S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit seurata miten puuseppä Torniojokilaaksosta kehittyi reilussa kymmenessä vuodessa kautta Euroopan tunnetuksi leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuusasiantuntijaksi.
2006 alkaen toiminut pääturvallisuusasiantuntijana Lappset PlayCare:lle, joka tarkastaa ja huoltaa yli 2000 leikki‐ ja liikunta‐aluetta eripuolilla Suomea
Itse tarkastajan on oltava pätevä, mutta lisäksi raportoinnin on oltava yhtenäistä ja tasapainoista. Alueen omistaja haluaa rehellisen kuvan hallinnoimiensa alueiden tilasta. Yksinkin tarkastustoimintaa tekevällä on haasteita ratkaistavana, mutta jos tarkastajia on kymmenen, pitää heillä olla käytössään täsmälliset ohjeet ja työkalut.
Roolini Lappset PlayCaren toiminnassa oli tukea ja jatkokouluttaa tarkastajia. Peruskoulutuksena Lappset PlayCare käytti Viherympäristöliiton leikkipaikkojen peruskoulutusta, mikä oli tuohon aikaan ainoa saatavilla oleva suomenkielinen koulutus.
Järjestelmää luotaessa alkoi melko pian häiritä riskinarviointi, joka perustui kategoriointiin; kärjistäen sanottuna lähtökohtana oli, että jokainen pään- ja kaulan kiinnijuuttuminen katsottiin vakavaksi puutteeksi kun taas jokainen sormen kiinnijuuttuminen katsottiin hieman vähemmän vakavaksi. Tämän vuoksi joskus tuotteiden turva-alustoja uusittiin vaikka koko tuote oli monivikainen.
Tästä alkoi muotoutua ajatus siitä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Että riskit pitää arvioida kokonaisuutena eikä muusta välineestä eristettynä mittalukuna tai testinä kuten standardi ohjasi tekemään.
Pian vuoden 2008 standardipäivityksen jälkeen laadin PlayCare tarkastajille ohjeen, missä esiteltiin ensimmäinen versio riskinarvioinnista. Yksinkertaisesti sanottuna ajatuksena oli, että vaikka sormen kiinnijuuttuminen perustilanteessa on B-tason vika, se voi tilanteesta riippuen olla A tai C.