Standardisointiin osallistuu pääasiassa viranomaisia, välinevalmistajia sekä testitaloja. Yleensä on helppo tunnistaa testitalon edustaja siitä, että hän on tarkka raja-arvoista. Siitä, onko mainittu raja-arvo sallittu vai ei. Matemaattisesti tämä onkin tärkeää sillä >60 cm, ≥60 cm, ≤60 cm ja <60 cm ovat neljä eri kokonaisuutta.
Reaalimaailmassa sillä, onko raja-arvo sallittu vai ei, ei ole merkitystä.
- Jos syystä tai toisesta lähdettäisiin mittaamaan sitä, onko jokin mitta täsmälleen, yli tai alle raja-arvon, siitä ei tulisi mitään. Nimittäin mitä tarkemmalla mitalla mitataan, sitä varmemmin tarkkaa arvoa ei ole.
- Hyvä suunnittelija ei tähtää raja-arvoon, vaan mitoittaa selvästi sallitulle puolelle. Jos jonkin mitan pitää olla alle 60 cm, hyvä suunnittelija mitoittaa sen esimerkiksi arvoon 57 cm.
- Tietyissä tilanteissa millimitan käyttö on turhaa siksikin, että muuttuvat tekijät voivat vaikuttaa todella paljon. Esimerkiksi irtonaista turva-alustamateriaalia käytettäessä maan pinta voi olla ±10 cm siitä, missä sen teoriassa pitäisi olla.
- Leikki- ja liikuntavälineiden tarkastuksessa tehtävästä riskinarvioinnista löytyy vielä yksi syy. Mitä lähempänä sallittua arvoa mitattu arvo on, sitä pienemmän riskin poikkeama yleensä aiheuttaa ja sitä vähämerkityksisempi se on.
Tätä kysymystä on tarkasteltu Safe to Play -kirjan esipuheessa.