Vapaa putoamiskorkeus

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Vapaa putoamiskorkeus on tiettyjen sääntöjen mukaan määritetty arvo, joka antaa vaatimuksen alustan iskunvaimennukselle sekä asettaa rajan leikkivälineen korkeudelle.

Putoamiskorkeus määritetään perusvälineissä joko seisomistasosta, istuimesta tai kiipeilyotteesta. Nimenomaisille välineille, kuten keinu, liukumäki jne. on erityissääntönsä.

Perussääntö on, että leikkivälineen putoamiskorkeus ei saa olla suurempi kuin 300 cm. Tähän on kuitenkin lukuisia poikkeuksia, esimerkiksi:

  • Kiipeilyvälineen ote saa olla jopa 400 cm korkeudessa.
  • Karusellin lattia saa olla korkeintaan 100 cm korkeudessa.
  • Pyörivän keinumisvälineen istuin saa nousta korkeintaan 200 cm korkeuteen.

Putoamiskorkeuteen ei yleensä sisällytetä kattoja, kaiteita, välineen runkorakenteita eikä tukikahvoja.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.1.8. Vapaa putoamiskorkeus.

Putoamiselta suojaaminen

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Leikkivälineiden tasot on varustettava putoamiselta suojaavalla rakenteella, kun helppopääsyisyys ja tasokorkeus sitä vaatii.

Helppopääsyinen, yli 60 cm korkuinen taso tulee varustaa umpikaiteella. Vaikeapääsyinen, yli 100 cm korkuinen taso tulee varustaa kaideputkella ja yli 200 cm korkuinen, umpikaiteella.

Loivaan leikkielementtiin johtava aukko saa olla korkeintaan leikkielementin levyinen. Jyrkkään leikkielementtiin saa johtaa joko 50 cm levyinen vapaa aukko tai 120 cm korkuinen kaideputkella varustettu aukko. Kaideputkella varustettu aukko ei kuitenkaan saa olla leveämpi kuin jyrkkä leikkielementti, johon aukko johtaa.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.1.7. Putoamiselta suojaaminen.

Luoksepäästävyys

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Standardi EN 1176-1 esittää mustavalkoisen jaon välineiden helppo- ja vaikeapääsyisille osille. Vaikka usein ajatellaan, että kiipeilyvälineiden tulee olla vaikeapääsyisiä, mikään vaatimus ei sano niin.

Sillä, onko jokin taso helppopääsyinen vai ei, on suuri merkitys. Helppopääsyinen taso tulee varustaa umpikaiteella aina kuin sen korkeus on yli 60 cm. Vaikeapääsyinen puolestaan vaatii umpikaiteen vasta 200 cm korkeudessa ja 100 cm korkeuden yläpuolella riittää kaideputki.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.1.6. Luoksepäästävyys.

Pakotettu liike

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Jotkin leikkivälineet saattavat käyttäjän liikkeeseen, jota ei voi juuri hallita eikä helposti pysäyttää. Tällaista liikettä kutsutaan pakotetuksi. Pakotetussa liikkeessä ollessaan käyttäjän ympärillä katsotaan olevan vapaa tila, mikä tulee olla vapaa kaikista esteistä eikä se yleensä saa ristetä toisen vapaan tilan kanssa.

Vaikka pakotettu liike on standardin mukaan mustavalkoisesti joko pakotettua tai ei, riskinarvioinnillisesti sillä, kuinka pakotettua liike on, on suuri merkitys.

Standardi sallii vapaiden tilojen risteämisen esimerkiksi keinurungossa, jossa on kaksi keinua vierekkäin samassa tolppavälissä.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.1.5. Pakotettu liike.

Kiilautuminen ja litistyminen

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Kiilautuminen on yleensä mahdollista nieluissa, jotka kapenevat jyrkemmässä kuin 60° kulmassa. Tunnetuin kiilautumistilanne on kaulan kiinnijuuttuminen, mutta periaatteessa mikä tahansa vartalon osa voi kiilautua.

Vartalossa on kaulan lisäksi muitakin sellaisia kohtia, joissa vartalo luonnollisesti levenee tietystä kohtaa molempiin suuntiin, tai jossa on paljon pehmeää kudosta; esimerkiksi peukalo, olkavarren alaosa, nilkka ja vyötärö.

Litistymistä koskien leikkivälinestandardissa on hyvin vähän vaatimuksia koska perinteisesti leikkivälineissä on ollut hyvin vähän liikkuvia osia. Nykyään liikkuvia leikkivälineitä on enenevässä määrin. Paremman puutteessa riskinarviointi voi perustua standardin En 16630 vaatimuksiin mekanismien raoista.

Litistyminen voi olla hiertävää (kuten karusellin maavara), murskaavaa (kuten vasaralla sormeen isku) tai leikkaavaa (kuten sakset).

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvuissa 4.1.3. Kiilautuminen ja 4.1.4. Litistyminen.

Kiinnijuuttumiset

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Riskinä kiinnijuuttumiset ovat vähäisempiä kuin mitä yleensä ajatellaan. Kiinnijuuttumisia sattuu kohtuullisen harvoin ja kuristumista lukuun ottamatta ne yleensä eivät johda vakaviin vammoihin.

Leikki- ja liikuntavälineissä on lähes samat kiinnijuuttumisvaatimukset.

Pään kiinnijuuttumisessa kiellettyjä rakoja ovat yli 60 cm korkeudessa olevat aukot, joista mahtuu läpi joko 89×157 mm testikoetin tai Ø130 testikoetin, mutta ei Ø230 testikoetin.

Sormen kiinnijuuttumisessa kiellettyjä rakoja ovat yli 100 cm korkeudessa olevat aukot, joista mahtuu läpi Ø8 mm testikoetin, mutta ei Ø25 mm testikoetin.

Vaatteen kiinnijuuttuminen testataan palomiehentangoista, liukumäistä ja katoista erityisellä testilaitteella, jossa on 40 cm pituisessa tangossa liukuva 40 cm pituinen ketju jonka päässä on Ø25 mm suuruinen nuppi.

Kaulan kiinnijuuttuminen testataan erityisellä testilaitteella kaikista ylös tai sivulle päin avautuvista nieluista yli 60 cm korkeudessa.

Lisäksi EN 1176 standardi määrittää testit vartalon ja jalkaterän kiinnijuuttumisille.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.1.2. Kiinnijuuttumiset.

Iskunvaimennus

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Turva-alustan sekä joidenkin leikkivälinekomponenttien iskunvaimennus testataan HIC testillä. Hyväksyttävä HIC arvo on 1000, mikä tarkoittaa tiettyä todennäköisyyttä eriasteisille aivovammoille.

Iskunvaimennus on vain yksi alustamateriaalien ominaisuus muiden joukossa: puhtaanapito, perustettavuus, helppokulkuisuus, hygieenisyys, miellyttävyys avojalalle, kuluminen ja hinta. Läheskään aina iskunvaimennus ei ole määräävä valintakriteeri vaikkakin se asettaa minimivaatimuksen poissulkien iskunvaimennukseltaan riittämättömät vaihtoehdot.

Iskunvaimennukseen liittyvä riskinarviointi on yksi haastavimmista turvallisuuden osa-alueista.

  • Aivovamman syntyminen on kirjaimellisesti tuurikauppaa, sillä sama isku voi aiheuttaa mitättömän tai vakavan aivovamman.
  • Putoaminen voi tapahtua monin eri tavoin.
  • Turva-alueessa voi olla kovempia kohtia tai putoaminen voi tapahtua irtonaisen kohteen kuten polkupyörän päälle.
  • Alustan aiheuttama kimpoaminen voi kasvattaa riskiä tietyntyyppisiin murtumiin.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 3.3. Iskunvaimennus.

Välineiden rakenteellinen kestävyys

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Rakenteellisen kestävyyden tarkastaminen on haastavaa. Standardeissa on kyllä täsmälliset testimenetelmät, mutta niitä ei saa tehdä enää asennuksen jälkeen. Standardin testit ovat tyyppitestejä, joissa on suuret varmuuskertoimet ja jotka saattavat vaurioittaa rakennetta. Kenttäolosuhteissa tarkastajan tulee rakennetta rikkomattomin keinoin arvioida välineen riittävä lujuus.

Leikkivälineiden yleinen rakenteellisen lujuuden testaaminen perustuu käyttäjämäärän määrittämiseen ja sen mukaisella kuormalla testaamiseen. Erityisiä rakenteellisen lujuuden testejä on muun muassa keinulle, köysiradalle ja karusellille.

Ulkokuntoilu- ja parkour-välineille on leikkivälineiden testimenetelmän kaltainen, mutta hieman erisuuruisilla painoilla tehtävä testi. Lisäksi kaikille liikuntavälineille on omia, erityiset rakenteellisen lujuuden testinsä, jotka liittyvät muun maussa iskunkestävyyteen ja stabiliteettiin.

Standardissa mainittujen testien lisäksi välinevalmistajat tekevät omia testejään, sillä välineiden on kestettävä kaatumatta, rikkoutumatta ja liiaksi huojumatta rajuakin käyttöä.

Rakenteellinen lujuus on sekä laatu- että turvallisuustekijä!

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 3.2. Välineiden rakenteellinen kestävyys.

Materiaalit ja liitokset

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Leikki- ja liikunta-alueiden tarkastajien pätevyyttä käsittelevän teknisen raportin mukaan toiminnallisia ja vuositarkastuksia tekevillä tulisi olla korkea tietotaso välineiden teknisistä ominaisuuksista. Tämä sisältää perustiedon materiaaleista. Jokaisella materiaalityypillä (puu, muovit ja metallit) on omat vahvuutensa ja heikkoutensa mitkä on huomioitava sekä tarkastuksissa että huollossa.

Huonosti tehty, heikko tai heikentynyt liitos voi vaarantaa välineen rakenteellisen lujuuden, vaikka itse komponentit olisivat uudenveroiset. Elektrolyyttinen korroosio on suhteellisen yksinkertainen asia, mutta huomiotta jätettynä voi vaarantaa koko välineen rakenteellisen lujuuden.

Laatu näkyy yksityiskohdissa ja viimeistelyssä. Huolellinen viimeistely on myös osa välineen kokonaisturvallisuutta.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 3.1. Materiaalit ja liitokset.

Dokumentaatio

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Vapaa-ajan alueista kertyy monia dokumentteja, joiden säilyttämiselle on hyvät syyt. Heti alussa arkistoidaan aluesuunnitelma, välineiden mukana toimitetut asennusohjeet, huolto-ohjeet, takuuehdot ja käyttöönottotarkastuksen pöytäkirja. Lisäksi arkistoidaan ajan kuluessa henkilövahinkoraportit, vuositarkastusraportit sekä toiminnallisen ja silmämääräisen tarkastuksen lokit.

Erillinen turvallisuusasiakirja auttaa turvallisuuden hallinnoinnin organisoimisessa. Turvallisuusasiakirja sisältää seuraavat tiedot:

  • Palvelun tarjoajan eli alueen omistajan tiedot
  • Vastuullisten henkilöiden tiedot
  • Rekisteri palveluun kuuluvista vapaa-ajan alueista
  • Aluekohtaisesti erityiset vaarat, esimerkiksi läheinen tie, vesistö, jyrkänne
  • Riskiarvio havaituista vaaroista sekä miten em. vaaroja voidaan heti tai tarvittaessa rajoittaa
  • Selvitys henkilökunnan pätevyyden ylläpidosta
  • Tarkastus ja huoltosuunnitelma
  • Tieto missä leikkikenttää koskevaa dokumentaatiota säilytetään
  • Kuvaus onnettomuustilanteessa toimimisesta; kuka kirjaa vahingon ja päättää vaaditaanko toimenpiteitä; mitkä vahingot ilmoitetaan viranomaiselle.
  • Kuka vastaa turvallisuusasiakirjan ylläpidosta

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 2.3 Dokumentaatio.