Kun standardi muuttuu, pitääkö välineet muuttaa?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Kuluttajaturvallisuuslaki sanoo, että välineen turvallisuuden arvioinnissa käytetään voimassa olevaa standardia. Tuntien standardisoinnin rytmin, väline ehtii nähdä elinkaarensa aikana ehkä 3 standardiversiota. Pitäisikö väline joka kerta muuttaa? Se tuntuisi turhalta ja kalliilta.

Vertailukohta löytynee autoista. 30-40 vuotta sitten autoissa ei ollut turvavyöpakkoa eikä monissa autoissa ollut turvavöitäkään. Turvavyöpakko tuli ensin etupenkeille, mutta se koski vain niitä (uusia) autoja, joissa oli turvavyöt. Myöhemmin kun vaatimus laajennettiin takapenkeille, sekin koski vain niitä (uusia) autoja, joissa oli turvavyöt myös takana. Jostakusta se, että eri aikoina käyttöönotetuille autoille on eri vaatimukset, saattoi tuntua väärältä. Mutta ajan saatossa autokanta uusiutui ja nykyään kaikissa autoissa on turvavyöt sekä edessä että takana.

Leikki ja liikuntavälineissä tilanne on samankaltainen. Välinettä koskee ne vaatimukset, jotka olivat voimassa asennushetkellä. Myöhemmin voimaan tulevista vaatimuksista pitää täyttää vain ne, jotka ovat turvallisuuden kannalta merkittäviä. Mitä tällaisia voisi olla? Otetaan pari esimerkkiä.

  • Vuonna 2008 tuli uusi vaatimus keinumisvälineiden käsi- ja jalkatuille; tapin pään halkaisijan tulee olla vähintään 44 mm jotta se ei vaurioittaisi silmää. Pitikö kaikki tapit siis vaihtaa? Riskinarvioinnillisesti ajatellen osa pitää, osaa ei. Esimerkiksi lähellä maan rajaa olevien jalkatappien vaihtaminen tuntuisi tarpeettomalta samoin kuin sellaisten käsikahvojen, joissa liike on vain poikittaista tappiin nähden. Mutta esimerkiksi käsikahva edellä pyörivissä keinumisvälineissä riski on selvästi suurempi.
  • Vuonna 2008 liukumäen turva-alue liu’un sivulla leveni 100 cm:stä 150 cm:iin. Tuskin missään tilanteessa olisi tarpeen siirtää välinettä jos liukumäen sivulla ei ole tuota 150 cm:n tilaa.

Mutta kuka päättää mitkä vaatimukset ovat riskinarvioinnillisesti merkittäviä? Jos minulta kysytään, niin suosituksen tekee tapauskohtaisesti vuositarkastuksen tekevä, riskinarvioinnin hallitseva tarkastaja. Päätöksen muutoksesta tekee aina alueen omistaja.

Otteet tason yläpuolelle vai ei?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

EN 1176 ei vaadi tason yläpuolelle, kohtaan josta noustaan jyrkästä nousuelementistä tasolle, otekahvoja joten useissa kiipeilyvälineissä niitä ei ole. Ehkä se, että standardi ei vaadi niitä, tulkitaan tarkoittavan, että niitä ei tarvita. Tai ehkä tuotekehitys on niin standardilähtöistä, että käytettävyys unohtuu. Tai ehkä kahvojen poisjättäminen on seurausta alati tiukkenevasta hintakilpailusta jonka seurauksena perusleikkivälineissä herkkuja ei juurikaan ole.

Australiassa leikkivälineille on EN 1176-standardien lisäksi muutamia lisävaatimuksia. Yksi näistä huomauttaa, että aukossa tulisi olla kahvat vaikkakaan niitä ei vaadita.

Riskinarvioinnillisesti ajatellen kahvat ehdottomasti kannattaa olla. Putoaminen on yleisin vahingon syy ja tällaisessa kohtaa putoaminen taaksepäin selälleen on aivan ilmeinen riski.

 

Alueen omistajan vastuu tarkastushuomioiden käsittelyssä

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Päävastuun leikki- tai liikuta-alueen muodostaman kuluttajapalvelun turvallisuudesta kantaa luonnollisesti alueen omistaja: Kunta, taloyhtiö tms.

Joskus tarkastaja voi kuitenkin ahdistua tietäessään, että alueella on vakava riski eikä sen korjaamisesta ole takeita. Pitäisikö tarkastajan siis omatoimisesti ilmoittaa puutteesta sosiaalisessa mediassa tai vaikkapa s-postilla viranomaiselle?

Ei pidä.

Eurooppalainen tekninen raportti leikki- ja liikunta-alueiden tarkastajien pätevyydestä (TR 17207) nimenomaan sanoo, että tarkastuksessa tehdyt havainnot ovat luottamuksellisia. Ainoan poikkeuksen tekevät seuraavat kaksi tilannetta:

  1. Tietojen luovuttaminen on ehdottomasti tarpeen lasten turvallisuuden varmistamiseksi. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että tietoja saa antaa suoraan esimerkiksi aluetta hoitavalle huoltoyhtiölle. Ei kuitenkaan kenellekään, joka ei huolendi alueen turvallisuudesta.
  2. Viranomaiset antavat lainvoimaisen määräyksen luovuttaa tiedot. Tämä vaihtoehto tulee kysymykseen jos vahinkoja on tapahtunut, asiaa tutkitaan ja esimerkiksi haluttaan varmistaa, että alueen omistajan toimittama tarkastusraportti on yhtenevä tarkastajan luovuttaman tarkastusraportin kanssa.

Seuraava suuri EN 1176 päivitys

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Seuraavat leikkivälinen standardit uusitaan elokuussa 2017:

  • EN 1176-1 Leikkivälineiden yleiset turvallisuusvaatimukset
  • EN 1176-2 Keinut
  • EN 1176-3 Liukumäet
  • EN 1176-4 Köysiradat
  • EN 1176-6 Keinumisvälineet

(Jo aiemmin julkaisun kynnyksellä ollut osan 6 julkaisua on siirretty, jotta se julkaistaan samaan aikaan kuin muutkin osat.)

Moni asia pysyy ennallaan, mutta moni asia muuttuu. Tällainen päivitys herättää kuitenkin kysymyksen: Kannattaako talvikaudella 2016 – 2017 osallistua Safe to Pay koulutuksiin lainkaan?

Kyllä kannattaa, kahdesta syystä.

  1. Safe to Play koulutuksissa käydään läpi myös tulevat muutokset. Päivitettävä oppikirja tulee sisältämään vaatimusten muutoshistorian sekä taakse, että eteenpäin!
  2. Safe to Play koulutuksiin kuuluu VYL sertifiointi, johon puolestaan kuuluu online päivityskoulutukset. Niinpä ne, jotka käyvät koulutuksen ja hankkivat sertifioinnin talvikaudella 2016 – 2017, saavat vuosittain päivityskoulutuksissa täsmällisen tiedon kaikista uusita tulkinnoista sekä muutoksista.

Koulutuksen sisältövaatimukset

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Leikkialueiden turvakoulutuksilla on pitkä historia Suomessa. Mutta muualla Euroopassa on koulutuksia järjestetty myös. On tullut selväksi se, että leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuusasiantuntijoille ei riitä pelkkä standardien vaatimusten läpikäynti. Tarkastajat käyttävät valtaa minkä mukana tulee vastuu.

Allekirjoittanut toimi sihteerinä kansainvälisessä työryhmässä, joka laati Eurooppalaiset pätevyysvaatimukset leikkialueiden tarkastajille. Tuossa työryhmässä havaittiin, että on kolmen tason pätevyyttä vastaten leikkikenttien kolmea päätarkastustyyppiä:

  • Silmämääräiset tarkastukset (Taso 1)
  • Toiminnolliset tarkastukset (Taso 2: S2P Yleiskatsaus)
  • Vuositarkastukset ym. riskinarviointia vaativat tehtävät (Taso 3: S2P Inspect).

Kunkin tarkastuksen tekeminen vaatii eritasoista tietoa kuudesta kategoriasta:

  1. Standardit ja tekniset raportit.
  2. Riskin arviointi.
  3. Tekninen tuotanto.
  4. Lasten kehitys.
  5. Aluesuunnittelu.
  6. Lainsäädäntö.

Ne, jotka ovat tutustuneet Leikisti turvallinen -kirjaan, ovat todennäköisesti havainneet, että se on kirjoitettu nämä osa-alueet mielessä. Kirja sekä tähän mennessäkin pidetyt Safe to Play -koulutukset ovat kattaneet laajasti nämä osa-alueet.

Nyt, talvisesonkina 2016-2017, aloitettavissa Safe to Play -koulutuksissa on uusittu rakenne, jotta koulutukset vastaavat täsmälleen tämän uuden teknisen raportin vaatimuksia.

Tervetuloa koulutukseen tai järjestäkää kokonaan oma koulutus!

Miksi tehdä riskinarviointi aina RAPEX direktiivin mukaisesti?

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Otan alkuun kaksi elävää esimerkkiä, jotka osoittavat, että sääntöjä noudatetaan pilkulleen silloin kun siitä ei ole itselle haittaa.

Esimerkki 1: Rovaniemellä eräs henkilö rakensi lukkonurkallisen hirsitalon alueelle, missä lukkonurkat oli kielletty. Viranomaiset määräsivät muuttamaan talon ulkoalun rakennusluvan mukaiseksi. Miksi? Koska pitäähän sääntöjä noudattaa! Rakennuksen tulee olla rakennusluvan mukainen ja se joka virheen teki, maksaa muutoksen.

Esimerkki 2: Olimme mitoittamassa parkkialuetta rakennuksen ja tontin rajan väliin kun havaittiin, että 20 vuotta sitten rakennettu talo on 2,5 metriä väärässä paikassa eikä parkkipaikka sovikaan siihen, mihin se oli asemakaavan mukaan suunniteltu. Virheen oli tehnyt kaupungin virkamies. Maksaako kaupunki rakennuksen siirron koska nythän se on selvästi rakennusluvan vastainen? Älä hulluja puhu, ei tietenkään.

Miksi esimerkissä 1 ollaan tiukkoja mutta esimerkissä 2 ei? Miksi talon lukkonurkat on pahempi asia kuin koko rakennuksen sijainti väärässä paikassa?

Leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuus

Perinteisesti leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuutta on valvottu standardien valossa. Standardin mukainen on “turvallinen” ja standardin vastainen on “vaarallinen”. Näin ei kuitenkaan ole.

Kun tarkastaja havainnoi leikkialuetta, hän näkee sekä riskejä, että standardinvastaisuuksia. Usein standardinvastainen on riski, mutta ei aina. Lisäksi standardin mukainen tuote, tai muu rakenne jota standardit eivät koske, voi olla riski.

Tästä huolimatta pidetään usein kiinni siitä, että standardinvastainen on vaarallinen. Miksi?

Osittain samasta syystä kuin rakennusvalvonnassakin. Kun ei itse tarvitse vastata korjauskuluista, on helppo olla tiukka. Hyvä tarkastaja hyväksyy standardinvastaisenkin silloin kun se on riittävän turvallinen.

Standardinvastaista ei saa kuitenkaan ilman hyvää perustetta todeta riittävän turvalliseksi. Siitä voi joutua vastuuseen jos tuotteessa sattuukin vahinko. Vahinkoja ei satu usein, mutta joskus kuitenkin.

Miksi vain RAPEX direktiivin mukaista riskinarviointia?

Jos vakava vahinko sattuu, vakuutusyhtiö maksaa vahingonkärsineelle, mutta hakee korvauksia takaisin syyllisenä pitämältään taholta siviilioikeudessa. Tämä voi olla tarkastaja. Jotta ei joutuisi maksumieheksi, pitää oma riskinarvio pystyä perustelemaan.

  • Ensimmäinen lenkki omassa puolustuksessa on osoittaa, että on aina käyttänyt hyväksyttyä riskinarviointiskaalaa. Ainoa juridisesti hyväksyttävä on RAPEX direktiivissä.
  • Toinen lenkki on käydä läpi kyseinen yksityiskohta ja osoittaa, että siihen liittyvä riski oli hyväksyttävä.
  • Jos molemmissa onnistuu, ei hätää pitäisi olla. Case closed.

Jos teit riskinarvioinnin RAPEX direktiivin mukaan, syytä hätään ei pitäisi olla, vaikka varmasti oikeusprosessi stressaakin. Siksi jokaisen tarkastajan pitäisi ymmärtää RAPEX direktiivin mukainen systemaattinen riskinarviointi ja käyttää vain sitä.

Miten tullaan asiantuntijaksi? (21)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Jos olet lukenut tämän koko blogisarjan, olet seurannut miten eräästä puutekniikan insinööristä kehittyi alansa johtava asiantuntija.

2015 alkaen perustaja, omistaja ja toimitusjohtaja Safe to Play Oy:ssä, joka kouluttaa ja sertifioi Leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuudesta vastaavia suunnittelijoita, hallinnoijia, projektipäälliköitä sekä tarkastajia.

Ei ollut helppo päätös lähteä Lappsetilta. Vaikka työ oli vaativaa, se oli myös antoisaa. Työ oli Lappilaisittain kohtuullisesti palkattua ja siinä oli hyvät edut. Vaimo työskenteli samassa toimistokompleksissa, joten työmatkat menivät mukavasti yhdellä autolla. Ja työyhteisö oli se, jossa olin ollut ammattikorkeakoulusta valmistumisesta asti.

Mutta jokin oli muuttunut. Suunnitteilla oleva koulutus ei tuntunut innostavan muita kuin minua. Olisin tarvinnut apuja koulutusten järjestämiseen, markkinointiin ja myymiseen.

Epäröintiä lisäsi se, että tuomalla uuden koulutuksen ja sertifiointijärjestelmän, tiesin astuvani monille varpaille. Suuren leikkivälinevalmistajan ei sitä tarvitsisi pelätä, mutta yksityisyrittäjänä voisin joutua todellisiin ongelmiin.

Entä miten onnistuisi ammattitaidon ylläpitäminen? Standardisointiin osallistuminen ei ole halpaa ja Lappsetin kaltaista tuotekehitystä ei ihan läheltä löytyisi.

Mutta tiesin, että jos ei nyt, niin ei koskaan ja jossittelisin lopun elämääni. Joulukuussa 2014 kerroin esimiehelleni irtisanoutuvani Lappsetin palveluksesta. Neljä viikkoa siitä syötiin läksiäiskakku ja seuraavana päivänä perustin Safe to Play Oy:n.

Nyt, reilua vuotta myöhemmin, takana on monta stressintäyteistä päivää ja muutama uneton yö. Mutta tulevaisuus näyttää hyvältä.

  • Lappset halusi jatkaa yhteistyötä konsulttisopimuksella heti irtisanoutumiseni jälkeen.
  • Sertifiointiyhteistyö Viherympäristöliiton kanssa oli tärkeä askel järjestelmän vakiinnuttamisessa.
  • Camilla Gammals CreateIT:stä on osoittautunut loistavaksi koulutusten järjestäjäksi.
  • Miko Piitsalo tekee hyvää työtä nuoresta iästään huolimatta www-sivujen kehityksessä.
  • Robert Patterson Nutmegger PR:stä on loistava PR manageri.
  • Leikisti turvallinen -kirjan ensimmäinen painos on loppumassa ja uusi revisio on työnalla.
  • Oppikirja ja koko koulutus käännetään englanniksi, mikä mahdollistaa konseptin viemisen eripuolille Eurooppaa ja vaikka aina Kauko-Itään ja Australiaan asti.

Kiitos kun seurasit ammattiuraani. Toivottavasti se kasvatti luottamustasi siihen, että S2P koulutukset ja VYL sertifioinnit ovat osaavissa käsissä.

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (20)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit seurata yhtä taivalta.

2014 alkaen vetänyt työryhmää CEN TC 136 / SC1 WG 14 joka vastaa viiden EN 1176 standardin revisioinnista (osat 2, 3, 4, 5 ja 6).

Ensimmäinen varsinaisen EN 1176 työryhmän sain vedettäväkseni 2014, kun päätettiin revisioida karusellistandardi. Vuotta myöhemmin työryhmään sulautettiin myös liukumäki-, keinu-, köysirata- ja keinumisvälinestandardit.

Tämä työryhmä on nyt vuoden 2016 alussa todenteolla aloittamassa toimintansa. Haasteita riittää.

  • Osa mukana olevista asiantuntijoista on kiinnostuneita vain osasta näitä standardeja. Toisaalta haastetta tuo myös se, että eri standardit pitää sovittaa yhteen.
  • Markkinoille tulee esimerkiksi kaiken aikaa enemmän ja enemmän välineitä, jotka sekä pyörivät, että heijaavat. Pitäisi olla selvää, minkä standardin alle erityyppiset välineet kuuluvat.
  • Keinustandardiin puolestaan liittyy aivan omanlaisensa haaste, nimittäin turva-alueen laajuus. minkään muun tuotetyypin turva-alueessa ei oteta huomioon sitä, että käyttäjät vapaaehtoisesti hyppäävät välineestä.
  • Köysiratastandardin haaste on maavaran ja nopeuden hallinta.
  • Liukumäkistandardin massiivinen haaste on hallita liukumisnopeutta jopa kymmeniä metrejä pitkissä liukumäissä. Toisaalta ei haluttaisi yliampua mitättömän matalien liukumäkien turvallisuusvaatimuksia.
  • Lisäksi kaikkia näitä välineitä koskee myös EN 1176 standardien ensimmäinen osa, jonka kehityksestä vastaa aivan oma työryhmänsä.

Standardien laadinnassa yhteistyö on kaiken A ja O. Vetäjän ei pidä sortua yrittämään pitää liian tiukasti kiinni työnalla olevien standardien teknisistä yksityiskohdista. Tärkeintä on saavuttaa konsensus. Olkoon niin klisee kuin haluaa, mutta ”There is no I in team”.

Vaikka moni työryhmä sinnittelee ilman ammattisihteeriä, niin hyvä sellainen auttaa todella paljon ja onnekseni tähänkin työryhmään saatiin sellainen Yleisestä teollisuusliitosta.

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (19)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta saat kuvan siitä, millaisen reitin allekirjoittanut on kulkenut.

2014 kirjoitti kirjan Leikisti turvallinen

Kun Lappset lähti kehittämään koulutusta, päätettiin tehdä kaikki huolella. Ymmärrettiin, että koulutuksen aikana henkilö voi oppia ja muistaa hyvin rajallisen määrän knoppitietoa. Se, että koulutuksesta jää kunnon oppikirja, josta oppii hakemaan tietoa, nähtiin hyvin tärkeänä.

Päätettiin, että kuvitukseen kannattaa panostaa. Koska samoja kuvia käytettäisiin sekä kirjassa, että koulutuksessa, sain luvan tehdä kuvituksen työaikana. Samaan aikaan kun kirjoitin tekstiä kotona omalla ajallani, tein kuvia toimistossa sen minkä muilta töiltäni ehdin.

Kirjaprojekti toi jälleen yhteen ryhmän asiantuntijoita. Olisi hienoa, jos kirjaa kirjoitettaisiin kuten standardia, mutta ymmärrettävästi kulujen maksamiseen ei löydy vapaaehtoisia. Siksi päädyttiin samaan hyväksi koettuun toimintamalliin, missä minä kirjoitin ja asiantuntijajäsenet kommentoivat. Lopulta tällaisen yhteistyön tuloksena kirja, jonka projektinimi oli Leiki turvallisesti, julkaistiin nimellä Leikisti turvallinen.

Tilaa kirja

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (18)

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tässä blogisarjassa kerron oman tarinani.

2013 – 2014 Laatinut koulutusjärjestelmän Leikki- ja Liikunta-alueiden suunnittelijoille, hallinnoijille, projektipäälliköille sekä tarkastajille.

Kun HAMK alkoi järjestää VYL koulutuksina aikaisemmin tunnettuja leikkivälineiden turvallisuuskoulutuksia, ei allekirjoittaneelle löytynyt enää tilaa kouluttajana. Lappset välinevalmistajana kuitenkin halusi seurata sitä, mitä Suomessa opetetaan leikkivälineiden turvallisuudesta. Vaikka virheellistä koulutusta tapahtui harvoin, ne harvat asiat aiheuttivat liikaa huolta.

Tuohon aikaan Lappsetin toimitusjohtaja kannusti sisäiseen yrittäjyyteen. Managereille annettiin kohtuullisen paljon valtaa kehittää uusia tuotteita. Kun siis pyysin lupaa aloittaa koulutusten kehittäminen, se hyväksyttiin.

Kun kerran homma aloitettiin puhtaalta pöydältä, huomioitiin kaikki mahdollinen: eri ammattiryhmät, sekä leikki että liikuntavälineet, riskinarviointi, aluesuunnittelu ja jopa esteettömyys. Omana kannustimenani oli saada tehdä omakustanteena oppikirja, jota käytettäisiin koulutuksissa.

Artikkeleiden hakemisto