Blogi

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Jos olet lukenut tämän koko blogisarjan, olet seurannut miten eräästä puutekniikan insinööristä kehittyi alansa johtava asiantuntija.

2015 alkaen perustaja, omistaja ja toimitusjohtaja Safe to Play Oy:ssä, joka kouluttaa ja sertifioi Leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuudesta vastaavia suunnittelijoita, hallinnoijia, projektipäälliköitä sekä tarkastajia.

Ei ollut helppo päätös lähteä Lappsetilta. Vaikka työ oli vaativaa, se oli myös antoisaa. Työ oli Lappilaisittain kohtuullisesti palkattua ja siinä oli hyvät edut. Vaimo työskenteli samassa toimistokompleksissa, joten työmatkat menivät mukavasti yhdellä autolla. Ja työyhteisö oli se, jossa olin ollut ammattikorkeakoulusta valmistumisesta asti.

Mutta jokin oli muuttunut. Suunnitteilla oleva koulutus ei tuntunut innostavan muita kuin minua. Olisin tarvinnut apuja koulutusten järjestämiseen, markkinointiin ja myymiseen.

Epäröintiä lisäsi se, että tuomalla uuden koulutuksen ja sertifiointijärjestelmän, tiesin astuvani monille varpaille. Suuren leikkivälinevalmistajan ei sitä tarvitsisi pelätä, mutta yksityisyrittäjänä voisin joutua todellisiin ongelmiin.

Entä miten onnistuisi ammattitaidon ylläpitäminen? Standardisointiin osallistuminen ei ole halpaa ja Lappsetin kaltaista tuotekehitystä ei ihan läheltä löytyisi.

Mutta tiesin, että jos ei nyt, niin ei koskaan ja jossittelisin lopun elämääni. Joulukuussa 2014 kerroin esimiehelleni irtisanoutuvani Lappsetin palveluksesta. Neljä viikkoa siitä syötiin läksiäiskakku ja seuraavana päivänä perustin Safe to Play Oy:n.

Nyt, reilua vuotta myöhemmin, takana on monta stressintäyteistä päivää ja muutama uneton yö. Mutta tulevaisuus näyttää hyvältä.

• Lappset halusi jatkaa yhteistyötä konsulttisopimuksella heti irtisanoutumiseni jälkeen.
• Sertifiointiyhteistyö Viherympäristöliiton kanssa oli tärkeä askel järjestelmän vakiinnuttamisessa.
• Camilla Gammals CreateIT:stä on osoittautunut loistavaksi koulutusten järjestäjäksi.
• Miko Piitsalo tekee hyvää työtä nuoresta iästään huolimatta www-sivujen kehityksessä.
• Robert Patterson Nutmegger PR:stä on loistava PR manageri.
• Leikisti turvallinen -kirjan ensimmäinen painos on loppumassa ja uusi revisio on työnalla.
• Oppikirja ja koko koulutus käännetään englanniksi, mikä mahdollistaa konseptin viemisen eripuolille Eurooppaa ja vaikka aina Kauko-Itään ja Australiaan asti.

Kiitos kun seurasit ammattiuraani. Toivottavasti se kasvatti luottamustasi siihen, että S2P koulutukset ja VYL sertifioinnit ovat osaavissa käsissä.

Artikkeleiden hakemisto

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit seurata yhtä taivalta.

2014 alkaen vetänyt työryhmää CEN TC 136 / SC1 WG 14 joka vastaa viiden EN 1176 standardin revisioinnista (osat 2, 3, 4, 5 ja 6).

Ensimmäinen varsinaisen EN 1176 työryhmän sain vedettäväkseni 2014, kun päätettiin revisioida karusellistandardi. Vuotta myöhemmin työryhmään sulautettiin myös liukumäki-, keinu-, köysirata- ja keinumisvälinestandardit.

Tämä työryhmä on nyt vuoden 2016 alussa todenteolla aloittamassa toimintansa. Haasteita riittää.

• Osa mukana olevista asiantuntijoista on kiinnostuneita vain osasta näitä standardeja. Toisaalta haastetta tuo myös se, että eri standardit pitää sovittaa yhteen.
• Markkinoille tulee esimerkiksi kaiken aikaa enemmän ja enemmän välineitä, jotka sekä pyörivät, että heijaavat. Pitäisi olla selvää, minkä standardin alle erityyppiset välineet kuuluvat.
• Keinustandardiin puolestaan liittyy aivan omanlaisensa haaste, nimittäin turva-alueen laajuus. minkään muun tuotetyypin turva-alueessa ei oteta huomioon sitä, että käyttäjät vapaaehtoisesti hyppäävät välineestä.
• Köysiratastandardin haaste on maavaran ja nopeuden hallinta.
• Liukumäkistandardin massiivinen haaste on hallita liukumisnopeutta jopa kymmeniä metrejä pitkissä liukumäissä. Toisaalta ei haluttaisi yliampua mitättömän matalien liukumäkien turvallisuusvaatimuksia.
• Lisäksi kaikkia näitä välineitä koskee myös EN 1176 standardien ensimmäinen osa, jonka kehityksestä vastaa aivan oma työryhmänsä.

Standardien laadinnassa yhteistyö on kaiken A ja O. Vetäjän ei pidä sortua yrittämään pitää liian tiukasti kiinni työnalla olevien standardien teknisistä yksityiskohdista. Tärkeintä on saavuttaa konsensus. Olkoon niin klisee kuin haluaa, mutta ”There is no I in team”.

Vaikka moni työryhmä sinnittelee ilman ammattisihteeriä, niin hyvä sellainen auttaa todella paljon ja onnekseni tähänkin työryhmään saatiin sellainen Yleisestä teollisuusliitosta.

Artikkeleiden hakemisto

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta saat kuvan siitä, millaisen reitin allekirjoittanut on kulkenut.

2014 kirjoitti kirjan Leikisti turvallinen

Kun Lappset lähti kehittämään koulutusta, päätettiin tehdä kaikki huolella. Ymmärrettiin, että koulutuksen aikana henkilö voi oppia ja muistaa hyvin rajallisen määrän knoppitietoa. Se, että koulutuksesta jää kunnon oppikirja, josta oppii hakemaan tietoa, nähtiin hyvin tärkeänä.

Päätettiin, että kuvitukseen kannattaa panostaa. Koska samoja kuvia käytettäisiin sekä kirjassa, että koulutuksessa, sain luvan tehdä kuvituksen työaikana. Samaan aikaan kun kirjoitin tekstiä kotona omalla ajallani, tein kuvia toimistossa sen minkä muilta töiltäni ehdin.

Kirjaprojekti toi jälleen yhteen ryhmän asiantuntijoita. Olisi hienoa, jos kirjaa kirjoitettaisiin kuten standardia, mutta ymmärrettävästi kulujen maksamiseen ei löydy vapaaehtoisia. Siksi päädyttiin samaan hyväksi koettuun toimintamalliin, missä minä kirjoitin ja asiantuntijajäsenet kommentoivat. Lopulta tällaisen yhteistyön tuloksena kirja, jonka projektinimi oli Leiki turvallisesti, julkaistiin nimellä Leikisti turvallinen.

Tilaa kirja

Artikkeleiden hakemisto

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tässä blogisarjassa kerron oman tarinani.

2013 – 2014 Laatinut koulutusjärjestelmän Leikki- ja Liikunta-alueiden suunnittelijoille, hallinnoijille, projektipäälliköille sekä tarkastajille.

Kun HAMK alkoi järjestää VYL koulutuksina aikaisemmin tunnettuja leikkivälineiden turvallisuuskoulutuksia, ei allekirjoittaneelle löytynyt enää tilaa kouluttajana. Lappset välinevalmistajana kuitenkin halusi seurata sitä, mitä Suomessa opetetaan leikkivälineiden turvallisuudesta. Vaikka virheellistä koulutusta tapahtui harvoin, ne harvat asiat aiheuttivat liikaa huolta.

Tuohon aikaan Lappsetin toimitusjohtaja kannusti sisäiseen yrittäjyyteen. Managereille annettiin kohtuullisen paljon valtaa kehittää uusia tuotteita. Kun siis pyysin lupaa aloittaa koulutusten kehittäminen, se hyväksyttiin.

Kun kerran homma aloitettiin puhtaalta pöydältä, huomioitiin kaikki mahdollinen: eri ammattiryhmät, sekä leikki että liikuntavälineet, riskinarviointi, aluesuunnittelu ja jopa esteettömyys. Omana kannustimenani oli saada tehdä omakustanteena oppikirja, jota käytettäisiin koulutuksissa.

Artikkeleiden hakemisto

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit lukea yhden tarinan.

2013 alkaen toiminut vetäjänä työryhmässä CEN TC 136 WG 1 tehtävänä laatia EN standardi parkour välineille.

Parkour standardin laatiminen on ollut standardisoimisurani suurin yksittäinen tehtävä. Miten saattaa yhteen eri puolilta Eurooppaa toisiaan tuntemattomia henkilöitä, joilla on mahdollisesti eturistiriitoja ja jotka ovat usein voimakkaita persoonallisuuksia, tavalla, joka luo hyvän ilmapiirin ja tuottaa moitteettoman, juridisesti sitovan turvastandardin?

Onnekseni sain työryhmään sekä hyvän sihteerin, Suvi Pasasen Yleisestä teollisuusliitosta, sekä loistavia parkour-asiantuntijoita kotimaasta. Mukaan tuli totta kai jäseniä muualtakin, kuten Puolasta, Saksasta, Tanskasta ja Englannista.

Opin, että työryhmän vetäjänä pitää olla äärimmäisen huolellinen siinä, mihin asioihin haluaa itse panostaa. Pitää tarkoin miettiä onko jokin yksityiskohta niin tärkeä, että sen puolesta kannattaa puhua saati väitellä taikka taistella. Jos työryhmän vetäjä menettää luottamuksen, on työ melkein sama lopettaa siihen.

Loppujen lopuksi työ eteni haasteista huolimatta sujuvasti ja valmis standardi voitiin luovuttaa EN standardisoinnin keskussihteeristölle 2015 – 16 vuodenvaihteessa.

Artikkeleiden hakemisto