Blogi

Pakotettu liike

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Jotkin leikkivälineet saattavat käyttäjän liikkeeseen, jota ei voi juuri hallita eikä helposti pysäyttää. Tällaista liikettä kutsutaan pakotetuksi. Pakotetussa liikkeessä ollessaan käyttäjän ympärillä katsotaan olevan vapaa tila, mikä tulee olla vapaa kaikista esteistä eikä se yleensä saa ristetä toisen vapaan tilan kanssa.

Vaikka pakotettu liike on standardin mukaan mustavalkoisesti joko pakotettua tai ei, riskinarvioinnillisesti sillä, kuinka pakotettua liike on, on suuri merkitys.

Standardi sallii vapaiden tilojen risteämisen esimerkiksi keinurungossa, jossa on kaksi keinua vierekkäin samassa tolppavälissä.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.1.5. Pakotettu liike.

Kiilautuminen ja litistyminen

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Kiilautuminen on yleensä mahdollista nieluissa, jotka kapenevat jyrkemmässä kuin 60° kulmassa. Tunnetuin kiilautumistilanne on kaulan kiinnijuuttuminen, mutta periaatteessa mikä tahansa vartalon osa voi kiilautua.

Vartalossa on kaulan lisäksi muitakin sellaisia kohtia, joissa vartalo luonnollisesti levenee tietystä kohtaa molempiin suuntiin, tai jossa on paljon pehmeää kudosta; esimerkiksi peukalo, olkavarren alaosa, nilkka ja vyötärö.

Litistymistä koskien leikkivälinestandardissa on hyvin vähän vaatimuksia koska perinteisesti leikkivälineissä on ollut hyvin vähän liikkuvia osia. Nykyään liikkuvia leikkivälineitä on enenevässä määrin. Paremman puutteessa riskinarviointi voi perustua standardin En 16630 vaatimuksiin mekanismien raoista.

Litistyminen voi olla hiertävää (kuten karusellin maavara), murskaavaa (kuten vasaralla sormeen isku) tai leikkaavaa (kuten sakset).

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvuissa 4.1.3. Kiilautuminen ja 4.1.4. Litistyminen.

Kiinnijuuttumiset

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Riskinä kiinnijuuttumiset ovat vähäisempiä kuin mitä yleensä ajatellaan. Kiinnijuuttumisia sattuu kohtuullisen harvoin ja kuristumista lukuun ottamatta ne yleensä eivät johda vakaviin vammoihin.

Leikki- ja liikuntavälineissä on lähes samat kiinnijuuttumisvaatimukset.

Pään kiinnijuuttumisessa kiellettyjä rakoja ovat yli 60 cm korkeudessa olevat aukot, joista mahtuu läpi joko 89×157 mm testikoetin tai Ø130 testikoetin, mutta ei Ø230 testikoetin.

Sormen kiinnijuuttumisessa kiellettyjä rakoja ovat yli 100 cm korkeudessa olevat aukot, joista mahtuu läpi Ø8 mm testikoetin, mutta ei Ø25 mm testikoetin.

Vaatteen kiinnijuuttuminen testataan palomiehentangoista, liukumäistä ja katoista erityisellä testilaitteella, jossa on 40 cm pituisessa tangossa liukuva 40 cm pituinen ketju jonka päässä on Ø25 mm suuruinen nuppi.

Kaulan kiinnijuuttuminen testataan erityisellä testilaitteella kaikista ylös tai sivulle päin avautuvista nieluista yli 60 cm korkeudessa.

Lisäksi EN 1176 standardi määrittää testit vartalon ja jalkaterän kiinnijuuttumisille.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.1.2. Kiinnijuuttumiset.

Iskunvaimennus

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Turva-alustan sekä joidenkin leikkivälinekomponenttien iskunvaimennus testataan HIC testillä. Hyväksyttävä HIC arvo on 1000, mikä tarkoittaa tiettyä todennäköisyyttä eriasteisille aivovammoille.

Iskunvaimennus on vain yksi alustamateriaalien ominaisuus muiden joukossa: puhtaanapito, perustettavuus, helppokulkuisuus, hygieenisyys, miellyttävyys avojalalle, kuluminen ja hinta. Läheskään aina iskunvaimennus ei ole määräävä valintakriteeri vaikkakin se asettaa minimivaatimuksen poissulkien iskunvaimennukseltaan riittämättömät vaihtoehdot.

Iskunvaimennukseen liittyvä riskinarviointi on yksi haastavimmista turvallisuuden osa-alueista.

  • Aivovamman syntyminen on kirjaimellisesti tuurikauppaa, sillä sama isku voi aiheuttaa mitättömän tai vakavan aivovamman.
  • Putoaminen voi tapahtua monin eri tavoin.
  • Turva-alueessa voi olla kovempia kohtia tai putoaminen voi tapahtua irtonaisen kohteen kuten polkupyörän päälle.
  • Alustan aiheuttama kimpoaminen voi kasvattaa riskiä tietyntyyppisiin murtumiin.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 3.3. Iskunvaimennus.

Välineiden rakenteellinen kestävyys

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Rakenteellisen kestävyyden tarkastaminen on haastavaa. Standardeissa on kyllä täsmälliset testimenetelmät, mutta niitä ei saa tehdä enää asennuksen jälkeen. Standardin testit ovat tyyppitestejä, joissa on suuret varmuuskertoimet ja jotka saattavat vaurioittaa rakennetta. Kenttäolosuhteissa tarkastajan tulee rakennetta rikkomattomin keinoin arvioida välineen riittävä lujuus.

Leikkivälineiden yleinen rakenteellisen lujuuden testaaminen perustuu käyttäjämäärän määrittämiseen ja sen mukaisella kuormalla testaamiseen. Erityisiä rakenteellisen lujuuden testejä on muun muassa keinulle, köysiradalle ja karusellille.

Ulkokuntoilu- ja parkour-välineille on leikkivälineiden testimenetelmän kaltainen, mutta hieman erisuuruisilla painoilla tehtävä testi. Lisäksi kaikille liikuntavälineille on omia, erityiset rakenteellisen lujuuden testinsä, jotka liittyvät muun maussa iskunkestävyyteen ja stabiliteettiin.

Standardissa mainittujen testien lisäksi välinevalmistajat tekevät omia testejään, sillä välineiden on kestettävä kaatumatta, rikkoutumatta ja liiaksi huojumatta rajuakin käyttöä.

Rakenteellinen lujuus on sekä laatu- että turvallisuustekijä!

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 3.2. Välineiden rakenteellinen kestävyys.

Materiaalit ja liitokset

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Leikki- ja liikunta-alueiden tarkastajien pätevyyttä käsittelevän teknisen raportin mukaan toiminnallisia ja vuositarkastuksia tekevillä tulisi olla korkea tietotaso välineiden teknisistä ominaisuuksista. Tämä sisältää perustiedon materiaaleista. Jokaisella materiaalityypillä (puu, muovit ja metallit) on omat vahvuutensa ja heikkoutensa mitkä on huomioitava sekä tarkastuksissa että huollossa.

Huonosti tehty, heikko tai heikentynyt liitos voi vaarantaa välineen rakenteellisen lujuuden, vaikka itse komponentit olisivat uudenveroiset. Elektrolyyttinen korroosio on suhteellisen yksinkertainen asia, mutta huomiotta jätettynä voi vaarantaa koko välineen rakenteellisen lujuuden.

Laatu näkyy yksityiskohdissa ja viimeistelyssä. Huolellinen viimeistely on myös osa välineen kokonaisturvallisuutta.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 3.1. Materiaalit ja liitokset.

Dokumentaatio

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Vapaa-ajan alueista kertyy monia dokumentteja, joiden säilyttämiselle on hyvät syyt. Heti alussa arkistoidaan aluesuunnitelma, välineiden mukana toimitetut asennusohjeet, huolto-ohjeet, takuuehdot ja käyttöönottotarkastuksen pöytäkirja. Lisäksi arkistoidaan ajan kuluessa henkilövahinkoraportit, vuositarkastusraportit sekä toiminnallisen ja silmämääräisen tarkastuksen lokit.

Erillinen turvallisuusasiakirja auttaa turvallisuuden hallinnoinnin organisoimisessa. Turvallisuusasiakirja sisältää seuraavat tiedot:

  • Palvelun tarjoajan eli alueen omistajan tiedot
  • Vastuullisten henkilöiden tiedot
  • Rekisteri palveluun kuuluvista vapaa-ajan alueista
  • Aluekohtaisesti erityiset vaarat, esimerkiksi läheinen tie, vesistö, jyrkänne
  • Riskiarvio havaituista vaaroista sekä miten em. vaaroja voidaan heti tai tarvittaessa rajoittaa
  • Selvitys henkilökunnan pätevyyden ylläpidosta
  • Tarkastus ja huoltosuunnitelma
  • Tieto missä leikkikenttää koskevaa dokumentaatiota säilytetään
  • Kuvaus onnettomuustilanteessa toimimisesta; kuka kirjaa vahingon ja päättää vaaditaanko toimenpiteitä; mitkä vahingot ilmoitetaan viranomaiselle.
  • Kuka vastaa turvallisuusasiakirjan ylläpidosta

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 2.3 Dokumentaatio.

Yli 20 000 sivun aukaisua www.s2p.fi sivustolla!

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Vuoden viimeisenä päivänä, 31.12.2016, S2P.fi sivuston eri sivujen avausmäärä ylitti 20 000 rajapyykin.

Suosituin sivu on Testaa tietosi, jossa voi kokeilla kuinka hyvin alan knoppitieto on hallussa. Sertifioidut henkilöt -lista on avattu yli 1 200 kertaa. Usein kysyttyjä tietoiskuja on luettu noin 700 kertaa. Koulutusten sisältökuvauksia (Tarkastaja, projektipäällikkö, hallinnoija, suunnittelija, yleiskatsaus) on avattu yhteensä noin 1 600 kertaa.

Safe to Play -koulutusten tarkoituksena on ollut alusta asti muodostaa kansainvälinen franchaise, minkä puitteissa englanninkielelle käännettävä koulutus ja oppikirja tulee käyttöön eri kielillä pidettävissä koulutuksissa eri puolilla Eurooppaa ja jopa Euroopan ulkopuolella. Talvikaudelle 2016-2017 uudistettu koulutus yhdessä uuden oppikirjan kanssa ovat saaneet hyvää palautetta kautta linjan mikä antaa yrityksen johdolle mahdollisuuden keskittyä toiminnan laajentamiseen. Tulevaisuus näyttää valoisalta!

Tässä yhteydessä kiitos kaikille koulutuksiin osallistuneille sekä muille yhteistyökumppaneille. Safe to Play:n puolesta hyvää alkanutta vuotta 2017!

Rakennusprojektit

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Olisi hienoa, jos voisi aina korjata kaikki pienetkin puutteet ja uusia alueet säännöllisesti niiden laskennallisen elinkaaren päättyessä. Koska näin ei ole, laaditaan toimenpidesuunnitelma. Ensin korjataan selvät riskit, sitten vaihdetaan pahimmin rapistuneet välineet ja lopuksi uusitaan loput alueesta.

Projektin eri vaiheissa turvallisuuden huomioiminen on yksi asia muiden joukossa, mutta sen laiminlyöminen johtaa ongelmiin käyttöönottovaiheessa. Projektipäälliköllä on tässä keskeinen rooli.

Kun vapaa-ajan alueen uusiminen aloitetaan, pitää huolehtia sekä työmaan että alueen lasten turvallisuudesta kuten millä tahansa työmaalla.

Valmiin alueen siirtymistä yhteisön käyttöön nopeuttaa ja helpottaa esimerkiksi järjestämällä avajaiset ja ohjausta. Erityisesti koulujen leikkialueilla, missä käyttöä on paljon, on tarpeen normaalia intensiivisempi valvonta, jotta alkuhuumassa ei sattuisi kovin paljoa vahinkoja.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 2.2. Rakennusprojektit.

Huolto- ja tarkastussuunnitelmat

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Huolto- ja tarkastus ovat reaalitoimenpiteitä, joiden järjestyksellinen suorittaminen vaatii suunnitelman. Suunnitelma sisältää tiedon alueista ja välineistä, ohjeet huollolle sekä seurannan huoltojen tekemisestä.

Tarkastaja on leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden asiantuntija. Häntä voi käyttää myös muissa tehtävissä kuten suunnittelutyön konsultointi, asennuksen aikainen valvonta ja henkilövahingon jälkeinen tarkastus.

Riskinhallinta on hallinnoijan tehtävä ja se sisältää kaiken turvallisuuteen liittyvän tiedon (mm. tarkastusraportit) perusteella tehtävät päätökset tarvittavista jatkotoimenpiteistä joiden avulla havaitut riskit saatetaan hyväksyttävälle tasolle.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 2.1. Huolto- ja tarkastussuunnitelmat.