Pihakaluste

Artikkelin nykyarvio. Ennen vuotta 2008 leikkivälinestandardin EN 1176-1 soveltamisalan suomennoksessa oli teknisesti pieni virhe, jonka vuoksi vaatimuksia sovellettiin usein kalusteisiin ja tietysti liikuntavälineisiin, joille ei ollut vielä tuolloin omia turvastandardejaan. Se tuotti tuskaa välinevalmistajille ja alueiden ylläpitäjille. Tämä neljäs Viherympäristölehdessä julkaistu artikkelini vuodelta 2007 koettaa löytää järkeä siihen, mihin välineisiin leikkivälineiden vaatimuksia pitäisi soveltaa ja missä laajuudessa.

Eihän tää mikään leikkiväline oo!

Kansalainen yllätti itsensä tässä eräänä päivänä istumasta työtuolillaan takakenossa katse tiukasti näyttöjen läpi kaukaisuuteen porautuneena. Ajatukset olivat palanneet lapsuusmaisemiin Ylitorniolle, missä nuoret lihakset ja jänteet saivat kaipaamaansa vahvistusta rantakoivikon oksistossa. Vaikka meijerin asuntojen takapihalle rakennettu leikkipaikka oli tuohon aikaan poikkeuksellisen edistyksellinen, kului aika kuitenkin paremmin Tarzan roolileikkeihin uppoutuneena jossain muualla kaveriporukan kanssa.

Näin lienee myös nykyään. Leikkipaikkoja rakennetaan kaupunkeihin vastaamaan lasten ja nuorten leikin ja liikunnan tarpeita. Leikkipaikkoja toki käytetään, mutta leikki ei rajoitu leikkikentille. Tämä herättääkin kysymyksen siitä, mikä loppujen lopuksi on leikkiväline ja mikä ei?

Määritelmän merkitys

Jotta leikkiväline olisi turvallinen käyttää, sen suunnittelussa tulee huomioida pään, kaulan, jalkaterän, sormien ja vaatteiden kiinnijuuttumiset. Tuotteen on oltava asennettuna avoimeen tilaan ja alustamateriaalin tulee täyttää tiukat vaatimukset. Valmista tuotetta tarkastellaan lähestulkoon suurennuslasilla ja jopa monen miehen voimin.

Muut ympäristöelementit ovat vapaita edellä mainitun kaltaisista vaatimuksista. Taideteokset, aidat, pollarit jne. voidaan suunnitella ilman tiukkoja turvallisuusvaatimuksia. Sillä määritetäänkö rakennelma leikkivälineeksi vai ei, on selvästikin merkitystä.

Leikkiväline vai ei?

Tietyt välineet voidaan helposti määritellä leikkivälineiksi. Vastaavasti tietyt elementit ovat kiistatta jotain muuta. Jos jako olisi aina näin selvä, olisi elämä liian helppoa. Miten suhtaudutaan urheiluvälineisiin? Entä mihin lokeroon sijoitetaan leikkivälineen vieressä oleva pyöräteline tai roskakatos? Mitä vaaditaan leikkialuetta rajaavalta aidalta? Entäpä aita joka rajaa urheilualuetta jolla ei ole leikkivälineitä lainkaan?

Leikkivälineiden turvallisuutta käsittelevän standardin EN1176-1 soveltamisala sanoo: “Standardia sovelletaan myös laitteisiin ja välineisiin, joita käytetään leikkivälineiden tapaan, vaikka niitä ei ole varsinaisesti siihen tarkoitukseen valmistettu.” Viheralueiden rakentajien olisi siis kyettävä ennakoimaan mitä elementtejä käytetään leikkivälineiden tapaan. Aina tämä ei ole helppoa, mutta kokemus on osoittanut, että joitain lainalaisuuksia löytyy.

• Urheiluväline leikkikentän yhteydessä on leikkiväline.
• Leikkialuetta rajaava aita, mikäli sen päällä voidaan oleskella tai jos sen päälle tai yli voidaan kiivetä, on leikkiväline.
• Roskakatos jonka seinät houkuttelevat kiipeilyyn on leikkiväline.
• Kaluste leikkikentän yhteydessä on leikkiväline.

Luonnollisestikaan kaikkia EN1176-1 vaatimuksia ei voida soveltaa näihin leikkivälineiden tapaan käytettäviin ympäristöelementteihin. Useimmat ovat sitä mieltä, että riittää, kun kriittiset turvallisuusvaatimukset pään ja kaulan kiinnijuuttumisen suhteen on huomioitu. Hyvä suunnittelija varmasti huomioi myös kiipeiltävyyden ja muut kiinnijuuttumiset leikkikentän läheisyydessä olevissa rakenteissa. Iskua vaimentavan alustan vaatimuksia näille ei ole mielekästä soveltaa vaikkakin täysin kovia alustoja olisi viisasta välttää.

Käyttäytymisen ohjaaminen

Yleensä nuoret kansalaiset ovat erittäin hyvin itsensä hallitsevia. Kehitykseen kuitenkin kuuluu erottamattomasti omien rajojen hakeminen ja väistämättä jollekin joskus sattuu vahinko. Epäilemättä kaikkien yhteisenä tavoitteena on rakentaa ympäristöstä sellainen, että vahinkoja sattuisi mahdollisimman harvoin ja sattuessaan ne olisivat mahdollisimman lieviä. Parhaiten tämä ylevä tavoite saavutetaan tarjoamalla virikkeellisiä ympäristöjä jotka ohjaavat leikin, pelaamisen ja urheilun sinne missä se ei vaarannu ulkopuolisten tekijöiden vuoksi. Hyvin toteutettuina viheralueet houkuttelevat kaiken ikäisiä kansalaisia viettämän aikaa ja etsimään rajojaan siellä, missä se on kaikkein turvallisinta. Kansalainen kiittää.

Artikkeleiden hakemisto