S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tässä blogisarjassa kerron vaiheista, jotka ovat edistäneet kehitystäni leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoista.
2002 – 2005, Tuotekehitysinsinööri Lappset Groupissa.
Heti ammattikorkeakoulusta valmistuttuani, vielä musteenhajuinen todistus kirjekuoressa, aloitin työn Lappsetin tuotekehityksessä. Tuolloin tuotekehitysinsinöörejä oli täsmälleen yksi – minä. Lisäksi oli totta kai muita suunnittelijoita, prototyyppien rakentajia ja dokumentoijia. Myöhemmin joukkoon liittyi lisää insinöörejä.
Tekninen suunnittelu oli mukavaa ja koulun jälkeen tuntui hyvältä päästä oikeaan työhön, saada omaa rahaa ja maksaa omat laskut. ; ) Kaikki oli uutta ja hienoa. Ensimmäisessä projektipalaverissa tuntui oudolta kun raavaat miehet keskustelivat siitä, miten lapsi käyttää suunnitteilla olevaa kiipeilyvälinettä. Turvastandardia EN 1176 tutkittiin välillä ilman, että siitä olisi saanut kunnon tolkkua. Kielletyt raot tuli selviksi vaikka se, miten siihen aikaan tehtiin ero helppo- ja vaikeapääsyisen aukon sekä pää- ja jalat edellä kuljettavien aukkojen välillä, oli hämmentävä.
Jo tässä varhaisessa vaiheessa opin kuitenkin sen, että tärkeintä on tuotteen käyttötapa. Toiminteen pitää olla itsessään turvallinen. Pykälien noudattaminen oli taustalla, mutta ei varsinaisesti suunnittelun lähtökohta. Uusi haaste odotti jo nurkan takana.