Täältä löydät vastaukset usein esitettyihin kysymyksiin leikki- ja liikuntapaikkojen turvallisuudesta, vastuista, sertifioinnista jne.
Vastaukset kuvineen ovat sitä, mitä voit odottaa oppivasi Safe to Play -koulutuksissa ja mitä esitetään Safe to Play Encyclopediassa (kirja ja sovellus).
Tilaa: Safe to Play kirja tai asenna Safe to Play sovellus.
Putoamiskorkeus on tekninen arvo, jonka perusteella valitaan iskua vaimentava alustamateriaali leikkivälineen turva-alueelle.
Ei. Kun leikkivälineessä ei ole pakotettua liikettä ja sen putoamiskorkeus on alle 600 mm, alusta saa olla jopa täysin kova, esim. kivetys (huom. välinevalmistajilla voi olla tästä tiukempi ohjeistus).
Kyllä saa ja sattuukin. Tämä voi tuntua pahalta, mutta se on realiteetti. Huomioiden, että lapset vasta kehittävät motorisia kykyjään ja välineet ovat valvomattomassa käytössä, on jotakuinkin mahdotonta eliminoida vahinkojen mahdollisuutta.
Kuluttajaturvallisuuslaki asettaa huolellisuusvelvoitteen palvelun tarjoajalle. Päävastuu on siis alueen omistajalla kuten kunta, seurakunta tai taloyhtiö.
Ei. Mutta eivät ne saa vaarallisiakaan olla. Tämä näennäinen ristiriita selittyy sillä, että huvimajat ovat kuluttajapalveluita kuten leikkivälineetkin. Kuitenkaan niiden turvallisuuden arviointiin ei käytetä samoja tiukkoja kriteereitä kuin leikkivälineisiin.
Lue lisää Huvimajat – pitääkö niiden täyttää kiinnijuuttumisvaatimukset?
Ilman muuta! Toinen kysymys on, mitä tarkastetaan ja kenen toimesta.
Lue lisää Taloyhtiön leikkipaikka – pitääkö tarkastaa vuosittain?
Ei. Taloyhtiö vastaa yhteisen piha-alueen turvallisuudesta. Kuluttajille myytävät trampoliinit ovat yksityiskäyttöön tarkoitettuja eikä niitä niin ollen saa asettaa julkiseen käyttöön. TUKESin verkkosivuilla olevan tiedon mukaan trampoliineilla on tapahtunut useita murtumiin tai aivotärähdykseen johtaneita vahinkoja.
Lue lisää Trampoliini taloyhtiön pihalla – saako asukas antaa omansa?
Kyllä on. Mutta tekijä ottaa samalla tuotevastuun tuotteen koko elinkaaren ajalta ja moni tuote on teknisesti paljon haastavampi kuin mitä kuvittelisi.
Kahdesta syystä ei ja yhdestä syystä kyllä. Ei 1: Nurmikon iskunvaimennus katsotaan riittävän metrin putoamiskorkeuteen asti ja keinujen putoamiskorkeus on tyypillisesti 120 … 140 cm.
Leikkipaikka muussa kuin yksityiskäytössä on Kuluttajaturvallisuuslain mukainen palvelu. Velvoite turvallisuusasiakirjan laatimisesta koskee kaikkia palveluntarjoajia, mutta TUKES on vapauttanut taloyhtiön pienet leikkipaikat tästä velvoitteesta.
Lue lisää Turvallisuusasiakirja leikkialueesta – keitä velvoite koskee?
Päiväkodin pihalla on paljon enemmän lapsia kuin tavallisessa leikkipuistossa. Lapset ovat samasta ikäryhmästä ja keskenään tuttuja. Tällaisessa ympäristössä todennäköisyys vahingolle on ilman muuta tavallista suurempi. Tämä pitäisi huomioida välinevalinnoissa.
Lue lisää Vahinkoja päiväkodissa – onko välinevalmistaja vastuussa?
Ei haittaa. Suomen olosuhteissa talvi ja routa tulevat varmuudella mikä vaatii varovaisuutta kaikkialla. Maahan iskeytymisen aiheuttama vamma on talvella toki suurempi, mutta toisaalta luonnollinen varovaisuus vähentää maahan iskeytymisen todennäköisyyttä.
Kannen muodostuminen alkaa noin 20 cm syvyydestä ja ajan kanssa pinnassa oleva irtonainen kerros vähenee vähenemistään. Ennen kuin hiekan iskunvaimennuskyky on merkittävästi heikentynyt, pitää pinta rikkoa esimerkiksi pienkaivinkoneella tai puutarhajyrsimellä.
Turva-alue on leikkivälineen alla ja ympärillä oleva maa-ala, joka tulee kattaa iskuavaimentavalla materiaalilla kuten esimerkiksi puurimoitus, kivituhka, nurmikko, hiekka, hake tai rouhekumilaatta.
Ei kenenkään. Vaikuttaa siltä, että jokainen tekee sen kerran. Harvat kahdesti. Ongelma näyttää kohdistuvan erityisesti päiväkoteihin siitä yksinkertaisesta syystä, että lapsen ensimmäinen pakkasaamu vietetään useimmiten päiväkodin leikkipihalla.
Saa. On kuitenkin huomioitava muutamia asioita. Asentaminen voi olla teknisesti haastavaa eikä takuu tietystikään kata asennuksessa pilattua välinettä.
Tilanne on sama kuin vuonna 1999 leikkivälineiden kanssa. Tuolloin julkaistiin EN 1176 standardit ensimmäistä kertaa. Vanhojen lihaskuntovälineiden turvallisuus arvioidaan käyttäen apuna nyt julkaistua EN 16630 standardia, mutta ei tiukasti siinä esitettyjen vaatimusten mukaan.
Lue lisää Ei-standardinmukaiset lihaskuntovälineet – mitä tehdä?
Ei pidä. Mutta omavalmisteen osalta korjaaja kantaa tuotevastuun itse ja henkilökohtaisesti. Korjaajan on siis oltava tietoinen turvallisuusvaatimuksista ja oltava varma siitä, että korjattu rakenne täyttää tuotteen nykyiset turvallisuusvaatimukset.
Ilman muuta saa. Kylläste ei saa sisältää esimerkiksi kromia tai arseenia, mutta tavallista vihreää kuparikyllästettä saa käyttää. Itse asiassa ei ole edes suositeltavaa rakentaa kyllästämättömästä puusta sään armoilla vuodesta toiseen seisovia välineitä.
Lue lisää Kyllästetty puu – saako leikkivälineitä valmistaa siitä?
Eri alustamateriaaleilla on eri ominaisuudet. Mikään ei ole yksiselitteisesti paras. Mutta eri kohteisiin on hyviä ja huonoja vaihtoehtoja.
Sertifiointi on puolueeton ja luotettava vakuutus siitä, että henkilö on pätevä. Tämä auttaa kun uusi toimija haluaa tarjota palveluaan varsinkin julkisissa tarjouspyynnöissä.
Ei suinkaan. Mutta siitä on kiistatonta hyötyä ammatillisen pätevyyden osoittamisessa ja ylläpitämisessä. Leikki- ja liikunta-alueiden suunnittelu, hallinnointi ja tarkastus liittyvät kuluttajapalveluun, jonka kuluttajaturvallisuuslain mukaan pitää olla huolellisesti tuotettu.
Kuluttajaturvallisuuslaki edellyttää palveluntarjoajalta huolellisuutta. Kaikkien palvelun tuottamiseen osallistuvien on siis oltava päteviä tehtäväänsä.
Silmämääräinen ja toiminnallinen tarkastus tehdään yleensä etukäteen laaditun tarkastuslistan mukaan. Samalla suoritetaan rutiininomaiset huoltotoimet.
Henkilön on oltava pätevä. Tässä tapauksessa se tarkoittaa soveltuvien standardien tuntemista ja kykyä riskinarviointiin.
On todennäköistä, että tarkastetuissa tuotteissa sattuu vahinkoja. Ne eivät välttämättä ole kenenkään syy vaan vain seurausta epäonnisesta sattumasta.
Lue lisää Tarkastajan vastuu – mitä jos välineessä sattuu vahinko?