S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit seurata allekirjoittaneen matkaa perusinsinööristä tähän päivään.
2012 alkaen jäsenenä työryhmässä CEN TC 136 / SC1 WG 17, tehtävänä laatia tekninen raportti leikkialueiden turvatarkastajien pätevyydestä
Tämä työkohde aloitettiin kun havaittiin, että eri puolilla Eurooppaa on pätevyydeltään hyvin eritasoisia henkilöitä, jotka kutsuvat itseään turvallisuusasiantuntijoiksi. Eihän ole tavatonta lainkaan, että yksityinen tarkastaja pyytämättä ottaa alueen omistajalle kuuluvan vallan, ja jakelee määräyksiä siitä, mitä pitää korjata ja miten. Ongelma kärjistyy jos tarkastajalla on valtavirrasta poikkeava tapa tulkita asioita.
Työryhmän kunnianhimoisena tavoitteena oli (ja on edelleen) laatia tekninen raportti, joka määrittää sen, miten mitataan tarkastajan pätevyys, millainen pitäisi olla tarkastusraportti, millaista riskinarviointia pitäisi käyttää ja ylipäätään miten tarkastajan tulisi toimia tarkastustilanteessa ja yhteistyössä muiden tahojen kanssa.
Tässä työryhmässä ensimmäistä kertaa ymmärsin, että tarkastajan pitää osata paljon muutakin kuin vain se, mitä soveltuvassa standardissa sanotaan. Standardit, riskinarviointi, tekninen tuotanto, vastuukysymykset ja lainsäädäntö ovat kaikki tärkeitä osa-alueita. Siinä missä silmämääräisiä ja toiminnollisia tarkastuksia tekevällä ei ole suuriakaan pätevyysvaatimuksia, vuosi- ja käyttöönottotarkastuksia tekevälle ne ovat varsin vaativat.
Osallistuminen tämän työryhmän toimintaan sen epävirallisena sihteerinä raivasi tietä oman koulutuksen kehittämiselle.