S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta he voivat nähdä mitä se voi vaatia vaikka vähempikin varmasti riittää. ; )
2013 osallistui kutsuttuna asiantuntijana CEN TC 136 alaiseen tehtäväryhmään, jonka tehtävänä oli selvittää turvallisuushaasteet koskien vesiympäristöön asennettuja leikkivälineitä.
Lappsetin MyDesign-osastolla suunniteltiin myös vesirajaan tai veteen asennettavia tuotteita. Suunnittelin kerran itsekin yhden tuotteen kahden uima-altaan väliin sekä pari uima-altaaseen asennettavaa kiipeilyseinää.
Euroopan kuluttajajärjestö ANEC nosti esiin huolen joistakin matalissa vesialtaissa sattuneista onnettomuuksista. Koska EN 1176 nimenomaisesti poissulkee soveltamisalastaan vesileikkivälineet, työkohdetta ehdotettiin tekniselle komitealle 136, joka vastaa muun muassa uimahallien ja vesiliukumäkien standardisoinnista.
Kun tämä työkohde aloitettiin, minut kutsuttiin osallistumaan siihen leikkivälineiden asiantuntemuksen vuoksi. Veteen liittyviin riskeihin erikoistuneita asiantuntijoita työryhmässä oli luonnostaan, koska kyseinen työryhmä vastasi uima-altaiden turvallisuusvaatimuksista.
Loppujen lopuksi työkohteeseen osallistuminen jäi yhteen kertaan ja ymmärtääkseni työkohdetta (standardi tai tekninen raportti) ei tehty valmiiksi. Yhden kaksipäiväisen työryhmäkokouksen aikana laadittiin melkoinen selvitys siitä, millaisia riskejä vesiympäristöön asennettuihin leikkivälineisiin voisi liittyä. Vaikka riskien suuruutta ei määritetty eikä sitä, millä keinoin riskitasoa pienennettäisiin, tuli selväksi, että vesi on merkittävä riskitekijä.
Suuren vaikutuksen teki myös tuossa työryhmässä ollut poikkeuksellisen myönteinen ja kannustava ilmapiiri. Ilmapiiri on varmasti monen asian summa, mutta jos suinkin mahdollista, sellaisen haluaisin luoda omiin työryhmiinikin.