S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tässä 21-osaisessa blogisarjassa kerron omat vaiheeni.
2004 alkaen arvioinut yli 1000 leikkialueita koskevaa turvallisuuskysymystä.
Leikki- ja liikunta-alueiden omavalvonnalla on pitkät perinteet niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Lappsetin kaltainen kansainvälistä kauppaa tekevä yritys joutuu vähän väliä perustelemaan omien tuotteidensa turvallisuuteen liittyviä ratkaisuja.
Kun aloin profiloitua turvallisuusasioita hoitavana suunnittelijana, alkoivat myös tuoteturvallisuuteen liittyvät kysymykset löytää aina vain suorempaan minun Inboxiin. Ensimmäiset tarkastusraportit saivat aikaa jotakuinkin paniikin, mutta pikkuhiljaa ymmärrettiin, että kyseessä on “vain” yksityinen tarkastaja, joka syystä tai toisesta ei näe turvallisuutta sillä tavalla kuin Lappset. Mikä avuksi? Opettaminen.
- Joihinkin maihin riitti kun kertoi, millä perusteella tuote nähtiin riittävän turvallisena. Esimerkiksi Englanti oli tällainen.
- Joihinkin maihin piti perustella asia standardin tulkitsemisen kautta. Esimerkiksi Saksa ja Tanska.
- Samoin tuli opittua kantapään kautta, että vastaus viranomaiselle pitää olla hyvinkin erilainen kuin yksityiselle tarkastajalle tai vahingon kärsineen lapsen vanhemmalle.
Kävi selväksi, että hyvä ja selvä kommunikaatio, ja mielellään henkilökohtainen, on tärkeää minkä tahansa ongelman ratkaisemisessa.
Osa työtä oli sen suunnitteleminen, miten ongelma korjattaisiin siinä tapauksessa, että ongelma oli todellinen. Riittääkö, että korjataan tämä yksi tuote vai tehdäänkö muutos tuotteen designiin vai mennäänkö jopa niin pitkälle, että käydään korjaamassa kaikki vastaavat jo asennetut tuotteetkin?