Rakennusprojektit

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Olisi hienoa, jos voisi aina korjata kaikki pienetkin puutteet ja uusia alueet säännöllisesti niiden laskennallisen elinkaaren päättyessä. Koska näin ei ole, laaditaan toimenpidesuunnitelma. Ensin korjataan selvät riskit, sitten vaihdetaan pahimmin rapistuneet välineet ja lopuksi uusitaan loput alueesta.

Projektin eri vaiheissa turvallisuuden huomioiminen on yksi asia muiden joukossa, mutta sen laiminlyöminen johtaa ongelmiin käyttöönottovaiheessa. Projektipäälliköllä on tässä keskeinen rooli.

Kun vapaa-ajan alueen uusiminen aloitetaan, pitää huolehtia sekä työmaan että alueen lasten turvallisuudesta kuten millä tahansa työmaalla.

Valmiin alueen siirtymistä yhteisön käyttöön nopeuttaa ja helpottaa esimerkiksi järjestämällä avajaiset ja ohjausta. Erityisesti koulujen leikkialueilla, missä käyttöä on paljon, on tarpeen normaalia intensiivisempi valvonta, jotta alkuhuumassa ei sattuisi kovin paljoa vahinkoja.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 2.2. Rakennusprojektit.

Huolto- ja tarkastussuunnitelmat

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Huolto- ja tarkastus ovat reaalitoimenpiteitä, joiden järjestyksellinen suorittaminen vaatii suunnitelman. Suunnitelma sisältää tiedon alueista ja välineistä, ohjeet huollolle sekä seurannan huoltojen tekemisestä.

Tarkastaja on leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden asiantuntija. Häntä voi käyttää myös muissa tehtävissä kuten suunnittelutyön konsultointi, asennuksen aikainen valvonta ja henkilövahingon jälkeinen tarkastus.

Riskinhallinta on hallinnoijan tehtävä ja se sisältää kaiken turvallisuuteen liittyvän tiedon (mm. tarkastusraportit) perusteella tehtävät päätökset tarvittavista jatkotoimenpiteistä joiden avulla havaitut riskit saatetaan hyväksyttävälle tasolle.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 2.1. Huolto- ja tarkastussuunnitelmat.

Vastuut

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Jokaisella on vastuu jostain. Seuraamus voi olla juridinen tai looginen. Lain vaatiman huolellisuuden laiminlyönti voi johtaa juridiseen vastuuseen joka voi olla sakko tai vapauden menetys määräajaksi. Henkilökohtaisen huolellisuuden laiminlyöminen taas voi johtaa loogiseen vastuuseen mikä voi olla kuhmu päässä tai aivovamma.

  • Kuluttajaviranomaisella on vastuu valvoa lain vaatimusten täyttymistä.
  • Alueen omistajalla on vastuu organisoida kaikki vaaditut tehtävät, joilla leikki- tai liikunta-alueen muodostaman palvelun turvallisuus varmistetaan.
  • Konsulteilla (tarkastaja, suunnittelija ym.) on vastuu suorittaa tehtävä tilaajan odottamalla tavalla. Yleensä vaatimuksena on lain vaatimusten täyttäminen.
  • Jopa alueen käyttäjillä on vastuu omasta turvallisuudestaan. Suurin osa vahingoista on käyttäjän omaa syytä.

Jos tuote tai palvelu ei täytä sille asetettuja vaatimuksia, vastuullinen henkilö tai yritys voi joutua vastuuseen rikos- tai siviilioikeudellisin perustein. Ensimmäisessä on kyse siitä, tuleeko pieni sakko tai vapauden menetys. Jälkimmäisessä on kyse siitä, tuleeko tosi suuri vai järjettömän suuri lasku.

Vastuuta ei pidä pelätä eikä pakoilla. Kun tietää mitä itseltä vaaditaan ja toimii huolellisesti, ei pitäisi olla mitään pelättävää, vaikka vahinko sattuisikin ja joutuisi jopa poliisin esitutkinnan kohteeksi.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 1.3. Vastuut.

Sertifiointi

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Sertifiointi on sertifiointistandardin mukaista testausta, jonka kohde voi olla henkilön pätevyys (ajokortti), toiminta (ISO 1991 laatujärjestelmä) tai tuote (EN 1176 sertifikaatti).

Sertifikaatin ulkoinen ilmentymä on todistus, mitä sana ”sertifikaatti” sananmukaisesti tarkoittaakin. Sertifikaatin takana on kuitenkin testaus, joka on rakennettu puolueettomuutta ja täsmällisyyttä kunnioittaen. Sertifikaatin voimassaolo voidaan evätä, jos sen ylläpitoedellytykset eivät enää täyty. Sertifikaatti on aina voitava varmistaa sertifioijalta.

Sertifikaatti ei yleensä ole pakollinen. Saahan autoakin ajaa omalla aidatulla pihallaan ilman korttia! Ajokortiton henkilö voi olla yhtä hyvä kuski kuin ajokortillinenkin. Koska liikenteessä ei tunneta kaikkien autoilijoiden ajotaitoja, valtio vaatii, että jokaisella autokuskilla on ajokortti. Samoin koska leikki- ja liikuntavälineiden ostaja ei yleensä tiedä onko ostettava väline laadukas ja turvallinen (välineethän valmistetaan yleensä tilauksesta ja valmistaja voi olla eri valtiossa), vaaditaan usein tuotesertifikaatti.

Sama ajattelumalli toimii myös leikki- ja liikunta-alueiden suunnitteluun, toteuttamiseen ja tarkastamiseen. Tilaaja ei välttämättä tunne tarjoajaa (tarjoaja voi olla uusi alalla tai eri kunnasta). Myöskään tehtävää ei ole vielä tehty, joten sen laatua ei voi arvioida muun kuin tekijän pätevyyden kautta. Niinpä tilaaja voi vaatia tekijältä pätevyyssertifikaatin.

Sertifiointi on siis puolueettoman osapuolen vakuutus vaatimuksenmukaisuudesta.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 1.2.6. Sertifiointi.

Vaatimusten taustat

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Mistä tulee se tieto, jota esitetään esimerkiksi Safe to Play -koulutuksissa?

Kuluttajaturvallisuuslaki esittää perusteet kuluttajapalveluiden turvallisuuden arvioinnille. Laki itsessään ei esitä teknisiä vaatimuksia, vaan se esittää, että yhtenä arvioinnin perusteena käytetään standardeja. Leikki- ja liikuntavälineille nämä ovat tärkein lähtökohta.

Europan komissio on julkaissut myös viranomaisten käyttöön riskinarviointimenetelmän. Tämä on linkki riskinarvioinnin ja lain välillä.

Kuluttajaviranomaisten tehtävä on valvoa, että kuluttajille tarjottavat tuotteet ja palvelut ovat riittävän turvallisia. Valvonta perustuu sekä pistokokeisiin että turvallisuudesta vastaavien toiminnan harjoittajien omavalvontajärjestelmien tarkastamiseen.

Euroopassa standardisointi on hyvin pitkälle ei-viranomaistahojen hallussa. Tämä on maailmanlaajuisesti erityistä, sillä monissa maissa valtio laatii standardit, joita valmistajien on noudatettava – eivät valmistajat itse! Standardeja myös tulkitaan eri tahoilla. Voi olla valtiollisia talkintaelimiä (viranomaiset ja järjestöt) tai kansainvälisiä tulkintaelimiä (esimerkiksi EN 1176 tulkintalautakunta).

Muun muassa nämä muodostavat sen kokonaisuuden, mikä luo perusteet leikki- ja liikuntavälineiden ja -alueiden turvallisuuden arvioinnille.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 1.2. Vaatimusten taustat.

Leikki- ja liikunta-alueiden arvo

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

On sanottu, että olipa työ mikä tahansa, sen tekemisestä voi saada iloa, jos sen tekee huolellisesti ja sen arvon ymmärtää. Leikki- ja liikunta-alueiden suunnittelu, rakentaminen, tarkastaminen ja huolto ovat tehtäviä, jotka mahdollistavat toimivat leikki-ja liikunta-alueet. Mutta ovatko nämä alueet vain pakollinen osa kaupunkikaavaa?

Lapselle leikkimisestä on monenlaista hyötyä. Se auttaa kehittämään sosiaalisia taitoja, kognitiivisia taitoja (tiedon käsittely ja ongelman ratkaiseminen) sekä motorisia taitoja. Leikki välitunnilla auttaa kuluttamaan energiaa, mikä tukee koulussa oppimista.

Leikki muuttuu automaattisesti liikunnallisemmaksi iän karttuessa, mikä auttaa kehittämään aikuisuuteen jatkuvan, terveellisen ja liikunnallisen elämäntavan.

Leikkialueilla kohdattavat riskit ovat myös tarpeen. Lapsella on tutkimusten mukaan tarve kohdata vaarallisen tuntuisia tilanteita. Lisäksi pienet ruhjeet auttavat luonnollisen itsesuojeluvaiston kehittämisessä. Tämä taas on välttämätöntä siirryttäessä työelämään.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 1.1. Leikki ja liikunta-alueiden arvo.

Leikkivälineiden esteettömyys

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Kun ensimmäisen kerran kuulin standardisoinnissa aloitteesta laatia tekninen raportti barrier free -välineistä, yhdistin tuon termin välineisiin, joissa ei ole umpikaiteita. Sittemmin selvisi, että kyseessä on vammaisille käyttäjille tarkoitetut välineet. Tästä aihealueesta käytetään myös termejä design for all (DFA), accessible for all ja universal design (UD).

(Alan terminologia tuntuu muuttuvan määräajoin. Tämän kirjoitushetkellä on korrektia sanoa ”vammainen käyttäjä” koska käyttäjällä on vamma. Pelkkä ”vammainen” tai ”rajoitteinen” olisi epäkorrekti.)

Kukaan ei halua tai tarvitse välineitä tai alueita, jotka ovat nimenomaan vammaisille käyttäjille tarkoitettu. Tarkoituksena on, että sopivilla pienillä, jopa lähes huomaamattomilla toimenpiteillä alueista ja välineistä saataisiin sellaisia, että henkilöt, joilla on jokin vamma, voivat niitä käyttää yhdessä vammattomien kanssa.

(Olisi epäkorrektia asettaa henkilön, jolla on vamma, vastakohdaksi terve. Terveen vastakohta on sairas. Vamman vastakohta on vammaton.)

Miten vammaiset käyttäjät voidaan huomioida?

  • Alueella käytetään ainakin joissakin paikoissa kiinteää turva-alustaa.
  • Välineissä on toimintoja myös maanrajassa.
  • Korkeammalle välineeseen pääsee haastavuustasoltaan eriasteisia reittejä pitkin joista helpoimman ei todellakaan tarvitse olla pyörätuoliramppi.
  • Osa välineistä soveltuu henkilöille, joilla on alhainen motorinen kykytaso. Esimerkiksi pesäkeinu on parempi kuin perinteinen keinu.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.1.14. Leikkivälineiden esteettömyys.

Tuoteturvallisuus ei ole matematiikkaa

Julkaistu kirjoittanut Esa Junttila

Standardisointiin osallistuu pääasiassa viranomaisia, välinevalmistajia sekä testitaloja. Yleensä on helppo tunnistaa testitalon edustaja siitä, että hän on tarkka raja-arvoista. Siitä, onko mainittu raja-arvo sallittu vai ei. Matemaattisesti tämä onkin tärkeää sillä >60 cm, ≥60 cm, ≤60 cm ja <60 cm ovat neljä eri kokonaisuutta.

Reaalimaailmassa sillä, onko raja-arvo sallittu vai ei, ei ole merkitystä.  ­­

  • Jos syystä tai toisesta lähdettäisiin mittaamaan sitä, onko jokin mitta täsmälleen, yli tai alle raja-arvon, siitä ei tulisi mitään. Nimittäin mitä tarkemmalla mitalla mitataan, sitä varmemmin tarkkaa arvoa ei ole.
  • Hyvä suunnittelija ei tähtää raja-arvoon, vaan mitoittaa selvästi sallitulle puolelle. Jos jonkin mitan pitää olla alle 60 cm, hyvä suunnittelija mitoittaa sen esimerkiksi arvoon 57 cm.
  • Tietyissä tilanteissa millimitan käyttö on turhaa siksikin, että muuttuvat tekijät voivat vaikuttaa todella paljon. Esimerkiksi irtonaista turva-alustamateriaalia käytettäessä maan pinta voi olla ±10 cm siitä, missä sen teoriassa pitäisi olla.
  • Leikki- ja liikuntavälineiden tarkastuksessa tehtävästä riskinarvioinnista löytyy vielä yksi syy. Mitä lähempänä sallittua arvoa mitattu arvo on, sitä pienemmän riskin poikkeama yleensä aiheuttaa ja sitä vähämerkityksisempi se on.

Tätä kysymystä on tarkasteltu Safe to Play -kirjan esipuheessa.