Lihaskuntolaitteiden standardin EN 16630 julkaisemisesta on nyt kulunut vuosi. Mitkä ovat olleet sen käytännön vaikutukset?
Ei enää vain EN 1176 -mukaisia liikuntavälineitä
Maalaisjärjellä voisi ajatella, että leikkivälinestandardi olisi parempi turvallisuuden tae kuin liikuntavälinestandardi. Ei ole, koska leikkivälineissä ei ole juurikaan liikkuvia mekanismeja, joita lihaskuntovälineissä on paljon. EN 1176:ssa olevat vaatimukset ovat yksinkertaisesti riittämättömiä.
On ok jos väline on sertifioitu sekä EN 1176 että EN 16630 mukaan. Mutta enää pelkkä EN 1176 ei riitä mikäli välineessä on muuttuvasuuruisia rakoja, vipuja ja mekanismeja.
Selkeämpi ero liikunta-alueiden ja leikkivälineiden välillä
Kauan eläneestä ajatuksesta kaikenikäisille yhteisestä leikki- ja liikunta-alueesta ei suinkaan ole luovuttu. Ennemminkin on tullut selvemmäksi millaiset liikuntavälineet soveltuvat leikkikenttien läheisyyteen ja millaiset tulisi erottaa selvästi omiksi alueikseen.
Jos kaikki liikuntavälineet olisivat lapsiystävällisiä, jouduttaisiin luopumaan joistakin liikunnassa haluttavista, urheilullisista toiminnoista kuten vapaapainot. Näitäkin halutaan, mutta ei leikkivälineiden läheisyyteen.
Liikunta-alueet ilman “turhia” vaatimuksia
Otetaan esimerkiksi leuanvetotanko. Jos väline on leikkialueella, tangon päällä istutaan ja jopa seistään. Turva-alue on laaja ja vaatii hyvän iskunvaimennuksen. Sama tuote liikunta-alueella voi EN 16630 olla lähes kovalla alustalla. Henkilökohtaisena mielipiteenäni kuitenkin sanoisin, että tangon alla kannattaa olla kunnon iskunvaimennus kuten 25 cm turvasoraa tai haketta, mutta ei kuitenkaan tuotteen koko turva-alueella. Lue tietoisku
(Edelleen) huonoimmat EN 16630 vaatimukset
Vaatimus kieltää maastavetoliike sekä olkapääpunnerrus kevyilläkin painoilla vaikuttaa edelleen tyhmältä. Ne, joille terveiset menee, eivät puhu suomea. ; )
Soveltamisala vaikuttaa edelleen liian lavealta jonka vuoksi jotkin vaatimukset ovat niin yleisiä etteivät ne sovellu oikein mihinkään. Samalla suuri osa soveltamisalaan soveltuvista tuotteista jää ilman niitä koskevia vaatimuksia. Parempaan lopputulokseen olisi päästy pitämällä soveltamisala tiukkana ja laatimalla vaatimukset nimenomaan mekanismeja sisältäville lihaskuntolaitteille.
Tuotekehitys
Kun Lappset alkoi muutama vuosi sitten kehittää parkour-välineitä, olin siinä mukana. Tehtiin tietoinen valinta kehittää lapsiystävällisiä parkour-välineitä. Kuinka hyvin kauppa lähti vetämään? Parkour-standardisointityöryhmässä vuosi sitten tuli puheeksi rakennettujen parkour-alueiden määrästä ja saatoin todeta, että Lappsetin osuus kaikkien standardisointiin osallistuneiden rakentamista kaikista alueista oli vähintään kaksi kolmasosaa. Siksikö, että tuote on ylivoimainen muihin verrattuna? Ei välttämättä, vaan enneminkin siksi että se on lapsiystävällinen. Leikkikenttiä on paljon, liikunta-alueita ei niin kovin paljoa. Do the math. ; )
Nyt välinevalmistajat voivat miettiä omassa tuotekehityksessään haluavatko jatkaa panostamista mekanismeja täynnä oleviin liikuntavälineisiin, joissa ei saa kunnon hikeä päälle ja joita ei saa asentaa leikkikentille. Vai olisiko aika kehittää lapsiystävällisiä välineitä, joita saisi myydä massoittain leikkikenttien välittömään läheisyyteen?