tavaramerkkihuijarit

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Tämä aihe liittyy tuoteturvallisuuteen vain nimellisesti jos sitäkään. Mutta en malta olla kirjoittamatta ja muita varoittamatta. Tällaista ja montaa muuta vastaavaa epärehellisyyttä ja järjestelmän väärinkäyttöä kohdataan kaiken aikaa.

Jokaisen kuvissa esitetyn kirjeen tarkoituksena on saada uhriksi valittu yritys maksamaan turhasta. Pahimmillaan maksun suorittaja tilaa järkyttävän ylihintaisen palvelun ja joutuu maksamaan siitä vielä vuosia eteenpäin. Siinä missä kuluttajia suojelee valtiolliset viranomaiset, yrityksen ainoa keino on viedä asia oikeuteen, missä kulut ja ajankäyttö on sitä luokkaa, että parin tuhannen riitaa ei kannata riitauttaa sen enempää kuin kuluttajan kannattaa riitauttaa parkkisakkoa. Vaikka se olisikin väärin perustein annettu, moraaliton ja epäeettinen, oikeuden hakeminen tulee lopulta kalliimmaksi kuin mitä voi voittaa.

Jokaisessa kirjeessä on tietoa ihan oikeasta yrityksestä ja yrityksen todellisesta tavaramerkistä. Tarkoituksena on saada yritys ostamaan joko tavaramerkin uusimispalvelu kohtuuttomalla hinnalla, tai tavaramerkin tiedot turhanpäiväiseen ja mitä ilmeisimmin väliaikaiseen, juuri tätä huijausta varten perustettuun, rekisteriin.

Ainoa keino suojautua tällaiselta ja muilta vastaavilta huijauksilta on se, että toimitusjohtaja tai hänen valtuuttamansa henkilö tietää täsmälleen, mitä palveluja yrityksellä on. Ei saa koskaan olla niin hätäinen, että maksaisi laskun vain siksi, että siinä on oman firman tiedot.

Artikkeleiden hakemisto